Lavaredo Ultra Trail (119km & 5850m+)

IMG_8036

Ennen starttia satoi pari tuntia vettä.

 

Ecstasy of Gold soi ja sitten laskettiin kymmenestä alaspäin lähtöä kohti ja eikun menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä mentiin asfaltilla ja sitten lähdettiin pitkin polkua ylämäkeen. Olin ihan hyvissä asetelmissa letkassa ja vauhti oli melko sopivaa, sykkeet tosin olivat melko korkealla, mutta meni muuten tuntui aika kevyeltä. Ensimmäiset 18 kilometriä menivät aika nopeasti ja oma vauhti oli aika limitillä. Kun pääsin ekaan huoltoon (Ospitale) katsoin kellosta että vauhti oli reilu 7 minuuttia per/km. Ajattelin hieman passailla vauhtia ettei noutaja tulisi ennen aamua, mutta se kävikin sitten luonnollisesti kun vatsa alkoi hölskymään n. 25:n kilometrin kohdalla ja ensimmäinen puskareissu pari kilometriä myöhemmin.

 Ylämäessä meno oli vielä mukavaa, mutta tasaiset ja alamäet pallovatsalla oliva pahoja. Toisessa huollossa kuitenkin yritin vähän syödä ja juoda, sekä otin suolaa. Huollosta jatkettiin aika metsäistä osuutta ja kisaa edeltävät sateet olivat tehneet polusta todella mutaisen, isoja lätäköitä piti kierrellä tai sitten upottaa kengät kunnolla mutaan. Tällä pätkällä piti taas kuitenkin kyykkiä puun takana helpotusta hakien. Pian tultiin Misurina-järvelle jossa ajattelin olevan huollon ja vessan, joten ajattelin pitää vähän taukoa ja tyhjennellä, mutta eihän siellä ollut mitään huoltoa, joten matka jatkui vielä hetken ennen kuin piti taas tehdä stoppi kiven taakse kyykkimään. Aamun sarastaessa otsalampun pysty jo sammuttamaan ja sitten päästiinkin taas kunnolla tunkkaamaan ylös kohti Auronzon majaa. Ylämäessä tuli vastaan yksi suomalainen jota tervehdin sanomalla huomenta ja jatkoin matkaa hänen ohi. Ylämäet kulkikin todella mukavasti. Auronzon majalla tankkasin nuudeleita, jotain riisimössöä sekä colaa + sitruunoita ja matka jatkui noin viiden minuutin istuskelun jälkeen Tre Cimen maisemiin.
Polku jatkui aika hyvin juostavana ja aluksi noustiin vähän, jonka jälkeen laskettiin vuorelta alas pitkä lasku laakson pohjalle, jossa matka jatkui melko tasaista osuutta kohti 67:n kilometrin huoltoa, jossa myös odotti drop bag. Huollossa sitten tuli nautittua perinteeksi muodostunut puolen matkan olut, sekä banaania, sitruunaa ja colaa. Täydensin myös geelivarastot liiviin ja jätin irtohihat ja yhden buffin bägiin. Olisi myös pitänyt jättää karkit ja raakapatukat pois, koska en niitä syöny loppumatkalla ollenkaan. Pääasiassa koko kisa kulki geelin, banaanin, sitruunan ja colan voimalla. Huollosta lähtiessäni olin etukäteen mietittyä aikataulua hieman edellä ja edessä oli n. 500 metriä nousua, sekä n. 300 metriä laskua ennen seuraavaa huoltoa, päivä myös alkoi tuntumaan todella lämpimältä joten ylämäessä tunkatessa tuli kasteltua päätä ja jalkoja mukavan viileissä vuoripuroissa.
75:n kilometrin huollon jälkeen laskettiin vähän ja sitten eteen tuli pitkä nousuosuus jossa maisemat olivat mielestäni todella hienot. Tuolla nousuosuudella aloin saamaan lyhyemmän matkan juoksijoiden häntää kiinni ja pian edessä alkoi olemaan todella paljon porukkaa joita piti koko ajan ohitella. Tämä n. tuhannen metrin nousuosuus alkoi lopussa tuntumaan todella pitkältä ja loppuosa oli myöskin todella jyrkkää, pätkä oli myöskin kisan ajallisesti pisin huoltoväli. Lopulta kuitenkin pääsin 94:n kilometrin huoltopisteelle, mutta sielläkään ei ollut mitään sellaista evästä mitä olisi mieli tehnyt, joten taas tuli banaania, sitruunoita sekä colaa.
Tässä vaiheessa polulla oli todella paljon hitaita lyhyemmän matkan juoksijoita ja oman kisan juoksijoita ei juurikaan näkynyt. Polku oli myös jyrkkä ja kapea eikä ohi päässyt kuin pyytämällä tietä, myöskin pikku hiljaa alkoi mieskin vähän väsymään ja välillä oli hyvä levätä hitaampien takana. Jalka nousi hyvin, mutta alaselkä oli todella väsynyt ja kipuili jonkin verran. Tämäkin mäki päättyi aikanaan ja nyt olin reitin korkeimmalla kohdalla, jossa tarjoiltiin teetä ja muuta juomista, matka jatkui taas alamäkeen ja pian tulikin tuttuja kannustajia vastaan. Tuomas ja Marjaana olivat tulleet reitin varrelle ja Tuomas juoksi pienen pätkän kanssani seuraavan mäkeen. Oli mukava hetken jutella, kun melkein koko kisa oli mennyt omien ajatuksien parissa ja mieliala ei tuossa vaiheessa ollut kovin korkealla.
Lavaredo2

Hieman 100km jälkeen, lopun mäet olivat jyrkkiä.

Pian eteen tulikin Passo Giaun on huolto, jossa oma huoltajani Maria odotti ja huoltopisteessä ja syötti & juotti minua, tämä nosti fiilistä todella paljon sekä myös se että matkaa oli enää jäljellä 16 kilometriä. Kuitenkin seuraava mäki oli taas todella jyrkkä ja täynnä ohitettavia, mutta mielialaa kohensi myös että tämä oli viimeinen raskaampi tunkkaus. Mäki tuli hoidettua ja sitten päästiin alamäkeen helpolle polulle ennen viimeistä huoltopistettä, jossa olikin sitten jo hyvä meininki kun bändi soitti ja kannustajia oli paljon. Huollosta jatkettiin alamäkeä metsäisissä maisemissa juurakkoisella jyrkällä polulla, meno meinasi välillä käydä hitaaksi kun mukavuudenhalu valtasi pään ja tuli mietittyä ettei ole kiire mihinkään. Hetken ajateltuani piti vain pakottaa itsensä juoksemaan kovempaa.
Vihdoin pääsin vuorelta alas kaupungin laitamille jossa oli paikallisia tarjoamassa juotavaa ja he olivat myös virittäneet mukavan virkistävän suihkun, pöydässä oli myös viinipullo, mutta eivät siitä suostuneet juotavaa antamaan. Loppumatka ennen maalisuoraa tuli mentyä kävelyhölkkää, kuitenkin maalisuoralla ihmisten kannustukset auttoivat minut juoksemaan loppukirin. Matkan aikana tuli koettua paljon huonoja ja hyviä hetkiä, mutta maalisuoran juoksu ihmisten kannustaessa oli kyllä parasta. Ilmeisesti tulin lopun kuitenkin odotettua nopeammin, koska “huoltojoukkoni” eivät kerineet minua vastaan maaliin, kuitenkin sain ansaitun oluen ja pian he saapuivatkin paikalle ja matka jatkui terassille nauttimaan proseccoa.
IMG_8047

Olut maistui 17h 41min jälkeen. Aurinkoa myös sai matkalla.

Hieman vielä yhteenvetoa:
– Yö oli vaikea, väsytti ja oli vatsa-ongelmia, mutta melko hyvää vauhtia pystyin pitämään.
– Aamun valjettua meno tuntui mukavalta.
– Kisan alkupuoli oli aika helppoa juostavaa, tuntui että juostavia osuuksia oli liikaa ja liian vähän tunkkaamista ylämäkeen. Kuitenkin 80km jälkeen maasto muuttui teknisemmäksi ja nousut olivat todella jyrkkiä.
– Lopussa ei oikeen ollut enää menohaluja ja ruuhka poluilla hieman tuskastutti.
Varusteista:
– Jalassa: Salomon S-lab Wings SG, varvassukat sekä ohuet sukat niiden päällä. Toimivat hyvin kovalla kivikkoisella alustalla ja kiviä ei juurikaan tarvinnut varoa, kenkä on kuitenkin jalkaani hieman liian leveä, joten pari kynttä otti hieman vaurioita ja lähti irti.
– Vaatteet: Salomon S-lab Exo Zip Tee, Exo TW Short sekä Exo Calf
– Liivi: Salomon S-lab Sense ultra set jossa sisällä pitkät trikoot, pitkähihainen paita, avaruuslakana, Salomon Bonatti takki, karkkia, geeliä, raakapatukoita, muki, otsalamppu sekä vara-akku, akku mittarin lataukseen, suolatabletteja sekä elektrolyyttitabletteja. Todellinen tilaihme tämä liivi.
g-145
Advertisements

TNF TDS (Sur les Traces des Ducs de Savoie) 119 km & 7240+m

Tarina 179531 sydämenlyönnistä, tsemppiä lukemiseen kun tarinasta tuli melkein yhtä pitkä kun juoksusta 🙂

Courmayeur – Lac Combal 15km & 1315+m

Photo 27.8.2014 7.47.06

Alussa juoksin hetken aikaa Markus Jokisen kanssa.

Karsina

Karsina

Courmayeyr Italia Heinäkuun 27 päivä klo 7, päivä joka oli ollut mielessä jo tammikuusta kun tiesin pääseväni mukaan kisaan. Lähtökarsinassa seisoi minun lisäkseni hieman vajaa 1600 muuta juoksijaa, edessäni n. 300 ja takana loput. Musiikki soi ja lähtölaskenta alkoi, kun päästiin nollaan alkoi väkijoukko pikkuhiljaa liikkumaan. Alussa juostiin pari kilometria asfalttia alamäkeen, onneksi pahaa ruuhkaa ei ollut ja pääsen ohittamaan jonkin verran porukkaa. Pian alkoi eka ylämäki, helppoa nousua aluksi huoltotietä pitkin ja ylempänä päästiin jo polulle. Ensimmäisessä nousussa mentiin noin tuhat metriä ylöspäin, maisemat ovat tuossa nousussa mahtavat ja vieressä olevia massiiveja tuli kuvailtua ja ihailtua huolella. Meno tuntui kevyeltä mutta sykkeet hakkasivat kokoajan kohtuu korkealla, en kuitenkaan ajatellut sen olevan ongelma ja arvelin että korkea ilmanala tuon teettää, kunhan nautin vaan energiaa tarpeeksi niin jaksan. Huippua kohti polku pieneni, mutta ruuhkaa ei ollut, ohittelin porukkaa aina jos he jäivät jälkeen letkassa. Huipun jälkeen alkoi helpohko lasku, osa lähellä olevasta porukasta teki heti eroa minuun ja itse laskettelin omaa rentoa tahtia, vaikka “paikalliset” olivatkin parempia alamäkijuoksijoita, en kuitenkaan alussa jäänyt alamäissä paljoa. Laskun jälkeen alkoi tasainen hiekkatieosuus, aurinko paistoi mukavasti mutta tuuli oli melko voimakas ja kylmä, aika monella oli takki päällä, itse kuitenkin ajattelin pärjätä t-paidalla ja irtohihoilla vaikka välillä varjopaikoissa tuntuikin kylmältä. Pian tulikin ensimmäinen iso huolto jossa hieman colaa ja muita herkkuja sekä vesivajeen täyttö. Pidin koko matkalla huoltotauot mahdollisimman lyheänä ja nautin paljon omia energiota repusta pitkin matkaa, pääasiassa geeliä ja vähän suklaata & karkkia.

Maisemia

Maisemia

Photo 27.8.2014 9.43.40

Lac Combal – Col Du Petit Saint-Bernard 21,1km & 837+m

Huollon jälkeen lähdettiin taas nousemaan laaksosta ylös, tämä nousu oli jo huomattavasti jyrkempi ja menikin siksakkia. Nousussa sattui myös pikku äksidentti kun pakollisena varusteena oleva juomakuppi oli tullut kiinnitettyä reppuun huonosti ja irtosi & mukavasti vieri 15m rinnettä alas jonne onneksi pysähtyi, nopeasti sen kuitenkin sain noukittua ja matka jatkui.

Ylös päästyä alkoi helppo laskuosuus, helposti juostavaa loivaa alamäkeä kohtuu hyvällä pinnalla. Tuolla pätkällä olisi voinut päästellä kovempaakin, mutta maltoin säästellä ja pidin n. 5 min kilometrivauhtia, matka eteni tuossa vaiheessa nopeasti ja mielestäni liiankin helposti, tiesin että reitillä riittää teknisiä osuuksia joten voimia piti säästellä myöhempään, mutta ei tietenkään liikaa. Mäen jälkeen päästiin pikku ruohikkopolulle jonka edellisen päivän sateet olivat muuttaneet kohtuu märäksi & mutaiseksi ja kengät kastui kunnolla ekaa kertaa, edessä menevä tyyppi päätti myös ottaa kunnon kylvyn mutalammikossa. Pian taas lähdettin nousemaan ylöspäin, helppoa mutta hieman mutaista maasto oli ja mitä ylemmäksi päästiin niin maisemat paranivat, juostiin pienien lampien ohi ja viimeisenä ennen huoltopaikka oli jyrkkä arviolta n. 100m nousu jossa oli runsaasti ihmisiä kannustamassa. Pullojen täyttö, colaa ja muita herkkuja naamariin aika runsaasti ja röyhtäille taas matka jatkui.

 

Photo 27.8.2014 9.43.23 Photo 27.8.2014 9.43.40
Photo 27.8.2014 10.34.46 Photo 27.8.2014 10.49.38

Instagrammista tuttu Espanjalainen, pari sanaa vaihdettiin mutta ei hän englantia oikeen ymmärtänyt.

Photo 27.8.2014 12.20.58
Photo 27.8.2014 13.08.55 Photo 27.8.2014 13.09.03

Col Du Petit Saint-Bernard – Bourg St-Maurice 16,3 km 62+m

Pian huoltopaikan jälkeen maassa oli kyltti mistä selvisi Italian ja Ranskan välinen raja, maa oli siis vaihtunut ilman sen isompia muodollisuuksia. Matka jatkui alamäkeen, polku oli juostavaa ja välillä mentiin huoltotiellä. Tällä pätkällä takaa tuli muutama kiireellisempi ja taisin kuitenkin ohittaa suurinpiirtein saman verran porukkaa. Jossain vaiheessa mäkeä vatsa alkoi ilmoittamaan ettei tykkää hölkästä enää, joten pari kilometria sinniteltyäni oli pakko tehdä pit stoppi puskaan, sen verran pääsin polulta piiloon ettei tarvinnut muille moikkailla kyykkiessä. Järjestäjien jakama kakkapaperipussi tuli nyt sitten tarpeeseen (oli mulla myös pinkkiä vessapaperia), tyhjennys helpotti kovasti ja juokseminen maistui kevennyksen jälkeen. Pian polku läheni Bourg St-Mauricen kylää ja alamäki jatkui asfalttipinnoitteella, lämmintä oli ja lähteen näkiessäni kävin pääni kastelemassa. Kylän keskustassa juostiin mukavasti puiston läpi ja kannustajia oli paikalla reilusti, keskustaan saavuttaessa oli sitten iso huoltopiste jossa ensimmäisenä kastelin päätäni lisää ja täytin pullot. Tämä oli myös reitin matalin paikka, korkeutta tuolla oli 837m ja matkaa oli tuohon mennessä taivallettu 50,4km ja aikaa olin kuluttanut 6h 58min, yllättävän nopea alku. Evääksi tuolla nautin pääasiassa appelsiineja & banaaneja sekä colaa, kaivoin repustani myös esiin kolmannen pullon käteen, koska seuraava väli oli hidas ja nestettä tulisi kulumaan reilusti. Täytin pullon colalla, vaikka ohjeissa oli sanottu että vain vettä saisi ottaa mukaan, tosin ei kukaan asiaan kiinnittänyt huomiota. Huollosta poistuessa oli myös varustetarkistus, matkapuhelin ja vedenpitävä takki tarkastettiin. Muistin tuossa vaiheessa myös ojentaa kakkapaperipussin järjestäjälle.

Tänne olis ollut mukava jäädä terassille.

Tänne olis ollut mukava jäädä terassille.

Bourg St-Maurice – Cormet De Roselend 15,8 km & 1916+m

Huoltopisteestä lähdettäessä jatkettiin keskustan katujen läpi kylän toiselle puolelle olevalle rinteelle. Porukkaa istui terasseilla ja kannustusta tuli, ihmiset myös lukivat numeroista nimiä ja minunkin nimeä siellä ranskalaisella aksentilla yritettiin huutaa. Pian sitten alkoi ylämäki ja sitähän riitti, jo ennakkoon Suomalaiset olivat nimenneet tuon “monsteriksi”, olihan nousua yhtämittaa n. 1800m. Tunkkaustahan riitti, pienessä letkassa mentiin, välillä tuntui että pääsisin nopeamminkin, mutta pakko oli malttaa ja pikkuhiljaa väkeä alkoi tippumaan.

Photo 27.8.2014 16.16.13

Tuolta alhaalta lähdettiin.

Photo 27.8.2014 16.16.17

Ylempänä riitti istuskelijoita ja sauvoihin nojailijoita sekä selkiä tuli tasaisin väliajoin vastaan, raskas mäki tuo itsellekin oli, mutta vahvuuteni oli näissä nousuissa, kun taas “paikallisilla” ne on enemmän alamäen puolella. Parin tunnin tunkkauksen jälkeen tuli vastaan ensimmäinen huippu ja hetken matkaa mentiin jopa melkein tasaista pätkää ja pari lyhyttä laskuakin oli, pikkuhiljaa maasto alkoi muuttuman hieman teknisemmäksi.

Photo 27.8.2014 17.15.38
Photo 27.8.2014 17.43.56
Photo 27.8.2014 17.49.49 Kopteri kuvaa

Vielä viimeinen tiukahko tunkkaus ja “monsteri” oli selätetty, näkymät Passeur de Pralognan päällä olivat mahtavat, mutta ei niitä kauaa kerennyt vilkuilemaan, enemmän häkellyin samantien alkavasta äkkijyrkästä laskusta. Tuossa kohdassa oli viritelty köydet turvaksi ja tarpeen olivat, sen verran jyrkkä kivikkoseinä oli. Pian siitä kuitenkin selvisi ja mäki alkoi loivenemaan ja hetken laskeutumisen jälkeen pääsi hiekkatielle jota tuli hölkättyä taas vähän vauhdikkaammin kohti Roselendin huoltoa.

Huoltoon tullessa sain heti teltan ovelta drop bagini, ilmeisesti tarkkaan oli seurattu kuka tulee koska nimelläni varustettu pussukka oli jo näkyvillä odottamassa. Bagi pöytään, pullot täyteen ja colaa mukiin, otin myös ensimmäistä kertaa nuudelisoppaa joka maistui todella hyvälle ja ruokajuomaksi minulla oli bagissa olutta joka maistui taas taivaalliselta veden ja colan jälkeen. Pöydän muut tyypit heti kyselivät mistä olutta sai, selitettyäni hekin osaavat ensi kerralla varustautua paremmin. Syömisen ohella täytin repun geelipulloni ja lisäsin reppuun myös pari irtogeeliä, suurin osa drop bagin antimista olivat kuitenkin turhia kun vaatteita eikä kenkiä tarvinnut vaihtaa ja repun karkkivarastokin oli lähes koskematon. Huoltoon käytin aikaa alle 10 minuuttia vaikka tuntui että olin paikallani ikuisuuden.Tällä raskaalla nousupitoisella välillä aikaa meni hieman päälle kolme tuntia ja sijoitus oli noussut 69 pykälää.

Cormet De Roselend – Col Du Joly 18,8 km & 1116+m

Photo 27.8.2014 20.09.02

Aurinko laskemassa, pian alkoi hämärtymään.

Roselendista matka jatkui alkuun loivaa ylämäkeä tietä pitkin, pian kuitenkin tieltä hypättiin melko olemattomalle nurmipolulle ja tuossa kohtaa oli sellainen töyräs että jalkaa piti nostaa melko reilusti ja tämähän johti ensimmäiseen reisikramppiin. Hetken aikaa siinä sitten tuskissani venyttelin ja nappasin suolaa jolla sain krampin heltiämään ja onnekseni tuo jäikin ainoaksi reissulla. Ilmeisesti jalan nostaminen ääriasentoon aiheutti tuon ja osasin loppumatkasta myös varoa “ilkeitä asentoja”. Jatkoin taas normaalisti, melko yksin, edessä näkyi juoksija välillä parin sadan metrin päässä ja jossain vaiheessa vedenheittotauolla joku kaksikko meni minusta ohi. Tällä välillä maasto oli paikoitellen teknistä mutta oli myös loivaa juostavaa alamäkeä ja tiukkoja ylämäkitunkkauksia.

Mahtavia maisemia ja hienoja polkuja tuli ihasteltua illan pimetessä, La Gite checkpointin jälkeen alkoi taas tiukahko nousu joka tuntui taas loputtomalta, en jaksanut katsella pahemmin reittiprofiilia joten painoin vaan menemään tietämättä seuraavasta huollosta, ajattelin vain että “tulee kun tulee”. Kun vihdoin huippu oli saavutettu, alkoi sumu (pilvet) ja hämäryys iskemään sen verran että otsalamppu oli kaivettava, pysähdyin samaan paikkaan parin muun tyypin kanssa ja perästä tuli hetken päästä muitakin jotka päättivät lamput kaivaa ja taisivat muutenkin jäädä huoltamaan itseään kun jäivät sinne seisoskelemaan minun lähdettyä. Hämärässä tekninen polku alkoi jo olemaan hieman hankalaa juosta, mutta kai vauhtini jotenkin etäisesti hölkkää muistutti, onneksi sentään kannustava lehmänkellojen kilinä piti hiljaisuudessa hereillä.

Pian näitä isoja lehmiä olikin polku täynnä ja silmät vaan kiiluivat otsalampun valossa, kaupunkilaispoikana hieman jännitti kulkea parin metrin päästä, mutta eipä heitä meidän kulkeminen tainnut häiritä. Reitti taas nousi hieman, teknisiä kohtia oli mutta ympäröivässä pimeydessä oli hankala hahmottaa missä kuljimme, pian kuitenkin alkoi tasaisempi pätkä ja alkoi kuulumaan musiikkia seuraavasta huollosta, joten ei se voinut enää kaukana olla. Saavutin yhden juoksijan ja takaa tuli pari muuta ja etenimme huoltoon joka ilmeisesti oli jossain laskettelukseskuksessa 4-5 juoksijan voimin. Huollossa taas colaa ja nuudelisoppaa extrasuolalla, taisin myös banaaneja ja appelsiineja syödä, montaa minuuttia en täälläkään malttanut istua.

Col Du Joly – Les Contamines 9,9 km & 73+m

Tässä vaiheessa matkanteko oli muuttunut aina seuraavaa huoltoa ajatellen, Col du Jolylta lähdettäessä katselin taas statseja ettei matkaa ole kuin kymppi eikä juurikaan nousua, laskua taisi olla 400-500 metriä ja alkuun juostiin tiellä joka pian vaihtui mutaiseen ja juurakkoiseen metsäpolkuun. Jalka ei ollut enää kovin nopea liukkailla juurilla joten aika kävelyksi meni laskettelu meni. Kun alamäki muuttui tasaiseksi, oli taas ympärilleni kerääntynyt n. 4 juoksijan porukka ja letkaa veti pieni nainen, kilometrivauhdit olivat 6-7 min per km välillä ja jos yksin olisin ollut niin välillä olisi mennyt kävelyksi. Tasainen osuus jatkui ja siirryin pain vetämään porukkaa ja pian tulimmekin Les Contaminesin kylään jolloin muut taisivat jäädä kävelemään loivassa asfalttiylämäessä. Saavuin isoon huoltoon ja taas peruseväät eli colaa ja nuudelisoppaa sekä jokunen herkkupala makean pöydästä.

Les Contamines – Les Houches 15,7 km & 1298+m

Contaminesista lähdettäessä huollon ulostulon statsit masensivat, matkaa maaliin ei ollut paljoa mutta seuraavaan huoltoon oli nousua yli 1200m ja laskua yli 1400m, toivoin vain mielessäni “ole hyväkulkuista tietä” ja kylän laidalla se sitä olikin kunnes muuttui juurakkopoluiksi. Mentiin taas ensin ylös jonka jälkeen laskeuduttiin jonnekin majalle, tuolta näki edessä olevan nousun jossa tasaisin välimatkoin näkyi hitaasti liikkuvia valoja, pian pääsin itsekin nauttimaan tuosta jyrkästä rinteestä. Nousua tässä rinteessä oli vajaa 500m mutta jyrkkyydeltään se taisi olla kisan jyrkimpiä (tai ainakin se siltä pimeydessä tuntui). Kuva päivänvalossa löytyy Joken Sporttiblogista.

Tuossa nousussa taisi tulla myös kisan hitan kilometri, 22-25 minuuttia muistaakseni joten kunnolla sai sauvoilla tunkata ja välillä piti sortua jopa sauvoihin nojailuun. Ylhäällä oli checkpointti ja tyypit sieltä huutelivat välillä jotain, karjuin myös heille takaisin koska mieli teki tuskissani huutaa. Sama kaava toistui ylös päästyäni, laskettelua alas mutta ei tietenkään mitään helposti juostavaa: oli ihmeellisiä kapeita uria paljon ja liukasta mutaa. Myöskin luulin että lasku jatkuisi samantien Les Houcesiin mutta pian tulikin tasaisempaa, ylitettiin silta joka meni voimakkaan kosken (putouksen yli) ja se olikin aika “pelottava” paikka. Sillan jälkeen taas lähdettiin nousemaan teknistä polkua ylöspäin, pientä manausta oli päässä kun olin jo haaveillut helposta laskusta alaspäin. Sauvatunkkaus jatkui hetken taas ja piti myös tarkistaa reittiprofiilista milloinka vuorelta pääsee alas ettei tule lisää “hajoittavia” yllätyksiä. Melko tasaista mentiin jonkin matkaa ja vihdoin tultiin Bellevuen checkpointille, ilmeisesti jonkinnäköistä laskettelurinnettä lähdettiin alas ja pian taas mentiin metsäpolkua, liikkeeni tuntui hölkältä mutta mittarin kilometriväliajat silti painuivat yli 10 minuutin.

Metsässä myös otsalamppuni alkoi ilmoittelemaan vähästä virrasta, joten aika oli vaihtaa akku. Akkua vaihtaessa minut ohitettiin naisen toimesta, hän tosin eteni alaspäin sen verran nopeasti että en olisi perässä pysynytkään ja myöhemmin selvisi että hän myös oli naisten sarjassa sijalla 3. Pian tämän episodin jälkeen alkoikin alaspäin kiemurteleva asfalttitie ja pystyin pitämään tuossa hieman parempaa vauhtia, fiilis alkoi hieman kohoamaan kun tiesi lopun olevan helppoa kävelyhölkkää eikä tarvitsisi varoa teknisiä kohtia. Tiellä ohitin toisen naisen ja pian saavuin taas huoltopisteeseen jossa täytin enää pullot ja taisin jonkun pikkuevään ottaa.

Les Houches – Chamonix 7,9 km & 148+m

Nyt oli jäljellä enää “maalisuora” joten uskalsin hölkätä minkä jaksoin, soitin tässä vaiheessa Tommille Chamonixiin, että tunnin päästä olisin maalissa. Alkuun kylän tiellä ohitin pari tyyppiä ja pian mentiin jollain ulkoilutiellä metsän reunassa. Seuraani liittyi puolalainen juoksija jonka kanssa hieman keskustelimme ja myös kannustimme toisiamme juoksemaan sillä aika lopussa olimme molemmat. Pienet ylämäet meni kävellen ja muuten hidasta hölkkää, mittariin tuli vilkuiltua melkein kokoajan arvaillen paljonko maaliin olisi matkaa. Chamonixin laitamaille saavuttuamme takana näkyi suoralla kaksi otsalamppua, joten jonkinlaista juoksua oli pidettävä yllä ettei takaa tulevat saavuttaisi. Pian (lue: ikuisuuden päästä) olimmekin jo melkein keskustassa, tyhjässä sellaisessa. Olihan kello neljä yöllä joten en odottanutkaan tuhatpäistä hurrausta kun yleensä kyseisen kaupungin kisoissa on, kuitenkin Suomalaistutut olivat saattelemassa minut maaliin, kiitos siitä Tommi, Mikael, Sari ja Pekka. Puolalaisen kaverin kanssa saavuimme maaliin käsi kädessä, näin kumpikaan ei joutunut toista huonommalle sijoitukselle ja maalissa olikin itselle aika suuri yllätys että sijoituksemme oli 75, olin luullut jonkinnäköistä sijoitusta välillä 150-200.

Aika epätodellinen olo oli maalissa, väsynyt mutta onnellinen ja hieman kierroksilla taisin käydä. Maaliintulosta pitäisi olla videomateriaaliakin, mutta en osannut varmaan mitään järkevää kommentoida. Tärkeintähän oli siinä vaiheessa saada Finisher liivi ja olut käteen. Jotain palautusevästäkin taisin napata, mutta ei ollut edes kovin nälkäinen olo, hetken aikaa kadulla pyörittyämme lähdimme Tommin kanssa kämpille jossa suihku maistui, mutta toinen olut jäi jo puoleen väliin. Elimistö kävi aika kierroksilla, mutta aamuyön tunteina taisin nukkua 1,5-2h ennen kuin aamu valkeni ja nousin ylös.

Matkaan tuli käytettyä aikaa 21h 4min ja 18sek. Jotain tämän suuntaista olin ajatellutkin ja kohtuullisen tyytyväinen olen siihen, aina kuitenkin jää parantamisen varaa ja nyt oli myös selkeästi havaittavissa hyytymistä viimeisillä 30 kilometrillä. Kuitenkin selvää kehittymistä verrattuna viime talven Kanarian reissuun on tapahtunut ja tämän reissun jälkeen palautuminen ja jalkojen tila on ollut huomattavasti parempi.

Ne jotka tänne asti jaksoivat lukea ja nämä kisat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti keräämään karsintapisteet ja osallistumaan CCC/TDS/UTMB matkoille, tunnelma Chamonixissa on mahtava ympäri viikon. Reitit ovat kauniita ja vuoria voisi jäädä tuijottamaan ikuisuudeksi.

Ensi vuonna haen 168km UTMB matkalle, tosin saa nähdä miten arvonnassa käy, koska hakijoita on 3 kertaa enemmän kuin paikkoja, mutta varma on että ainakin jonkinnäköinen treenileiri tuolla tulee pidettyä.

Olutta ja finisher liivi, mitä muuta sitä tarvitsee?

Olutta ja finisher liivi, mitä muuta sitä tarvitsee?

Photo 28.8.2014 10.53.19

Ehkä shampanjaa 🙂

Kisavideoita:

 

 

 

Kisaraportti: Sappee Uphill Run 9.5 km

Jo viime vuonna mielenkiinnolla katselin tätä kisaa, mutta jostain syystä se silloin väliin jäi joten tänä vuonna piti matkaan lähteä. Mukaan yritin kysellä muitakin mutta innostuneita ei juurikaan ollut tai ei vain sopinut kalenteriin.

Kisan startti oli mukavasti vasta klo 17 joten päivän pystyi muuten ottamaan aika rennosti, tuli nukuttua yli kymmeneen ja aamupalaa nautin pikkuhiljaa reilun tunnin ajan. Ajattelin että ennen kisaa ei kannata paljoa syödä joten aamupalaksi vedin reilun satsin puuroa marjoilla, pari kananmunaa ja neljä palaa jälkiuunileipää kinkkuineen ja juustoineen.

Matkaan kohti Sappeeta lähdin noin yhden aikaan rakkaan sotaratsuni kanssa, eli moottoripyörällä. Matkalla pysähdyin Jämsän shellillä ostaman vähän evästä nautittavaksi ennen starttia ja maaliin myös, matkaan siis tarttui 2 pulloa coca colaa ja 3 fazerin suklaapatukkaa. Kun olin lähdössä takaisin tien päälle, ei pyörään tullutkaan mitään eloa ja pikaisen tarkastelun jälkeen selvisi että huoltomies (allekirjoittanut) oli unohtanut akkua asennettaessa kiristää akun johdot kunnolla. Matka siis jatkui ja olin suunnitellut reitin että matkalle sattuu mukavia pikkuteitäkin, Matkan varrelle yllätykseksi osui sitten Västilän maraton ja bongasin noin 15 juoksijaa joista yksi juoksi pellepuku päällä.

Sappeelle saapuessani näkyi jo reittimerkintöjä tiellä kohti sappeen huippua, etukäteen oli tiedossa että osa matkasta mennään hissilinjaa pitkin ja osa tietä pitkin, onneksi tieosuus näytti sentään juostavalta mutta oli mäellä kuitenkin mittaa. Ilmoittautuminen oli yhdessä mökkikylän mökistä, numerolapun saatuani vaihdoin moottoripyöräkamppeet kisa-asuun ja hieman kyselin että minkä verran tasasen kympin tulos tähän verrattuna eroaa, jotain suuntaa sain mutta oma vauhti piti selvittää juoksemalla. Paikalla näytti olevan kovakuntoista huippu-urheilijaa kuin perus kuntoilijoitakin ja hieman mietitytti että olikohan tuplamatka oikea valinta, ehkä yksi kierroskin olisi riittänyt.

Reittikartta

Ennen kisaa oli vielä reilusti aikaa joten otin rennosti ja tankkasin colalla ja suklalla muiden vetäessä erilaisia urheilujuomia, suomi-ruotsi lätkämatsikin siinä alkoi ja ruotsi kerkesi ekan maalin tekemään ennen kuin piti lähteä lämmittelemään. Juoksin pikku lenkin eka mäen päällä jonka jälkeen suuntasin alas hissilinjaa starttiin, matkaa lämittelyyn tuli n. 3km.

Startti koitti ja porukka ryntäsi juosten hissilinjaa ylös ja noin 150 metrin jälkeen ajattelin että on parempi vaihtaa kävelyyn, huomasin kuitenkin että vauhti pysyi suurinpiirtein samana mutta lihaksille kävely oli huomattavasti helpompaa. Mäkeä oli alkuun n. 450m jonka jälkeen tuli tasaisempaa osuutta, tässä vaiheessa syke oli parhaimmillaan 172, kuitenkin juoksu tuntui aika helpolta kun tasaiselle pääsin ja tasaisen jälkeen alkoi alamäki kohti kääntöpaikkaa, alamäessä vauhtini oli parhaimmillaan n. 3:30 per km ja alamäki toimi myös hieman palauttavana kun syke tippui parhaimmillaan n. 10 pykälää. Alamäen alkaessa pääsin muutamasta kilpailijasta ohi, mutta edessäolevat olivat aika kaukana joten vetoapuja ei ollut tarjolla edes ekalla kierroksella, kääntöpaikan jälkeen alkoi nousu samaa reittiä ylöspäin ja kun juoksuvauhtia vilkuilin niin näytti vaihtelevan 5-5:30 välillä per km. Jossain vaiheessa sitten käännyttiin kohti laskettelurinnettä ja tarjolla oli myös vettä ja urheilujuomaa, vettä nappasinkin mukaan jotta hieman sain suun kosteammaksi, matkanteko taas kääntyi kohti alamäkeä ja vauhti kiihtyi, edessä näkyi pari tyyppiä kaukana ja takana lähempänä yksi nainen, kun taas hissilinjalle pääsiin huusin naiselle että “ohi vaan, mulla on vielä toinen kierros” mutta ei tainnut puhtia siellä olla loppukiriin.

Tälläkin kertaa hissilinjaa noustessa oli aika nopeasti vaihdettava kävelyyn jotta turhaan en hukkaisi voimia, puuskutus oli silti aikamoinen ja kelloakin vilkuilin taas ja kasoin että paljonko ekaan kierrokseen meni ja n. 23 minuuttia näytti ennenkuin piti kääntyä toiselle kierrokselle, yhden kierroksen kisaajat jatkoivat muutaman kymmentä metriä mäen päälle. Eka kierros meni suhteellisen kevyesti, eikä missään pahemmin painanut. Mäen päälle päästyäni toinen kierros meni aika samaan malliin kuin ekakin, alamäessä vähän ennen kääntöpaikkaa näin edessä olevat kilpailijat nousemassa jo ylöspäin, mutta mahdollisuuksia ottaa kiinni ei ollut eikä takanakaan kovin lähellä ketään ollut, tein siis omaa juoksuani loppuun asti ja vauhti oli aika samaa kuin ekallakin kierroksella hissilinjalle asti jossa vaihti vähän hiipui. Viimeinen nousu oli jo todella raskasta, mutta kuitenkin loppukirin sain viimeiselle 20 metrille, maalissa aikaa oli kulunut 45 min ja 14 sek. Toinen kierros ei enää kevyeltä tuntunut, hyvä kuitenkin että lähdin pitkälle matkalle kun tuskin olisin yhdelle kierrokselle paljoa pystynyt vauhtia lisäämään.

Pysti

Maaliin tullessa käteen nakattiin osallistujapokaali ja tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa, muutaman mukillisen nautin ja hieman jutustelin parin muun kisaajan kanssa jonka jälkeen lähdin hölkäten kohti kisakeskuksena toiminutta mökkiä saunomaan. Saunottua pakkasin kamani ja katselin hieman tuloslistaa, kärki oli mennyt kovaa 38:20 ja oma sijoitukseni oli 7/11 yhteistuloksissa, naisia oli pitkällä matkalla kaksi. Kotimatka meni nopeasti ja päätin Jyväskylään päästyäni palkita itseni kunnon grilliharmpurilaisella, grilli 21 kautta siis kotiin.

Jälkeenpäin taas tuli pohdittua että annoinko kaikkeini juoksussa, keskisyke oli 169 ja maksimi 176 kisassa, matolla olen saanut maksimiksi 188. Yksi syy ettei tuon korkeammalle päässyt on että maksimitreenejä ei ole tullut tehtyä, mutta toisaalta kun tavoitteet ovat pidemmillä matkoilla niin vauhti riittää niillä ainakin toistaiseksi.

Tulokset: http://www.uphillrun.fi/index.php?pageid=7&lang=fi

Garminin statsit: http://connect.garmin.com/activity/314473038

Kuvia: http://www.uphillrun.fi/kuvat/kuvat_2013/