Lavaredo Ultra Trail (119km & 5850m+)

IMG_8036

Ennen starttia satoi pari tuntia vettä.

 

Ecstasy of Gold soi ja sitten laskettiin kymmenestä alaspäin lähtöä kohti ja eikun menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä mentiin asfaltilla ja sitten lähdettiin pitkin polkua ylämäkeen. Olin ihan hyvissä asetelmissa letkassa ja vauhti oli melko sopivaa, sykkeet tosin olivat melko korkealla, mutta meni muuten tuntui aika kevyeltä. Ensimmäiset 18 kilometriä menivät aika nopeasti ja oma vauhti oli aika limitillä. Kun pääsin ekaan huoltoon (Ospitale) katsoin kellosta että vauhti oli reilu 7 minuuttia per/km. Ajattelin hieman passailla vauhtia ettei noutaja tulisi ennen aamua, mutta se kävikin sitten luonnollisesti kun vatsa alkoi hölskymään n. 25:n kilometrin kohdalla ja ensimmäinen puskareissu pari kilometriä myöhemmin.

 Ylämäessä meno oli vielä mukavaa, mutta tasaiset ja alamäet pallovatsalla oliva pahoja. Toisessa huollossa kuitenkin yritin vähän syödä ja juoda, sekä otin suolaa. Huollosta jatkettiin aika metsäistä osuutta ja kisaa edeltävät sateet olivat tehneet polusta todella mutaisen, isoja lätäköitä piti kierrellä tai sitten upottaa kengät kunnolla mutaan. Tällä pätkällä piti taas kuitenkin kyykkiä puun takana helpotusta hakien. Pian tultiin Misurina-järvelle jossa ajattelin olevan huollon ja vessan, joten ajattelin pitää vähän taukoa ja tyhjennellä, mutta eihän siellä ollut mitään huoltoa, joten matka jatkui vielä hetken ennen kuin piti taas tehdä stoppi kiven taakse kyykkimään. Aamun sarastaessa otsalampun pysty jo sammuttamaan ja sitten päästiinkin taas kunnolla tunkkaamaan ylös kohti Auronzon majaa. Ylämäessä tuli vastaan yksi suomalainen jota tervehdin sanomalla huomenta ja jatkoin matkaa hänen ohi. Ylämäet kulkikin todella mukavasti. Auronzon majalla tankkasin nuudeleita, jotain riisimössöä sekä colaa + sitruunoita ja matka jatkui noin viiden minuutin istuskelun jälkeen Tre Cimen maisemiin.
Polku jatkui aika hyvin juostavana ja aluksi noustiin vähän, jonka jälkeen laskettiin vuorelta alas pitkä lasku laakson pohjalle, jossa matka jatkui melko tasaista osuutta kohti 67:n kilometrin huoltoa, jossa myös odotti drop bag. Huollossa sitten tuli nautittua perinteeksi muodostunut puolen matkan olut, sekä banaania, sitruunaa ja colaa. Täydensin myös geelivarastot liiviin ja jätin irtohihat ja yhden buffin bägiin. Olisi myös pitänyt jättää karkit ja raakapatukat pois, koska en niitä syöny loppumatkalla ollenkaan. Pääasiassa koko kisa kulki geelin, banaanin, sitruunan ja colan voimalla. Huollosta lähtiessäni olin etukäteen mietittyä aikataulua hieman edellä ja edessä oli n. 500 metriä nousua, sekä n. 300 metriä laskua ennen seuraavaa huoltoa, päivä myös alkoi tuntumaan todella lämpimältä joten ylämäessä tunkatessa tuli kasteltua päätä ja jalkoja mukavan viileissä vuoripuroissa.
75:n kilometrin huollon jälkeen laskettiin vähän ja sitten eteen tuli pitkä nousuosuus jossa maisemat olivat mielestäni todella hienot. Tuolla nousuosuudella aloin saamaan lyhyemmän matkan juoksijoiden häntää kiinni ja pian edessä alkoi olemaan todella paljon porukkaa joita piti koko ajan ohitella. Tämä n. tuhannen metrin nousuosuus alkoi lopussa tuntumaan todella pitkältä ja loppuosa oli myöskin todella jyrkkää, pätkä oli myöskin kisan ajallisesti pisin huoltoväli. Lopulta kuitenkin pääsin 94:n kilometrin huoltopisteelle, mutta sielläkään ei ollut mitään sellaista evästä mitä olisi mieli tehnyt, joten taas tuli banaania, sitruunoita sekä colaa.
Tässä vaiheessa polulla oli todella paljon hitaita lyhyemmän matkan juoksijoita ja oman kisan juoksijoita ei juurikaan näkynyt. Polku oli myös jyrkkä ja kapea eikä ohi päässyt kuin pyytämällä tietä, myöskin pikku hiljaa alkoi mieskin vähän väsymään ja välillä oli hyvä levätä hitaampien takana. Jalka nousi hyvin, mutta alaselkä oli todella väsynyt ja kipuili jonkin verran. Tämäkin mäki päättyi aikanaan ja nyt olin reitin korkeimmalla kohdalla, jossa tarjoiltiin teetä ja muuta juomista, matka jatkui taas alamäkeen ja pian tulikin tuttuja kannustajia vastaan. Tuomas ja Marjaana olivat tulleet reitin varrelle ja Tuomas juoksi pienen pätkän kanssani seuraavan mäkeen. Oli mukava hetken jutella, kun melkein koko kisa oli mennyt omien ajatuksien parissa ja mieliala ei tuossa vaiheessa ollut kovin korkealla.
Lavaredo2

Hieman 100km jälkeen, lopun mäet olivat jyrkkiä.

Pian eteen tulikin Passo Giaun on huolto, jossa oma huoltajani Maria odotti ja huoltopisteessä ja syötti & juotti minua, tämä nosti fiilistä todella paljon sekä myös se että matkaa oli enää jäljellä 16 kilometriä. Kuitenkin seuraava mäki oli taas todella jyrkkä ja täynnä ohitettavia, mutta mielialaa kohensi myös että tämä oli viimeinen raskaampi tunkkaus. Mäki tuli hoidettua ja sitten päästiin alamäkeen helpolle polulle ennen viimeistä huoltopistettä, jossa olikin sitten jo hyvä meininki kun bändi soitti ja kannustajia oli paljon. Huollosta jatkettiin alamäkeä metsäisissä maisemissa juurakkoisella jyrkällä polulla, meno meinasi välillä käydä hitaaksi kun mukavuudenhalu valtasi pään ja tuli mietittyä ettei ole kiire mihinkään. Hetken ajateltuani piti vain pakottaa itsensä juoksemaan kovempaa.
Vihdoin pääsin vuorelta alas kaupungin laitamille jossa oli paikallisia tarjoamassa juotavaa ja he olivat myös virittäneet mukavan virkistävän suihkun, pöydässä oli myös viinipullo, mutta eivät siitä suostuneet juotavaa antamaan. Loppumatka ennen maalisuoraa tuli mentyä kävelyhölkkää, kuitenkin maalisuoralla ihmisten kannustukset auttoivat minut juoksemaan loppukirin. Matkan aikana tuli koettua paljon huonoja ja hyviä hetkiä, mutta maalisuoran juoksu ihmisten kannustaessa oli kyllä parasta. Ilmeisesti tulin lopun kuitenkin odotettua nopeammin, koska “huoltojoukkoni” eivät kerineet minua vastaan maaliin, kuitenkin sain ansaitun oluen ja pian he saapuivatkin paikalle ja matka jatkui terassille nauttimaan proseccoa.
IMG_8047

Olut maistui 17h 41min jälkeen. Aurinkoa myös sai matkalla.

Hieman vielä yhteenvetoa:
– Yö oli vaikea, väsytti ja oli vatsa-ongelmia, mutta melko hyvää vauhtia pystyin pitämään.
– Aamun valjettua meno tuntui mukavalta.
– Kisan alkupuoli oli aika helppoa juostavaa, tuntui että juostavia osuuksia oli liikaa ja liian vähän tunkkaamista ylämäkeen. Kuitenkin 80km jälkeen maasto muuttui teknisemmäksi ja nousut olivat todella jyrkkiä.
– Lopussa ei oikeen ollut enää menohaluja ja ruuhka poluilla hieman tuskastutti.
Varusteista:
– Jalassa: Salomon S-lab Wings SG, varvassukat sekä ohuet sukat niiden päällä. Toimivat hyvin kovalla kivikkoisella alustalla ja kiviä ei juurikaan tarvinnut varoa, kenkä on kuitenkin jalkaani hieman liian leveä, joten pari kynttä otti hieman vaurioita ja lähti irti.
– Vaatteet: Salomon S-lab Exo Zip Tee, Exo TW Short sekä Exo Calf
– Liivi: Salomon S-lab Sense ultra set jossa sisällä pitkät trikoot, pitkähihainen paita, avaruuslakana, Salomon Bonatti takki, karkkia, geeliä, raakapatukoita, muki, otsalamppu sekä vara-akku, akku mittarin lataukseen, suolatabletteja sekä elektrolyyttitabletteja. Todellinen tilaihme tämä liivi.
g-145

Kesäyön unelma 2014 (87km)

En jaksa kirjoittaa pitkää raporttia joten listaan vain hyviä ja huonoja asioita.

Miinukset:
– Vatsaongelmia taas, eli jossain vaiheessa vatsa meni sekaisin ja alkoi toimimaan vasta kahden tyhjennyksen jälkeen.
– Yhden vesipisteen etsimiseen meni 20 min ja löytymisen jälkeen kaivossa oli kuollut hiiri, ei siis saatu vettä.
– Reitillä liikaa pusikkoa vaikka hyvä reitti olikin.
– Kipeytynyt polvi hidasti paljon 60 km jälkeen.

Plussat
+ Viileä kesäyö, pärjäsi vähällä vedellä
+ Juoksu kulki loistavasti ja kevyesti alussa kunnes vatsassa ei tuntunut hyvältä.
+ Oma jaksaminen vähillä energioilla, tuli siis syötyä todella vähän ja 60% eväistä oli jäljellä maalissa.
+ Muutamat todella hienot polkupätkät.
+ Lopun hienojen polkupätkien juoksu vauhdikkaasti kipeällä polvella.
+ Maaliin pääsy

Vaikeuksia taas oli hieman, mutta ne voitettiin ja kaikki taisivat päästä ihan hyväkuntoisina maaliin. Itselle reissu ei ollut kovin raskas, lihaksissa pientä väsymystä mutta lenkille voisi lähteä jo nyt päivä tapahtuman jälkeen. Tosin nyt parempi antaa polvelle lepoa ja huoltaa muutenkin lihaksia.

Muutama kuva retkestä:

20140706-080545-29145565.jpg

20140706-080543-29143582.jpg

20140706-080542-29142705.jpg

20140706-080550-29150084.jpg

20140706-080549-29149394.jpg

20140706-080547-29147471.jpg

20140706-080551-29151459.jpg

Kesäyön unelma

RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea kesähuvi! Tapahtuma ei ole liian tiukkapipoinen kilpailu vaan päätarkoitus on nauttia kesäyön viileydestä, hienoista maisemista ja voittaa itsensä!

Heinäkuun viides päivä koitti ja se tarkoitti sitä että illalla pistetään juoksukamppeet päälle, evästä reppuun ja yö vietetään juosten pitkin polkuja Jyväskylän ympäristössä.

Kisaan valmistauduin hieman keventämällä harjoituksia: edellisellä viikolla viikolla treenitunteja kertyi reilu 5h ja kisaviikolla kävin maanantaina ja tiistaina juoksemassa lyhyet lenkit, näin myös tuli samalla tankattua kun ruokaitua tuli normaalilla ruokahalulla. Ainut ylimääräinen tankkaus olikin juoksua edeltävän päivän illalla nautittu pizza.

Perjantai meni normaalisti töissä, yritin toki aamulla nukkua hieman pidempään ja hyvät yöunet alle sainkin. Edellisenä päivänä reppua jo pakkasin mutta ennen lähtöä hieman ylimäärisiä eväitä karsin.

Reppu sisältöineen.

Reppu sisältöineen.

Starttipaikalle pääsin kaverini Samin kyydissä joka osallistui puolimatkalle, olimme paikalla reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Saimme kartat ja reittikuvaukset, otimme yhteiskuvia ja odottelimme vielä muutaman minuutin virallista lähtöaikaa ja tietenkin vettä alkoi satamaan juuri ennen yhdeksää.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Lähtö koitti ja porukka lähti letkassa jutustellen ihan mukavaa vauhtia ja ensimmäinen väliaikarastikin tuli nopeasti eteen, rastilla sain nopeasti leimattua mutta kun kaikki samaan aikaan siellä olivat niin hieman siinä osa joutui odottelemaan, kuitenkin letka taas muodostui yhtenäiseksi seuraavalla parilla kilometrillä. Alkumatkasta letka aina venyi rastiväleillä mutta taisi sitten jokaisella rastilla kasaantua yhteen, juoksin itse alkumatkasta kärkiporukassa missä oli vain puolimatkalaisia, onneksi kuitenkin toinen osa porukasta saavutti meidät rastilla 6 kun emme osanneet katsoa rastipisteeksi määritetyn tolpan toista puolta. Matka taas jatkui leppoisasti jutustellen muiden osallistujien kanssa porukalla mennen aina 20 kilometriin asti josta puolimatkalaiset kääntyivät toiseen suuntaan, silloin jäimme Petrin kanssa kahdestaan kärkipäähän ja jatkoimme matkaa parina.

Heti seuraavalle rastille tuli hieman väärää reittiä mentyä kun jutustellessa ei tullut kiinnitettyä karttaan tarkempaa huomiota, suunta oli kuitenkin oikea ja rasti löytyi kuitenkin helposti. Pari seuraavaa väliä olikin enemmän asfalttia ja kovapohjaista tietä muutamaa pistoa lukuunottamatta ennen kuin pääsimme Muuratsalon metsään. Rasti löytyi taas kallion päältä ja jatkoimme matkaa polulle, välillä aina suuntaa katsoen puhelimen gps-jäljestä. Kuitenkin ohitimme polkuristeyksen mistä olisi pitänyt kääntyä ja jatkoimme eteenpäin pientä polkua, kyseinen polku kaarsikin aivan väärään suuntaan ja jouduimme palaamaan hieman matkaa. Tuosta eksymisestä tuli n. 600 metrin pummi.

Seuraavallä välillä alkoi vettä satamaan taas hieman runsaammin ja pimeätä oli, otsalamput olimme pukeneet jo n. tuntia aikaisemmin, tiellä näki juosta ilmankin mutta metsässä lamppua tarvisi. Seuraavalle rastille mennessä alkoi näkymään parin otsalampun vilkettä ja paikalle päästyä näimme Antin ja Juhan jotka olivat kiertämässä reittiä polkupyörillä, he olivat etsineet rastia aika kauan, mutta onneksi yhteistuumin heidän etsimisellä ja meidän gps-jäljen tutkimisella löytyi noin viidessä minuutissa, vettäkin tuohon aikaan tuli kaatamalla ja taisi olla reitin pimeintä aikaa. Seuraava rasti olikin mukava pisto reitillä “Ramin kuntopolulle” eli nousu hakolanvuoren päälle, rastin leimaus ja samaa polkua takaisin alas, tämä oli niin hienoa maastoa ja maisematkin olivat päältä aika hienot vaikka sää olikin aika pimeä ja pilvinen, ehdottomasti pitää käydä tuolla retkeilemässä uudestaan. Rastipisteeltä alas lähtiessä näimme muun porukan viimeisen kerran Petrin kanssa kun he olivat menossa ylöspäin ja me alas. Vuorelta alas juoksu olikin mukavimpia osuuksia matkalta, vaikka kivet olivat liukkaita ja matkaa oli jo takana noin 40 km pystyi laskeutumaan alas juosten teknistä polkua, muutenkin alun jotenkin jäykät pohkeet olivat jo lämmenneet mukavasti ja toimivat ilman kolotuksia tässä vaiheessa hyvin.

Seuraavalle rastille oli alkuun hieman metsäautotietä jonka jälkeen polulle taas päästiin, pari kertaa reittiä hieman jouduimme hakemaan mutta montaa minuuttia ei mennyt, rasti sijaitsi lammen rannassa ja rastin jälkeen vielä hieman polkua ennen palaamista hiekkatielle. Hiekkatien varressa oli yksi rasti ennen kaivolla sijaitsevaa rastia jossa tankkasimme vesisäiliömme, kaivon pumppua sai pumpata aika kauan ennen kuin vettä tuli, onneksi tämä oli mainittu reittiselosteessa, muuten usko olisi voinutkin loppua. Tässä vaiheessa hieman otimme myös evästä enemmän ja säädimme varusteita, korkkasin myös mukana olleen puolen litran coca-colan. Stopille tuli mittaa noin 8 minuuttia jonka jälkeen matka taas jatkui ja edessä oli vielä toinen puolisko koko retkestä.

Nousu satasarviselle

Nousu satasarviselle

Seuraavalle rastille noustiin taas veden pinnasta aika korkealle Satasarvinen nimisen vuoren päälle, nousu ja koko vuoren ylitys oli taas polkujuoksijalle ihan parhautta ja voin kuvitella että Satasarvistakin tulee joskus päästä päähen juostua useamman kerran. Tuon vuoren jälkeen alkoikin pitkähkö melko tasainen tieosuus, pystyimme ihan mukavaa yli 10km/h vauhtia pitämään ennen kuin taas mentiin pusikkoon jossa rasti sijaitsi lintutornissa. Lintutornin jälkeen polku pieneni ja ainoastaan heinikossa näkyi pieni painauma ja gps-jäljen kohdaltakaan ei polkua löytynyt joten otimme käyttöön vaihtoehtoisen reitin ja jatkoimme painaumaa pitkin lähimmälle tielle.  Tästä hieman kiertoa aiheitui ja kun lähelle reittiä taas pääsimme tapahtui seuraava pummaaminen: luulin että olimme reitillä ja laitoin puhelimen pois jotta sain geelin nautittua, hieman sen jälkeen Petri huomasi ettemme ole lähelläkään reittiä. Tutkimme kuitenkin karttaa ja suunta seuraavalle rastille kuitenkin oli jokseenkin oikea, eli jatkoimme kyseisen asuinalueen läpi ja tulimme rastille hieman eri suunnasta. Tämä pummaus varmaan teki isoimman matkanlisäyksen reittiin.

Seuraava rasti oli muuramen Shell huolto-asema, kuitenkaan meillä ei ollut mitään tarvetta pysähtyä siellä joten kävimme vaan merkkaamassa rastin käydyksi jonka jälkeeen jatkoimme rastille Muuramen-joen rantaan, tässä huomasimme että kartta ja gps-reitti eivät menneet samasta paikasta, joten menimme gps-reittiä pitkin ja hieman oikaisimme joen rantaan luontopolulle. Luontopolun jälkeen oli vuorossa Riihivuoren päällä oleva rasti, kyseinen vuori oli jo kummitellut reitin varrella pitkän aikaa koska se oli näkynyt valaistuksensa ansiosta ensimmäisen kerran  jo noin 20 km kohdalla, päälle noustuamme pitkin hissilinjaa matkaa oli jo kuitenkin kulunut yli 60 km.

Riihivuoren päällä

Riihivuoren päällä

Omassa päässäni asiat mitkä näkyvät jo kaukaa, saavat reitin tuntumaan pitkältä, tälläkin kertaa monta vuorta ja kukkulaa jonne tultaisiin nousemaan näkyivät reitin “kaksisuuntaisuuden” takia usein kaukaa ennakkoon joka tuntui jotenkin pidentävän reittiä mielessä, eli tuli ajateltua “tuonnekin mennään, mutta välissä onkin matkaa noin maraton”. Kuitenkin kun matkaa rennosti vaan jatkoi, ei matka sitten jälkeenpäin niin pitkältä tuntunutkaan kun mukavaa vaihtelua maastossa oli, jos taas juostaisiin maantietä tai asfalttia, voisi oma pääni “hajota” koska ajattelemaan kerkiäisi paljon enemmän, nyt taas piti maastossa keskittyä jokaiseen kiveen ja juurakkoon.

Riihivuoresta alas laskeuduttuamme tietä pikin jatkoimme kohti Muuratharjua, pintana oli nyt latupohjaa , polkua ja harjun päällekin oli taas noustava, parasta tässä kuitenkin oli että reitti ensimmästä kertaa kääntyi maalia kohti, enää ei siis tarvinnut kuin juosta n. 25km. Onneksi kuitenkin reitti meni harjun päällä, joku hieman sadistisempi ratamestari olisi voinut pistää rastin välille myös harjun alapuolelle ja taas toisen päälle. No, oli ratamestari Tommi kuitenkin aika hyvin kaikki matkalle sattuvat nousut mukaan ottanut, ja hyvä niin koska jos joskus keski-eurooppaan meinaa lähteä ultrailemaan, niin nämä nousut ovat pieniä. Muuratharjun jälkeen menimme Muuramen läpi taas ja olisi ollut mahdollisuus käydä taas Shellillä, mutta ei ollut asiaa sinne tälläkään kertaa.

Loppumatka olikin sitten ihan mukavaa ja helpohkoa maastoa, polkua, metsäautotietä ja hiekkatietä ja rastistoppejakin oli vain 6 kpl ennen maalia. Ihan hyvää vauhtia pystyimme pitämään pääasiassa juosten ja välillä ylämäkiä kävellen, yleistä väsymystä ei juurikaan tuntunut, mutta reidet aika lopussa olivat. Jossakin vaiheessa aloin arvioimaan loppuja kilometrejä ja arvelin että maaliin päästyämme matkaa olisi kuljettu n. 95 km. Toiseksi viimeisellä rastilla manasinkin kun matkaa oli kuljettu n. 85 km ja viitta laajavuoreen näytti vielä 10,8 km että aika paljon ylimääräistä tulee ja kymppi vielä tuntuu pitkältä, kuitenkin vaan pistimme jalkaa toisen eteen ja maali alkoi häämöttää.

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Viimeisillä kilometreillä oli sentään yksi tuttu tullut vastaan, Tero oli maastopyörän kanssa liikenteessä ja kuvaili viimeisiä hetkiä ennen maalia.  Oli kuulemma kiire tullut kun olimme hänen mielestään aikaisessa, oma aikataulu oli kuitenkin pettänyt kun haaveilemalleni hotelliaamiaiselle ei kerennyt. Viimeinen mäki Laajavuoren päälle meni melkolailla juosten ylös ja siellä vielä leimaus. Fiilis oli melko mahtava ja väsymys ei vaivannut yhtään. Monta kertaa matkan aikana tuli ajateltua että onko tässä hommassa taas mitään järkeä, mutta sillä hetkellä kun maaliin pääsi kaikki mietteet muuttuivat positiivisiksi ja energiataso vaan kasvoi. Tämä suoritus antoi myös jatkoa ajatellen hyvää kokemusta, keskivauhdiksi tuli stoppien kanssa 8:15 min/km ja mittarin antama liikeelläolovauhti oli  7:33 min/km. Keskisyke oli 130 bpm joten aika kevyesti matka meni, ainoastaan reidet väsyivät toivottua enemmän mutta mielessä onkin monta hyvää reeniä reisien vahvistamiseksi ennen Vaarojen ultraa. Pohkeet taas pysyivät reissun ajan hyväkuntoisina eivätkä kipeytyneet jälkikäteen ollenkaan.

Kaksikko maalissa

Kaksikko maalissa, kuva: Tero Pelkonen

Aikaa matkaan siis kului: 12:57:10 ja matkaa meille tuli 94.1 km. Liikkeelläoloaika mittarista: 11:51:20. Tommin mittaamat statsit reitiltä ilman eksymisiä: Kokonaismatka: 91,38km, noususumma: 1742m.

Statsit mittarista: http://connect.garmin.com/activity/338112625

Kisasivu: http://rc.eeme.li/unelma/  Kuvia: http://hazor.iki.fi/2013/unelma/ Kisavideo: http://www.youtube.com/watch?v=1cfvQ-iBc10

Laajavuorestä pääsin sitten kotiin Petrin kyydissä, kotona tilasin pizzan, kävin suihkussa mukavien hiertymäkirvelyjen kera, söin pizzan ja nautin yhden oluen sekä vähän suklaata. Olo oli jonkin aikaa hieman ylienerginen mutta kun ruokaa oli saanut, alkoi pikkuhiljaa väsymys iskemään joten oli aika siirtyä sänkyyn, sen verran jalkoja särki että unen varmistamiseksi piti hieman särkylääkettä ottaa.

Varustelistaus:

  • Camelbak Octane LR (paino pakattuna 4.9kg)
  • Salomon S-lab Sense Ultra kengät (pakko todeta että tähän mennessä maastoon parhaat kengät, pitoa riittää)
  • Salomon exo trikooshortsit, paita, pohjekompressiot (shortshit aiheuttivat takareisiin hiertymät saumoista ja pienen hiertymän haaroihin)
  • Garmin 610 sykemittari + sonyn akku lataukseen
  • Led Lenser h7 otsalamppu.
  • iPhone 5 vesisuojakuorilla (latasin tätäkin akulla koska piti käyttää gpssää paljon)
  • 10 geeliä: squeezy super ja tomaatti (puolet meni)
  • ½ litraa coca colaa (puolimatkassa meni 3dl ja maalissa loput)
  • 1,5 vettä (vettä kului reissulla yhteensä n. 2,5 l)
  • Bullet meal curry chicken 500 (ei tarvinnut)
  • n. 100 g Sipsejä ja suolakeksejä (suurin osa jäi)
  • n. 200 g hedelmäkarkkeja (150g jäi)
  • Noin 8 suklaapatukka: da-capo, fazer tumma, fazer pähkinä, mini-twix (pari jäi)
  • 2 taffel-snack hedelmä-pähkinä sekoitusta. (toinen meni)
  • Otsalamppu
  • Irtohihat, Halti-flake kevyttuulitakki (ei tarvinnut)
  • Avaruushuopa, ensiapuvälineitä, vessapaperia (ei tarvinnut)

Muutoksesta

Kuten moni muukin blogi, myös tämäkin kertoo elämänmuutoksesta kohti terveämpiä elämäntapoja, kuitenkaan aina ei kaikki touhu ihan tervejärkistä puuhaa ole ainakaan kaikkien mielestä.

Vuoden 2011 alussa oli taas aika hieman harrastaa painonhallintaa, isoimmissa kolminumeroisissa luvuissa ei kuitenkaan enää oltu, mutta kunto oli edellisen vuoden vähäisen liikunnan vuoksi (59h) pohjalukemissa. Aloin siis kävelemään lähes päivittäin ja viikonloppuna tulikin aina yksi pidempi lenkki (2-4h) tehtyä. Pääsiäisen aikoihin sitten sovin työkaverin kanssa pitkänperjantain kävelyn lähiseudulla olevan järven ympäri. Markaa kertyi silloin n. 46 km ja aikaa meni n. 7h ja 40min jonka jälkeen saikin sitten peiton alla maata neste ja energiahukasta kärsien. Tästä selvittyä kävelyä harrastin satunnaisesti ja välillä piti juostakin, joten helatorstaina kokeilin miltä puolimaraton tuntuu juosta. Menihän se melkein koko matka hölkötellen paria kävelypätkää lopussa lukuunottamatta ja aikaa taisi kulua 2h ja 7minuuttia.

Kesä meni välillä aina jotain tehden, mutta juoksukoukkuun en ollut vielä jäänyt, elokuussa sitten työkaverit alkoivat puhua Vaarojen Maratonille Kolilla osallistumisesta ja 6 viikon varoitusajalla tietämättä mihin on menossa, minun piti päästä mukaan. Treenasin juoksua/patikointia tuon 6 viikon ajan 50km viikossa. Vaaroilla sitten maaliin pääsin ja matkaaan mahtui kaikenlaisia fiiliksiä epätoivosta voittoon.

Image

Kolilla ’11 n. 39 km kohdalla.

Loppuvuosi 2011 menikin sitten aika lailla juostessa, koukkuun olin siis jäänyt ja vuoteen mahtui yhteensä 327 tuntia liikuntaa, muutama kilo oli lähtenyt ja mikä parasta: enää ei tarvinnut normielämässä edetä puuskuttaen.

Vuoteen 2012 mahtuikin sitten nousukautta ja laskukautta:  keväällä juoksin puolikkaan ennätyksen ja osallistuin kaverin kanssa 6h rogaining kisaan josta lohkesi voitto, kesään mahtui pari yli maratonmittasta omaa maastohupailua. Kokemattomuus kuitenkin kostautui jonkinlaisena ylikuntona sekä pohkeiden ylirasitustilana tietenkin ennen syksyn kilpailuja (Helsinki City Marathon, Nuuksio Classic trail marathon ja Vaarojen Ultra. jotka kuitenkin läpi kahlasin, mutta raskasta oli ja aikatavoitteet sai heittää roskiin.

Hyvä maku jäi ainoastaan Vaarojen Ultrasta jossa en enää yrittänyt väkisin vääntää vaan menin rennolla retkeilyasenteella, päivä oli pitkä mutta maalissa olin vielä hyväkuntoinen ja ilta jatkui ravintolan puolella 14,5 tunnin patikan jälkeen.

ultran_jalkeen

Kolilla ’12 maalissa 86km jälkeen.

Tuon reissun jälkeen olikin hyvä pitää lomaa treenauksesta ja parannella jalkoja, vuoteen 2012 mahtui kaikenlaista ja paljon tuli opittua.

Joulukuussa ’12 matka taas jatkui treenaillen kohti nykyhetkeä huippuopastuksella, mutta jatkan tarinaa myöhemmin.