Lavaredo Ultra Trail (119km & 5850m+)

IMG_8036

Ennen starttia satoi pari tuntia vettä.

 

Ecstasy of Gold soi ja sitten laskettiin kymmenestä alaspäin lähtöä kohti ja eikun menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä mentiin asfaltilla ja sitten lähdettiin pitkin polkua ylämäkeen. Olin ihan hyvissä asetelmissa letkassa ja vauhti oli melko sopivaa, sykkeet tosin olivat melko korkealla, mutta meni muuten tuntui aika kevyeltä. Ensimmäiset 18 kilometriä menivät aika nopeasti ja oma vauhti oli aika limitillä. Kun pääsin ekaan huoltoon (Ospitale) katsoin kellosta että vauhti oli reilu 7 minuuttia per/km. Ajattelin hieman passailla vauhtia ettei noutaja tulisi ennen aamua, mutta se kävikin sitten luonnollisesti kun vatsa alkoi hölskymään n. 25:n kilometrin kohdalla ja ensimmäinen puskareissu pari kilometriä myöhemmin.

 Ylämäessä meno oli vielä mukavaa, mutta tasaiset ja alamäet pallovatsalla oliva pahoja. Toisessa huollossa kuitenkin yritin vähän syödä ja juoda, sekä otin suolaa. Huollosta jatkettiin aika metsäistä osuutta ja kisaa edeltävät sateet olivat tehneet polusta todella mutaisen, isoja lätäköitä piti kierrellä tai sitten upottaa kengät kunnolla mutaan. Tällä pätkällä piti taas kuitenkin kyykkiä puun takana helpotusta hakien. Pian tultiin Misurina-järvelle jossa ajattelin olevan huollon ja vessan, joten ajattelin pitää vähän taukoa ja tyhjennellä, mutta eihän siellä ollut mitään huoltoa, joten matka jatkui vielä hetken ennen kuin piti taas tehdä stoppi kiven taakse kyykkimään. Aamun sarastaessa otsalampun pysty jo sammuttamaan ja sitten päästiinkin taas kunnolla tunkkaamaan ylös kohti Auronzon majaa. Ylämäessä tuli vastaan yksi suomalainen jota tervehdin sanomalla huomenta ja jatkoin matkaa hänen ohi. Ylämäet kulkikin todella mukavasti. Auronzon majalla tankkasin nuudeleita, jotain riisimössöä sekä colaa + sitruunoita ja matka jatkui noin viiden minuutin istuskelun jälkeen Tre Cimen maisemiin.
Polku jatkui aika hyvin juostavana ja aluksi noustiin vähän, jonka jälkeen laskettiin vuorelta alas pitkä lasku laakson pohjalle, jossa matka jatkui melko tasaista osuutta kohti 67:n kilometrin huoltoa, jossa myös odotti drop bag. Huollossa sitten tuli nautittua perinteeksi muodostunut puolen matkan olut, sekä banaania, sitruunaa ja colaa. Täydensin myös geelivarastot liiviin ja jätin irtohihat ja yhden buffin bägiin. Olisi myös pitänyt jättää karkit ja raakapatukat pois, koska en niitä syöny loppumatkalla ollenkaan. Pääasiassa koko kisa kulki geelin, banaanin, sitruunan ja colan voimalla. Huollosta lähtiessäni olin etukäteen mietittyä aikataulua hieman edellä ja edessä oli n. 500 metriä nousua, sekä n. 300 metriä laskua ennen seuraavaa huoltoa, päivä myös alkoi tuntumaan todella lämpimältä joten ylämäessä tunkatessa tuli kasteltua päätä ja jalkoja mukavan viileissä vuoripuroissa.
75:n kilometrin huollon jälkeen laskettiin vähän ja sitten eteen tuli pitkä nousuosuus jossa maisemat olivat mielestäni todella hienot. Tuolla nousuosuudella aloin saamaan lyhyemmän matkan juoksijoiden häntää kiinni ja pian edessä alkoi olemaan todella paljon porukkaa joita piti koko ajan ohitella. Tämä n. tuhannen metrin nousuosuus alkoi lopussa tuntumaan todella pitkältä ja loppuosa oli myöskin todella jyrkkää, pätkä oli myöskin kisan ajallisesti pisin huoltoväli. Lopulta kuitenkin pääsin 94:n kilometrin huoltopisteelle, mutta sielläkään ei ollut mitään sellaista evästä mitä olisi mieli tehnyt, joten taas tuli banaania, sitruunoita sekä colaa.
Tässä vaiheessa polulla oli todella paljon hitaita lyhyemmän matkan juoksijoita ja oman kisan juoksijoita ei juurikaan näkynyt. Polku oli myös jyrkkä ja kapea eikä ohi päässyt kuin pyytämällä tietä, myöskin pikku hiljaa alkoi mieskin vähän väsymään ja välillä oli hyvä levätä hitaampien takana. Jalka nousi hyvin, mutta alaselkä oli todella väsynyt ja kipuili jonkin verran. Tämäkin mäki päättyi aikanaan ja nyt olin reitin korkeimmalla kohdalla, jossa tarjoiltiin teetä ja muuta juomista, matka jatkui taas alamäkeen ja pian tulikin tuttuja kannustajia vastaan. Tuomas ja Marjaana olivat tulleet reitin varrelle ja Tuomas juoksi pienen pätkän kanssani seuraavan mäkeen. Oli mukava hetken jutella, kun melkein koko kisa oli mennyt omien ajatuksien parissa ja mieliala ei tuossa vaiheessa ollut kovin korkealla.
Lavaredo2

Hieman 100km jälkeen, lopun mäet olivat jyrkkiä.

Pian eteen tulikin Passo Giaun on huolto, jossa oma huoltajani Maria odotti ja huoltopisteessä ja syötti & juotti minua, tämä nosti fiilistä todella paljon sekä myös se että matkaa oli enää jäljellä 16 kilometriä. Kuitenkin seuraava mäki oli taas todella jyrkkä ja täynnä ohitettavia, mutta mielialaa kohensi myös että tämä oli viimeinen raskaampi tunkkaus. Mäki tuli hoidettua ja sitten päästiin alamäkeen helpolle polulle ennen viimeistä huoltopistettä, jossa olikin sitten jo hyvä meininki kun bändi soitti ja kannustajia oli paljon. Huollosta jatkettiin alamäkeä metsäisissä maisemissa juurakkoisella jyrkällä polulla, meno meinasi välillä käydä hitaaksi kun mukavuudenhalu valtasi pään ja tuli mietittyä ettei ole kiire mihinkään. Hetken ajateltuani piti vain pakottaa itsensä juoksemaan kovempaa.
Vihdoin pääsin vuorelta alas kaupungin laitamille jossa oli paikallisia tarjoamassa juotavaa ja he olivat myös virittäneet mukavan virkistävän suihkun, pöydässä oli myös viinipullo, mutta eivät siitä suostuneet juotavaa antamaan. Loppumatka ennen maalisuoraa tuli mentyä kävelyhölkkää, kuitenkin maalisuoralla ihmisten kannustukset auttoivat minut juoksemaan loppukirin. Matkan aikana tuli koettua paljon huonoja ja hyviä hetkiä, mutta maalisuoran juoksu ihmisten kannustaessa oli kyllä parasta. Ilmeisesti tulin lopun kuitenkin odotettua nopeammin, koska “huoltojoukkoni” eivät kerineet minua vastaan maaliin, kuitenkin sain ansaitun oluen ja pian he saapuivatkin paikalle ja matka jatkui terassille nauttimaan proseccoa.
IMG_8047

Olut maistui 17h 41min jälkeen. Aurinkoa myös sai matkalla.

Hieman vielä yhteenvetoa:
– Yö oli vaikea, väsytti ja oli vatsa-ongelmia, mutta melko hyvää vauhtia pystyin pitämään.
– Aamun valjettua meno tuntui mukavalta.
– Kisan alkupuoli oli aika helppoa juostavaa, tuntui että juostavia osuuksia oli liikaa ja liian vähän tunkkaamista ylämäkeen. Kuitenkin 80km jälkeen maasto muuttui teknisemmäksi ja nousut olivat todella jyrkkiä.
– Lopussa ei oikeen ollut enää menohaluja ja ruuhka poluilla hieman tuskastutti.
Varusteista:
– Jalassa: Salomon S-lab Wings SG, varvassukat sekä ohuet sukat niiden päällä. Toimivat hyvin kovalla kivikkoisella alustalla ja kiviä ei juurikaan tarvinnut varoa, kenkä on kuitenkin jalkaani hieman liian leveä, joten pari kynttä otti hieman vaurioita ja lähti irti.
– Vaatteet: Salomon S-lab Exo Zip Tee, Exo TW Short sekä Exo Calf
– Liivi: Salomon S-lab Sense ultra set jossa sisällä pitkät trikoot, pitkähihainen paita, avaruuslakana, Salomon Bonatti takki, karkkia, geeliä, raakapatukoita, muki, otsalamppu sekä vara-akku, akku mittarin lataukseen, suolatabletteja sekä elektrolyyttitabletteja. Todellinen tilaihme tämä liivi.
g-145

NUTS Karhunkierros 82km (kahlaus)

On kisaviikonlopun jälkeinen maanantai, istun kotipihan keinussa kirjoittamassa tätä tarinaa, lämmintä on yli 25 astetta ja kaksi vuorokautta sitten kahlasin muniani myöten lumessa. Muistikuvat lauantain kisasta ovat kovin hatarat joten kaikenlaisia virheitä kilometrimäärissä ja tapahtumissa saattaa olla, myös 2 päivää on hieman jo muuttanut muistoja paremmaksi.

Jo edellisenä vuonna harkitsin tätä kisaa innolla, mutta silloin se ei kalenteriin millään mahtunut, viime syksynä hyvissä ajoin sitten ilmoittauduin mukaan tämän vuoden kisaan, kun onnistunut Vaarojen ultra oli takana.

Perjantai-aamuna lähdimme ajamaan kohti Rukaa Samin, Tuomaksen ja Antin kanssa jatkaen kaikenlaisia spekulaatioita reitin lumesta ja jäästä jatkaen, näistä asioista oli jo SoMe:ssa puhuttu pari viikkoa kenkävalintoja miettiessä. Rukaa lähestyttäessa alkoi pikkuhiljaa metsässä lunta näkymään ja järvissä oli jonkin verran myös jääpeitettä, silti ei osannut vielä odottaa sitä mikä polulla oli edessä.

Perjantai-ilta meni muita kisaajia moikatessa, Juha Jumiskon “piiitkät ultrat” esitystä katsoessa, kisavarausteita pakatessa ja lopuksi kävimme saattamassa sadan mailin matkaajat polulle, meidän kyydistä matkalle suuntasivat Antti ja Tuomas.

Herätys oli lauantai-aamuna jo klo 4.45 ja herättyäni Sami päivitteli että pitkänmatkalaiset eivät olleet kovin pitkälle edenneet 7 tunnissa, silloin iski todellisuus että päivästä tulee pitkä ja raskas, mutta ei auttanut kuin pukea kisakamat päälle ja painua aamupalalle. Vähän puuroa ja leipää naamaan ja sitten bussiin kohti starttipaikkaa. Hautjärvellä oli vielä reilu puoli tuntia odottelua ennen lähtöä ja siinä tuli viimeiset tankkaukset ja tyhjentelyt hoidettua.

Lähtö

Lähtö (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Kun lähtö tapahtui, lähdin kärkiporukassa juoksemaan, Mattilan Marko juoksi vauhdikkaasti edellä ja pientä kaulaa syntyi heti, toisessa porukassa taisi minun lisäksi olla Ruokolaisen Tero, Itkosen Antti ja yksi naiskaksikko. Parin kilometrin jälkeen juoksimme hieman harhaan kun pitkospuiden jälkeen olisi pitänyt kääntyä, ei kuitenkaan keritty mennä kuin parikymmentä metriä kun käännyttiin takaisin, tuossa vaiheessa kuitenkin jäin kärkiporukasta pois kun alkoi polulla enemmän lunta olemaan ja minulle siinä kahlaaminen oli todella raskasta, jäin juoksemaan naiskaksikon (Helinä Turtinen & Elli Huussari) kanssa hetkeksi, mutta keveät naiset pian jättivät minut kun lunta oli todella paljon. Hieman myöhemmin myös kaksi muuta juoksijaa ohittivat minut ja tuli vielä kysymys “että onko kaikki kunnossa?”.

Kaikki oli kunnossa mutta lumi teki etenemesestä raskasta ja kaikenlaisia ajatuksia alkoi pyörimään päässä “mitä jos tämä koko matka onkin tätä?”. Hieman myöhemmin kuitenkin alkoi tulla polkua ja meno alkoi maistumaan, ohitin aikaisemmin minut ohittaneen kaksikon ja saavutin myös Ellin, hetken juoksimme samaa matkaa mutta kun lähdin vetämään niin huomasin nopeasti juoksevani yksin. Pian takaa tuli kuitenkin seurakseni Harri Yrttiaho jonka kanssa juoksimme taas jonkin matkaa. Jossakin vaiheessa tuli vastaan myös Juha & Tomi 160km matkalta, osa oli keskeyttänyt aikaisemmin ja puoleen väliin juoksi 3 tai 4 juoksijaa, ihan ymmärrettävästi jättivät matkan kesken. Noin 24 km kohdilla teimme taas pienen pummin jolloin piti soittaa järjestäjille että missä olimme, pian se selvisikin ja palasimme hieman takasin ja oikea suunta löyty, seuraan liittyi myös Helinä joka oli myös juossut harhaan.

Ensimmäinen huolto

Ensimmäinen huolto, banskua naamaan (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Paljasta polkua oli nyt tarjolla joten vedin omaa vauhtiani ja kaksikko hieman takana jäi, muutama kilometri oli matkaa huoltoon ja se meni aika pikaisesti. Huoltoon saapuessani menin heti drop bagilleni ja söin sieltä banaanin ja lisäsin reppuun geelejä ja patukoita, alkumatkasta olin muutaman geelin syönyt ja yhden suklaapatukan myös, mutta en kuitenkaan kovin paljoa, silti olo tuntui tässä vaiheessa melko hyvältä. Täytin vielä toisen pulloni omalla colalla ja toisen järjestäjien urheilujuomalla ja nappasin kourallisen sipsejä jonka jälkeen jatkoin matkaa. Lähtiessäni kysyin että paljonko matkaa on seuraavaan huoltoon, sanoivat että “parisen kymmentä”. Todellisuudessa matkaa oli n. 30 km. Jälkikäteen huomasin että huollossa olisi pitänyt myös eka juoda ja sitten vasta täyttää pullot.

Huoltopisteltä matka jatkui hyvää vauhtia, eikä perässä näkynyt ketään, joten tein mukavaa omaa juoksua ja laitoin musiikin soimaan. Pian kuitenkin n. 35 km kohdilla alkoivat ensimmäiset vatsavääntelyt ja vauhti hieman hidastui, pikkuhiljaa olo ei ollutkaan enää kovin mainio ja vatsa tuntui pallolta eikä energiaa enää pystynyt nauttimaan. Aikani tallustettua päätin mennä hieman polulta sivuun ja kyykistellä pusikossa. Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa jollakin tapaa joten juoksin minkä pystyin ja kävelin väliin, lumipätkät tuli muutenkin aika hissukseen mentyä. Kun vauhti hidastui niin kerkesi jo hieman maisemiakin ihailla.

Pian tulivatkin eteen 53 km kilometrin matkalaisia, mukavan leppoisalta näytti heidän touhu ja sanoinkin että kiva olisi matkaa tuohon malliin tehdä (kun olotila ei ollut kovin kaksinen), kuitenkaan vielä ei voinut hommaa luovuttaa ihan retkeilyksi kun kokoajan pelkäsin myös milloin takaa tulee joku, tiesin että edessä on kolme tyyppiä mutta tiesin myös etten ketään heistä tulee kiinni saamaan. Pian eteen tuli taas lisää 53 km matkalaisia ja myös mukavan teknisiä alamäkiä, kun vielä sattui sopiva tempobiisi tulemaan luureista niin piti välillä juosta olosta välittämättä kunnolla, ei myöskään jaksanut pahemmin lammikoista välitellä joten anteeksi jos jonkun päälle hieman vauhdissa vettä roiskui 🙂

Vettä tankkasin pari kertaa pulloon, eka jostain purosta ja toinen paikka taisi olla Jussinkämppä jossa sai järvenrannasta vettä, välillä myöa piti kokeilla energian nauttimista mutta huonoin tuloksin, piti myös yrittää tyhjennystä yläkautta tyyliin sormet kurkkuun mutta mitään ei myöskään tullut ylöspäin joten oli taas aika kokeilla puskakyykistelyä ja jatkaa matkaa hissukseen. Musiikista korvilla sentään tuli hieman piristystä kun hyviä biisejä sattui kohdille, tuli myös huomattua että monen biisin sanat (pikku muutoksilla) sopivat niin hyvin ultramatkan taivallukseen.

Jossain n. 50km kohdilla tuli vastaan puro ja leiripaikka, täytin purosta ensin pullot ja sen jälkeen menin tyhjennykselle leiripaikan huussiin. Kun jatkoin juoksua niin huomasin että edessä oli taas riippusilta Oulankajoen yli. Sillalla juoksi joku joten päätin lähteä jahtaamaan selkää kiinni, joen ylityksen jälkeen noustiin hieman ylämäkeä ja mäen päällä huomasin juoksijan olevan Helinä jonka kanssa oli jo aikaisemmin matkaa taivaltanut, hänellä oli hyvä vauhti päällä joten jatkoin samaa matkaa, se toi myös motivaatiota touhuun ja vatsakin tuntui paremmalta viimeisen tyhjennyksen jälkeen, tosin en vieläkään uskaltanut syödä mitään joten pelkällä suolalla ja vedellä matka jatkui.

Jossain vaiheessa Helinä jäi taas jälkeen ja hetken aikaa juoksin yksin ohitellen muutamia 53km sarjalaisia, myös muutamia turisteja tuli reitillä vastaan. Tässä vaiheessa olo tuntui jo paremmalta, nälän tunnetta ei kuitenkaan vielä ollut, päätin kuitenkin ottaa yhden salty caramel geelin ja se maistuikin hyvältä, melko heti sen jälkeen tuli myös vastaan n. 60km kohdilla huoltopiste. Täytin pulloja ja söin vähän sipsejä & suolatikkuja, otin myös yhden buranan koska alaselkää pakotti jonkin verran. Pian huoltopisteen jälkeen maasto muuttui aika lumiseksi ja lumen alla oli vielä jääkylmää vettä. Matkanteko muuttui taas aika pitkälti kävelyksi.

Irvistäen toiselle huoltopaikalle

Irvistäen toiselle huoltopaikalle (Kuva: Jouko Kaarteenaho)

Pian takaa tulikin Harri ja taas taivallettiin matkaa yhdessä, kumpikin oltiin aika pitkälti kyllästyineitä touhuun, mutta todettiin vaan että kyllä tästä maaliin pääsee. Muutama kilometri ja Harri päätti hieman enemmän juosta ja itseäni ei huvittanut joten taas sain yksin matkaa taivaltaa. Minulla ja muilla (lukuunottamatta 53km kärkeä?) lauantaina startanneilla oli sentään jonkinlainen ura avattu, mutta sääliksi kävi illalla 160km matkalle lähtenäitä jotka olivat uraa avanneet.

Kun lumiselta ja loskaiselta suolta pääsin pois ja alko hieman mäkisempi maasto, tuli hieman viluisa olo joten päätin kaivaa takin repusta ja myös samalla kaivoin tuhdin patukan joka maistui jo todella hyvältä. Keli oli muuttunut paljon pilvisemmäksi ja tuuliseksi ja lämpötilakin hieman laski. Pian taas Helinä tavoitti minut ja taas hetken aikaa kuljettiin yhdessä kunnes päästiin lumettomalle tielle ja pystyin alamäessä pitämään huomattavasti kovempaa vauhtia. Pian tulikin viimeinen huolto jonka jälkeen alkoi viimeinen pätkä joka olikin sitten kunnon rymyä. Lunta oli reisiin asti ja mäet olivat jyrkkiä, tämä pätkä olisi ollut mukava ilman tuota lunta, nyt taivallus oli todella raskasta kun välillä upposi oikein kunnolla ja piti käsiä käyttäen kiivetä toivoen ettei uppoisi lumeen.

En ollut pahemmin reittikarttaa tutkinut mutta tiesin että 2 tunturia olisi ylitettävä, mutta aina kun pääsi ylös, laskeuduttiin alas ja taas seuraavalle huipulle. Ja tätä tapahtui vaikka kuinka monta kertaa, tunturissa oli vielä myös paljon 53km porukkaa ja heitä tuli ohiteltua jonkin verran. Sain myös Harrin jossain vaiheessa kiinni mutta pian hän taas sai uuden vaihteen päälle (tai minä vain hyydyin) ja pääsi karkuun. Kilometripaaluja aina välillä näkyi, jossakin luki että 4km ja tuli ajateltua että tuntiko vielä kun kilometrivauhdit näyttivät olevan 15min per km.

Tunturissa tuli myös välillä polkuja jotka päättyivät umpikujaan, onneksi siellä oli useampi matkaa tekemässä joten oikeat polut löytyivät pikaisesti. Viimeisellä kolmella kilometrillä tein matkaa yhdessä Helinän ja 53km matkalaisen Saaran kanssa, minun kuitenkin piti pitää tyhjennystauko joten piti pysähtyä. Saaran sain vielä kiinni ja ohitin seuraavassa alamäessä ja viimeisessä nousussa näin Helinänkin mutta hänen askel oli niin kevyt ettei ollut mahdollisuutta saada kiinni. Nousun päällä alkoi kyllä fiilis parantumaan kun tiesi ettei enää tarvitsisi kuin lasketella mäki alas ja olisi maalissa. Maali tuli vastaan aikaan 12h 42min ja 25sek.

Maalisuora

Maalisuora (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Maalissa oli kyllä voittajafiilis sillä päivä ei ollut helppo omien ongelmien takia eikä myös tuon kirotun lumen, Tuomas ja Antti vielä odottivat minua ansaitun oluen kera. Matkaan kului aikaa 12:42:25 ja sijoitus omassa sarjassa viides. Keli oli koko retkellä aivan järjetön, 160 km sarjasta kaikki keskeyttivät ja muissakin sarjoissa kävi iso kato, mutta ompahan tulevina vuosina kerrottaavaa tyyliin “silloin kun minä juoksin karhunkierroksella, siellä oli metri lunta ja lumen alla puolimetriä vettä” 😀

Tapahtumaa voi kyllä kehua muuten järjestelyjen puolesta, mutta lumitilanne teki hienosta reitistä nyt melko pitkälti juoksukelvottoman. Ehkä tänne pitää ensi vuonna palata, kisa on alustavasti viikkoa myöhemmin ja muutenkin tuollainen lumitilanne oli edellisen kerran n. 30 vuotta sitten. Rukalla saatiin olla ihan juoksijoiden kesken ilman muuta häslinkiä ja illanvietto menikin mukavasti paljussa pienellä porukalla istuen keskellä “kylää”.

Ansaittu

Ansaittu

Tulokset: http://nuts.fi/nuts-karhunkierros-2014-miehet-80-km/

Garmin data: http://connect.garmin.com/activity/501835587

 Note to self: Älä syö liikaa kisaviikolla!

Varustelistaus:

Comressorsportin juoksuasu

Inov Oroc 280 nastakengät

UD Scott Jurek liivi

Salomon Bonatti Takki

+ muuta härpäkettä

 

Paljussa

Ilta menikin sitten mukavasti paljussa (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Kisaraportti: Nuuksio Classic Trail Marathon

Vuoden ensimmäinen maratonmittainen tapahtuma kisakalenterissani oli viime viikolla joten on pienen raportin paikka.

Valmistautumisesta: Kovin erikoista tankkausta en tehnyt, kuluneella viikolla juoksin vain 2 kymmenen kilometrin lenkkiä ja söin normaalisti, tosin torstaina ja perjantaina söin 2 lämpimää ateriaa normaalin yhden sijaan. Perjantaina kun olin Vantaalla työpaikan reissukämpässä niin lämmitin jopa saunan ja kävin vähän “lämpövenyttelemässä”. Saunoessa nautin vielä pari olutta ja päälle suolatankkasin sipseillä.

Lauantai-aamuna puuroa naamaan ja siirtyminen Nuuksion Siikarantaan. Paikanpäällä numeron haku, kisakamppeet päälle, chipin kiinnitys ja viimeiset energiataydennykset coca colalla, banaanilla ja karkeilla. Muutamaa tuttuakin kerkesin moikkaamaan ennen starttia, foorumeilta tutun Astan näin tietenkin hypistelemässä kenkiä Salomonin kojulla.

Starttipaikalla en pyrkinyt aivan eturiviin, mutta lähelle kuitenkin jotta en ruuhkiin joudu, tänä vuonna startti oli muutama kymmentä metriä lähtöviivan takana jotta letka kerkiää muodostumaan ja kaikkien chippi rekisteröityy. Lähtö sitten koitti ilman lähtölaukausta, joten olin vähän yllättynyt että nytkö pitää liikkua.

Etukäteen olin hieman pohtinut sykerajoja millä juoksisin, mutta koska kyseessä oli kisa niin taisi taas olla kisalisää sykkeissä, heti ensimmäisellä kilometrillä sykkeet hyppäsivät yli 150 ja sinne jäivät, mutta matkanteko ei tuntunut pahalta niin ajattelin että mennään nyt näillä ja katsotaan mihin riittää. Ensimmäiset 5 km tulinkin alle 6 min per km vauhtia ja jossain 3km kohdilla kompastelin kalliolla sen verran että oikean jalan polvi aukesi ja kumpaankin kämmeneen tuli haava, ylös nousin perinteisesti salamannopeasti ettei kukaan vaan näkisi. Muutama seuraava kilometri menikin jo päälle 6 min vauhtia, en kuitenkaan vauhtia tai aikaa juurikaan kellosta vilkuillut, pidin vaan sykkeen alle 160 lukemissa ja ylämäissä se sai mennä ylikin. Solvallan laskettelurinteen väliaikapisteessä aikaa oli kulunut 10.8 km kohdalla 1:04:08 ja sijoitus oli tuossa vaiheessa 56.

Menoa 8km kohdalla. (Petteri Rantanen)

Menoa 8km kohdalla. (Kuva Petteri Rantanen)

Laskettelurinteen päällä oli myös vesipiste, joten kulautin loput juomat toisesta pullosta naamariin ja täytin pullon. Vesipisteeltä matka jatkui neljän hengen letkassa juosten ja juttuakin mukavasti riitti, tässä vaiheessa oli juoksussa paras kulku ja meno maistui jopa alkua paremmin.

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

Puolessa välissä aikaa oli kulunut n. 2h 10 min edelleen menin samassa neljän tyypin letkassa mutta jotenkin tuntui että vauhti hieman hidastui ja ehdottelinkin että vaihdetaan välillä vetäjää, mutta kun muita innokkaita ei ollut niin ohitin letkasta muut ja menin omaa vauhtiani, pian saavuimmekin polulta metsätielle ja porukka hajosi ja edelläkin näkyi porukkaa, arvelinkin että selkiä alkaisi pian näkymään.

26 km vesipisteellä olin ajatellut hieman pulloja täytellä ja kaivaa selästä lisää geeliä, mutta kun vesipisteeltä lähti samantien porukkaa pois niin en malttanut siihen jäädä ja nestekin riittäisi juuri ja juuri seuraavalle pisteelle. Taas sitten matkanteko jatkui pienellä porukalla, tosin kun jyrkät portaa tuli vastaan, tuntui vauhti matelulta ja pyysin tietä jotta pääsin itse vauhdikkaammin. Kuitenkin portaissa ensimmäistä kertaa jalat varoittelivat että kramppeja saattaa olla tulossa, piti siis edetä varovasti tekemättä äkkinäisiä harppauksia ja juurakkojen kanssa piti myös olla varovainen, koska kompastuminen pistäisi jalat aivan varmasti kramppiin. Hieman ennen 33km huoltoa ohitin taas pari tyyppiä ja huolto tulikin sitten nopeasti vastaan, vettä tarjoiltiin suoraan pulloon ja roskat otettiin vastaan, hyvää palvelua siis. Aikaa oli 33km kohdalla kulunut 3:25:35 ja sijoitus oli 39.

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Vesipisteen jälkeen jäin hetkeksi roikkumaan naisjuoksijan perään, kun edellä ei muitakaan selkiä näkynyt, kuitenkin menin pian ohitse kun käveltävän ylämäen jälkeen hän jäi jatkamaan kävelyä hieman kauemmin. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti mutta jalat olivat sen tuntuiset että krampit saattaisivat iskeä ja niin tapahtuikin sitten n. 37 km kohdalla kun vasen reisi iski jumiin. Onni onnettomuudessa paikalla oli toimitsija jolta sain geelin ja samalla otin suolatabletin (suolaa olin nauttinut 2 tablettia aikaisemmin). Hieman siinä yritin venyttää mutta päätin lähteä kävelemään ja pian kramppi sitten hellittikin ja jatkoin juoksua, kauas en kuitenkaan juosten päässyt oikea reisi vuorostaan veti jumiin, tällä kertaa 2 suolatablettia lisää ja kävelyä muutama sata metria. Kramppailun aikana aiemmasta letkasta tuttu tyyppi pääsi ohi, eikä selkäkään ollut enää näkyvissä kun jatkoin juoksua, arvelin jälkeen päin että krampit hidastivat minua yhteensä 2-3 minuuttia.

Matkaa oli vielä 4km jäljellä ja ajattelin jatkaa vain tasaista tahtia maaliin ilman turhaa repimistä, mutta 40 km kyltin jälkeen kun lasku maaliin alkoi piti kuitenkin pieni loppukiri ottaa ja yksi selkä tulikin vielä vastaan. Maalisuoralla vielä pieni spurtti ja tuuletukset kun kelloa katsoin, viivalla aika näytti 4h 18min ja Sijoitus oli 36/361. Parannusta siis viime vuodesta n. 1h 10min ja huomattavasti helpommalla juoksulla.

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Keskisykkeeni matkalla oli 158, ennakkoon en olisi uskonut että voisin juosta matkaan noin korkealla sykkeellä, mutta näköjään pystyin ja energiakaan ei loppunut missään vaiheessa. Geeliä kului matkalla 7x30g, lisäksi sain syötyä puolikkaan Clif Barin ja 2 palaa suklaata. Nestetä taas puolestaan meni n. 2.2 litraa, hieman enemmän olisi voinut juoda ja suolaa olisi pitänyt ottaa enemmän aikaisemmin, ehkä olisin silloin krampeilta välttynyt. Ennakkoon olin tosiaankin suunnitellut juoksevani matalemmilla sykkeillä, mutta reitillä tuntui että kokoajan mennään loivaa ylä tai alamäkeä, niin kovin alas ei sykkeet tippuneet missään vaiheessa, ainoastaan pieni notkahdus tuli kramppailun aikana sykekäyrään. Pientä spekulointia on tässä ollut että olisiko ensimmäisen puoliskon voinut juosta pari minuuttia nopeammin kun energiat riitti ja varastoonkin jäi, kuitenkin jalat olisivat stopin saattaneet tehdä jo aikaisemmin.

Statsit garmin connectista: http://connect.garmin.com/activity/367962717

Tulokset: http://www.championchip.ee/ftp/liveresults/2013/130831_42km/

Varustelistaus:

Salomon Sense Ultra kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi

Geelit 6 kpl + 1 matkalla saatu.

Clif Bar 1kpl (puolikas meni)

2 fazerin suklaapatukkaa (2 palaa meni)

Kesäyön unelma

RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea kesähuvi! Tapahtuma ei ole liian tiukkapipoinen kilpailu vaan päätarkoitus on nauttia kesäyön viileydestä, hienoista maisemista ja voittaa itsensä!

Heinäkuun viides päivä koitti ja se tarkoitti sitä että illalla pistetään juoksukamppeet päälle, evästä reppuun ja yö vietetään juosten pitkin polkuja Jyväskylän ympäristössä.

Kisaan valmistauduin hieman keventämällä harjoituksia: edellisellä viikolla viikolla treenitunteja kertyi reilu 5h ja kisaviikolla kävin maanantaina ja tiistaina juoksemassa lyhyet lenkit, näin myös tuli samalla tankattua kun ruokaitua tuli normaalilla ruokahalulla. Ainut ylimääräinen tankkaus olikin juoksua edeltävän päivän illalla nautittu pizza.

Perjantai meni normaalisti töissä, yritin toki aamulla nukkua hieman pidempään ja hyvät yöunet alle sainkin. Edellisenä päivänä reppua jo pakkasin mutta ennen lähtöä hieman ylimäärisiä eväitä karsin.

Reppu sisältöineen.

Reppu sisältöineen.

Starttipaikalle pääsin kaverini Samin kyydissä joka osallistui puolimatkalle, olimme paikalla reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Saimme kartat ja reittikuvaukset, otimme yhteiskuvia ja odottelimme vielä muutaman minuutin virallista lähtöaikaa ja tietenkin vettä alkoi satamaan juuri ennen yhdeksää.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Lähtö koitti ja porukka lähti letkassa jutustellen ihan mukavaa vauhtia ja ensimmäinen väliaikarastikin tuli nopeasti eteen, rastilla sain nopeasti leimattua mutta kun kaikki samaan aikaan siellä olivat niin hieman siinä osa joutui odottelemaan, kuitenkin letka taas muodostui yhtenäiseksi seuraavalla parilla kilometrillä. Alkumatkasta letka aina venyi rastiväleillä mutta taisi sitten jokaisella rastilla kasaantua yhteen, juoksin itse alkumatkasta kärkiporukassa missä oli vain puolimatkalaisia, onneksi kuitenkin toinen osa porukasta saavutti meidät rastilla 6 kun emme osanneet katsoa rastipisteeksi määritetyn tolpan toista puolta. Matka taas jatkui leppoisasti jutustellen muiden osallistujien kanssa porukalla mennen aina 20 kilometriin asti josta puolimatkalaiset kääntyivät toiseen suuntaan, silloin jäimme Petrin kanssa kahdestaan kärkipäähän ja jatkoimme matkaa parina.

Heti seuraavalle rastille tuli hieman väärää reittiä mentyä kun jutustellessa ei tullut kiinnitettyä karttaan tarkempaa huomiota, suunta oli kuitenkin oikea ja rasti löytyi kuitenkin helposti. Pari seuraavaa väliä olikin enemmän asfalttia ja kovapohjaista tietä muutamaa pistoa lukuunottamatta ennen kuin pääsimme Muuratsalon metsään. Rasti löytyi taas kallion päältä ja jatkoimme matkaa polulle, välillä aina suuntaa katsoen puhelimen gps-jäljestä. Kuitenkin ohitimme polkuristeyksen mistä olisi pitänyt kääntyä ja jatkoimme eteenpäin pientä polkua, kyseinen polku kaarsikin aivan väärään suuntaan ja jouduimme palaamaan hieman matkaa. Tuosta eksymisestä tuli n. 600 metrin pummi.

Seuraavallä välillä alkoi vettä satamaan taas hieman runsaammin ja pimeätä oli, otsalamput olimme pukeneet jo n. tuntia aikaisemmin, tiellä näki juosta ilmankin mutta metsässä lamppua tarvisi. Seuraavalle rastille mennessä alkoi näkymään parin otsalampun vilkettä ja paikalle päästyä näimme Antin ja Juhan jotka olivat kiertämässä reittiä polkupyörillä, he olivat etsineet rastia aika kauan, mutta onneksi yhteistuumin heidän etsimisellä ja meidän gps-jäljen tutkimisella löytyi noin viidessä minuutissa, vettäkin tuohon aikaan tuli kaatamalla ja taisi olla reitin pimeintä aikaa. Seuraava rasti olikin mukava pisto reitillä “Ramin kuntopolulle” eli nousu hakolanvuoren päälle, rastin leimaus ja samaa polkua takaisin alas, tämä oli niin hienoa maastoa ja maisematkin olivat päältä aika hienot vaikka sää olikin aika pimeä ja pilvinen, ehdottomasti pitää käydä tuolla retkeilemässä uudestaan. Rastipisteeltä alas lähtiessä näimme muun porukan viimeisen kerran Petrin kanssa kun he olivat menossa ylöspäin ja me alas. Vuorelta alas juoksu olikin mukavimpia osuuksia matkalta, vaikka kivet olivat liukkaita ja matkaa oli jo takana noin 40 km pystyi laskeutumaan alas juosten teknistä polkua, muutenkin alun jotenkin jäykät pohkeet olivat jo lämmenneet mukavasti ja toimivat ilman kolotuksia tässä vaiheessa hyvin.

Seuraavalle rastille oli alkuun hieman metsäautotietä jonka jälkeen polulle taas päästiin, pari kertaa reittiä hieman jouduimme hakemaan mutta montaa minuuttia ei mennyt, rasti sijaitsi lammen rannassa ja rastin jälkeen vielä hieman polkua ennen palaamista hiekkatielle. Hiekkatien varressa oli yksi rasti ennen kaivolla sijaitsevaa rastia jossa tankkasimme vesisäiliömme, kaivon pumppua sai pumpata aika kauan ennen kuin vettä tuli, onneksi tämä oli mainittu reittiselosteessa, muuten usko olisi voinutkin loppua. Tässä vaiheessa hieman otimme myös evästä enemmän ja säädimme varusteita, korkkasin myös mukana olleen puolen litran coca-colan. Stopille tuli mittaa noin 8 minuuttia jonka jälkeen matka taas jatkui ja edessä oli vielä toinen puolisko koko retkestä.

Nousu satasarviselle

Nousu satasarviselle

Seuraavalle rastille noustiin taas veden pinnasta aika korkealle Satasarvinen nimisen vuoren päälle, nousu ja koko vuoren ylitys oli taas polkujuoksijalle ihan parhautta ja voin kuvitella että Satasarvistakin tulee joskus päästä päähen juostua useamman kerran. Tuon vuoren jälkeen alkoikin pitkähkö melko tasainen tieosuus, pystyimme ihan mukavaa yli 10km/h vauhtia pitämään ennen kuin taas mentiin pusikkoon jossa rasti sijaitsi lintutornissa. Lintutornin jälkeen polku pieneni ja ainoastaan heinikossa näkyi pieni painauma ja gps-jäljen kohdaltakaan ei polkua löytynyt joten otimme käyttöön vaihtoehtoisen reitin ja jatkoimme painaumaa pitkin lähimmälle tielle.  Tästä hieman kiertoa aiheitui ja kun lähelle reittiä taas pääsimme tapahtui seuraava pummaaminen: luulin että olimme reitillä ja laitoin puhelimen pois jotta sain geelin nautittua, hieman sen jälkeen Petri huomasi ettemme ole lähelläkään reittiä. Tutkimme kuitenkin karttaa ja suunta seuraavalle rastille kuitenkin oli jokseenkin oikea, eli jatkoimme kyseisen asuinalueen läpi ja tulimme rastille hieman eri suunnasta. Tämä pummaus varmaan teki isoimman matkanlisäyksen reittiin.

Seuraava rasti oli muuramen Shell huolto-asema, kuitenkaan meillä ei ollut mitään tarvetta pysähtyä siellä joten kävimme vaan merkkaamassa rastin käydyksi jonka jälkeeen jatkoimme rastille Muuramen-joen rantaan, tässä huomasimme että kartta ja gps-reitti eivät menneet samasta paikasta, joten menimme gps-reittiä pitkin ja hieman oikaisimme joen rantaan luontopolulle. Luontopolun jälkeen oli vuorossa Riihivuoren päällä oleva rasti, kyseinen vuori oli jo kummitellut reitin varrella pitkän aikaa koska se oli näkynyt valaistuksensa ansiosta ensimmäisen kerran  jo noin 20 km kohdalla, päälle noustuamme pitkin hissilinjaa matkaa oli jo kuitenkin kulunut yli 60 km.

Riihivuoren päällä

Riihivuoren päällä

Omassa päässäni asiat mitkä näkyvät jo kaukaa, saavat reitin tuntumaan pitkältä, tälläkin kertaa monta vuorta ja kukkulaa jonne tultaisiin nousemaan näkyivät reitin “kaksisuuntaisuuden” takia usein kaukaa ennakkoon joka tuntui jotenkin pidentävän reittiä mielessä, eli tuli ajateltua “tuonnekin mennään, mutta välissä onkin matkaa noin maraton”. Kuitenkin kun matkaa rennosti vaan jatkoi, ei matka sitten jälkeenpäin niin pitkältä tuntunutkaan kun mukavaa vaihtelua maastossa oli, jos taas juostaisiin maantietä tai asfalttia, voisi oma pääni “hajota” koska ajattelemaan kerkiäisi paljon enemmän, nyt taas piti maastossa keskittyä jokaiseen kiveen ja juurakkoon.

Riihivuoresta alas laskeuduttuamme tietä pikin jatkoimme kohti Muuratharjua, pintana oli nyt latupohjaa , polkua ja harjun päällekin oli taas noustava, parasta tässä kuitenkin oli että reitti ensimmästä kertaa kääntyi maalia kohti, enää ei siis tarvinnut kuin juosta n. 25km. Onneksi kuitenkin reitti meni harjun päällä, joku hieman sadistisempi ratamestari olisi voinut pistää rastin välille myös harjun alapuolelle ja taas toisen päälle. No, oli ratamestari Tommi kuitenkin aika hyvin kaikki matkalle sattuvat nousut mukaan ottanut, ja hyvä niin koska jos joskus keski-eurooppaan meinaa lähteä ultrailemaan, niin nämä nousut ovat pieniä. Muuratharjun jälkeen menimme Muuramen läpi taas ja olisi ollut mahdollisuus käydä taas Shellillä, mutta ei ollut asiaa sinne tälläkään kertaa.

Loppumatka olikin sitten ihan mukavaa ja helpohkoa maastoa, polkua, metsäautotietä ja hiekkatietä ja rastistoppejakin oli vain 6 kpl ennen maalia. Ihan hyvää vauhtia pystyimme pitämään pääasiassa juosten ja välillä ylämäkiä kävellen, yleistä väsymystä ei juurikaan tuntunut, mutta reidet aika lopussa olivat. Jossakin vaiheessa aloin arvioimaan loppuja kilometrejä ja arvelin että maaliin päästyämme matkaa olisi kuljettu n. 95 km. Toiseksi viimeisellä rastilla manasinkin kun matkaa oli kuljettu n. 85 km ja viitta laajavuoreen näytti vielä 10,8 km että aika paljon ylimääräistä tulee ja kymppi vielä tuntuu pitkältä, kuitenkin vaan pistimme jalkaa toisen eteen ja maali alkoi häämöttää.

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Viimeisillä kilometreillä oli sentään yksi tuttu tullut vastaan, Tero oli maastopyörän kanssa liikenteessä ja kuvaili viimeisiä hetkiä ennen maalia.  Oli kuulemma kiire tullut kun olimme hänen mielestään aikaisessa, oma aikataulu oli kuitenkin pettänyt kun haaveilemalleni hotelliaamiaiselle ei kerennyt. Viimeinen mäki Laajavuoren päälle meni melkolailla juosten ylös ja siellä vielä leimaus. Fiilis oli melko mahtava ja väsymys ei vaivannut yhtään. Monta kertaa matkan aikana tuli ajateltua että onko tässä hommassa taas mitään järkeä, mutta sillä hetkellä kun maaliin pääsi kaikki mietteet muuttuivat positiivisiksi ja energiataso vaan kasvoi. Tämä suoritus antoi myös jatkoa ajatellen hyvää kokemusta, keskivauhdiksi tuli stoppien kanssa 8:15 min/km ja mittarin antama liikeelläolovauhti oli  7:33 min/km. Keskisyke oli 130 bpm joten aika kevyesti matka meni, ainoastaan reidet väsyivät toivottua enemmän mutta mielessä onkin monta hyvää reeniä reisien vahvistamiseksi ennen Vaarojen ultraa. Pohkeet taas pysyivät reissun ajan hyväkuntoisina eivätkä kipeytyneet jälkikäteen ollenkaan.

Kaksikko maalissa

Kaksikko maalissa, kuva: Tero Pelkonen

Aikaa matkaan siis kului: 12:57:10 ja matkaa meille tuli 94.1 km. Liikkeelläoloaika mittarista: 11:51:20. Tommin mittaamat statsit reitiltä ilman eksymisiä: Kokonaismatka: 91,38km, noususumma: 1742m.

Statsit mittarista: http://connect.garmin.com/activity/338112625

Kisasivu: http://rc.eeme.li/unelma/  Kuvia: http://hazor.iki.fi/2013/unelma/ Kisavideo: http://www.youtube.com/watch?v=1cfvQ-iBc10

Laajavuorestä pääsin sitten kotiin Petrin kyydissä, kotona tilasin pizzan, kävin suihkussa mukavien hiertymäkirvelyjen kera, söin pizzan ja nautin yhden oluen sekä vähän suklaata. Olo oli jonkin aikaa hieman ylienerginen mutta kun ruokaa oli saanut, alkoi pikkuhiljaa väsymys iskemään joten oli aika siirtyä sänkyyn, sen verran jalkoja särki että unen varmistamiseksi piti hieman särkylääkettä ottaa.

Varustelistaus:

  • Camelbak Octane LR (paino pakattuna 4.9kg)
  • Salomon S-lab Sense Ultra kengät (pakko todeta että tähän mennessä maastoon parhaat kengät, pitoa riittää)
  • Salomon exo trikooshortsit, paita, pohjekompressiot (shortshit aiheuttivat takareisiin hiertymät saumoista ja pienen hiertymän haaroihin)
  • Garmin 610 sykemittari + sonyn akku lataukseen
  • Led Lenser h7 otsalamppu.
  • iPhone 5 vesisuojakuorilla (latasin tätäkin akulla koska piti käyttää gpssää paljon)
  • 10 geeliä: squeezy super ja tomaatti (puolet meni)
  • ½ litraa coca colaa (puolimatkassa meni 3dl ja maalissa loput)
  • 1,5 vettä (vettä kului reissulla yhteensä n. 2,5 l)
  • Bullet meal curry chicken 500 (ei tarvinnut)
  • n. 100 g Sipsejä ja suolakeksejä (suurin osa jäi)
  • n. 200 g hedelmäkarkkeja (150g jäi)
  • Noin 8 suklaapatukka: da-capo, fazer tumma, fazer pähkinä, mini-twix (pari jäi)
  • 2 taffel-snack hedelmä-pähkinä sekoitusta. (toinen meni)
  • Otsalamppu
  • Irtohihat, Halti-flake kevyttuulitakki (ei tarvinnut)
  • Avaruushuopa, ensiapuvälineitä, vessapaperia (ei tarvinnut)