Lavaredo Ultra Trail (119km & 5850m+)

IMG_8036

Ennen starttia satoi pari tuntia vettä.

 

Ecstasy of Gold soi ja sitten laskettiin kymmenestä alaspäin lähtöä kohti ja eikun menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä mentiin asfaltilla ja sitten lähdettiin pitkin polkua ylämäkeen. Olin ihan hyvissä asetelmissa letkassa ja vauhti oli melko sopivaa, sykkeet tosin olivat melko korkealla, mutta meni muuten tuntui aika kevyeltä. Ensimmäiset 18 kilometriä menivät aika nopeasti ja oma vauhti oli aika limitillä. Kun pääsin ekaan huoltoon (Ospitale) katsoin kellosta että vauhti oli reilu 7 minuuttia per/km. Ajattelin hieman passailla vauhtia ettei noutaja tulisi ennen aamua, mutta se kävikin sitten luonnollisesti kun vatsa alkoi hölskymään n. 25:n kilometrin kohdalla ja ensimmäinen puskareissu pari kilometriä myöhemmin.

 Ylämäessä meno oli vielä mukavaa, mutta tasaiset ja alamäet pallovatsalla oliva pahoja. Toisessa huollossa kuitenkin yritin vähän syödä ja juoda, sekä otin suolaa. Huollosta jatkettiin aika metsäistä osuutta ja kisaa edeltävät sateet olivat tehneet polusta todella mutaisen, isoja lätäköitä piti kierrellä tai sitten upottaa kengät kunnolla mutaan. Tällä pätkällä piti taas kuitenkin kyykkiä puun takana helpotusta hakien. Pian tultiin Misurina-järvelle jossa ajattelin olevan huollon ja vessan, joten ajattelin pitää vähän taukoa ja tyhjennellä, mutta eihän siellä ollut mitään huoltoa, joten matka jatkui vielä hetken ennen kuin piti taas tehdä stoppi kiven taakse kyykkimään. Aamun sarastaessa otsalampun pysty jo sammuttamaan ja sitten päästiinkin taas kunnolla tunkkaamaan ylös kohti Auronzon majaa. Ylämäessä tuli vastaan yksi suomalainen jota tervehdin sanomalla huomenta ja jatkoin matkaa hänen ohi. Ylämäet kulkikin todella mukavasti. Auronzon majalla tankkasin nuudeleita, jotain riisimössöä sekä colaa + sitruunoita ja matka jatkui noin viiden minuutin istuskelun jälkeen Tre Cimen maisemiin.
Polku jatkui aika hyvin juostavana ja aluksi noustiin vähän, jonka jälkeen laskettiin vuorelta alas pitkä lasku laakson pohjalle, jossa matka jatkui melko tasaista osuutta kohti 67:n kilometrin huoltoa, jossa myös odotti drop bag. Huollossa sitten tuli nautittua perinteeksi muodostunut puolen matkan olut, sekä banaania, sitruunaa ja colaa. Täydensin myös geelivarastot liiviin ja jätin irtohihat ja yhden buffin bägiin. Olisi myös pitänyt jättää karkit ja raakapatukat pois, koska en niitä syöny loppumatkalla ollenkaan. Pääasiassa koko kisa kulki geelin, banaanin, sitruunan ja colan voimalla. Huollosta lähtiessäni olin etukäteen mietittyä aikataulua hieman edellä ja edessä oli n. 500 metriä nousua, sekä n. 300 metriä laskua ennen seuraavaa huoltoa, päivä myös alkoi tuntumaan todella lämpimältä joten ylämäessä tunkatessa tuli kasteltua päätä ja jalkoja mukavan viileissä vuoripuroissa.
75:n kilometrin huollon jälkeen laskettiin vähän ja sitten eteen tuli pitkä nousuosuus jossa maisemat olivat mielestäni todella hienot. Tuolla nousuosuudella aloin saamaan lyhyemmän matkan juoksijoiden häntää kiinni ja pian edessä alkoi olemaan todella paljon porukkaa joita piti koko ajan ohitella. Tämä n. tuhannen metrin nousuosuus alkoi lopussa tuntumaan todella pitkältä ja loppuosa oli myöskin todella jyrkkää, pätkä oli myöskin kisan ajallisesti pisin huoltoväli. Lopulta kuitenkin pääsin 94:n kilometrin huoltopisteelle, mutta sielläkään ei ollut mitään sellaista evästä mitä olisi mieli tehnyt, joten taas tuli banaania, sitruunoita sekä colaa.
Tässä vaiheessa polulla oli todella paljon hitaita lyhyemmän matkan juoksijoita ja oman kisan juoksijoita ei juurikaan näkynyt. Polku oli myös jyrkkä ja kapea eikä ohi päässyt kuin pyytämällä tietä, myöskin pikku hiljaa alkoi mieskin vähän väsymään ja välillä oli hyvä levätä hitaampien takana. Jalka nousi hyvin, mutta alaselkä oli todella väsynyt ja kipuili jonkin verran. Tämäkin mäki päättyi aikanaan ja nyt olin reitin korkeimmalla kohdalla, jossa tarjoiltiin teetä ja muuta juomista, matka jatkui taas alamäkeen ja pian tulikin tuttuja kannustajia vastaan. Tuomas ja Marjaana olivat tulleet reitin varrelle ja Tuomas juoksi pienen pätkän kanssani seuraavan mäkeen. Oli mukava hetken jutella, kun melkein koko kisa oli mennyt omien ajatuksien parissa ja mieliala ei tuossa vaiheessa ollut kovin korkealla.
Lavaredo2

Hieman 100km jälkeen, lopun mäet olivat jyrkkiä.

Pian eteen tulikin Passo Giaun on huolto, jossa oma huoltajani Maria odotti ja huoltopisteessä ja syötti & juotti minua, tämä nosti fiilistä todella paljon sekä myös se että matkaa oli enää jäljellä 16 kilometriä. Kuitenkin seuraava mäki oli taas todella jyrkkä ja täynnä ohitettavia, mutta mielialaa kohensi myös että tämä oli viimeinen raskaampi tunkkaus. Mäki tuli hoidettua ja sitten päästiin alamäkeen helpolle polulle ennen viimeistä huoltopistettä, jossa olikin sitten jo hyvä meininki kun bändi soitti ja kannustajia oli paljon. Huollosta jatkettiin alamäkeä metsäisissä maisemissa juurakkoisella jyrkällä polulla, meno meinasi välillä käydä hitaaksi kun mukavuudenhalu valtasi pään ja tuli mietittyä ettei ole kiire mihinkään. Hetken ajateltuani piti vain pakottaa itsensä juoksemaan kovempaa.
Vihdoin pääsin vuorelta alas kaupungin laitamille jossa oli paikallisia tarjoamassa juotavaa ja he olivat myös virittäneet mukavan virkistävän suihkun, pöydässä oli myös viinipullo, mutta eivät siitä suostuneet juotavaa antamaan. Loppumatka ennen maalisuoraa tuli mentyä kävelyhölkkää, kuitenkin maalisuoralla ihmisten kannustukset auttoivat minut juoksemaan loppukirin. Matkan aikana tuli koettua paljon huonoja ja hyviä hetkiä, mutta maalisuoran juoksu ihmisten kannustaessa oli kyllä parasta. Ilmeisesti tulin lopun kuitenkin odotettua nopeammin, koska “huoltojoukkoni” eivät kerineet minua vastaan maaliin, kuitenkin sain ansaitun oluen ja pian he saapuivatkin paikalle ja matka jatkui terassille nauttimaan proseccoa.
IMG_8047

Olut maistui 17h 41min jälkeen. Aurinkoa myös sai matkalla.

Hieman vielä yhteenvetoa:
– Yö oli vaikea, väsytti ja oli vatsa-ongelmia, mutta melko hyvää vauhtia pystyin pitämään.
– Aamun valjettua meno tuntui mukavalta.
– Kisan alkupuoli oli aika helppoa juostavaa, tuntui että juostavia osuuksia oli liikaa ja liian vähän tunkkaamista ylämäkeen. Kuitenkin 80km jälkeen maasto muuttui teknisemmäksi ja nousut olivat todella jyrkkiä.
– Lopussa ei oikeen ollut enää menohaluja ja ruuhka poluilla hieman tuskastutti.
Varusteista:
– Jalassa: Salomon S-lab Wings SG, varvassukat sekä ohuet sukat niiden päällä. Toimivat hyvin kovalla kivikkoisella alustalla ja kiviä ei juurikaan tarvinnut varoa, kenkä on kuitenkin jalkaani hieman liian leveä, joten pari kynttä otti hieman vaurioita ja lähti irti.
– Vaatteet: Salomon S-lab Exo Zip Tee, Exo TW Short sekä Exo Calf
– Liivi: Salomon S-lab Sense ultra set jossa sisällä pitkät trikoot, pitkähihainen paita, avaruuslakana, Salomon Bonatti takki, karkkia, geeliä, raakapatukoita, muki, otsalamppu sekä vara-akku, akku mittarin lataukseen, suolatabletteja sekä elektrolyyttitabletteja. Todellinen tilaihme tämä liivi.
g-145

Vaarojen Maraton 43 km ja pientä ylimenokauden pohdintaa

Pitkän juoksukauden päätti Vaarojen Maraton Kolin mahtavissa maisemissa, tänä vuonna päätin osallistua tuolle perusmatkalle kahden ultravuoden jälkeen, koska ajattelin ettei kauden pääkisan (TDS) jälkeen ultramatkojen juokseminen enää kiinnostaisi ja toisaalta halusin tietää millaista vauhtia pystyn tuon yhden kierroksen Kolilla juoksemaan. Kolille on aina mukava palata, sillä “juoksin” siellä ensimmäisen maratonini vuonna 2011 ja silloin aikaa kului 6h 39min ja 59sek, nyt kolme vuotta myöhemmin ja lukuisien hikoilutuntien jälkeen tuosta ajasta on saatu jokunen hetki pois (n. 2h ja 13min).

20141004_044356689_iOS

Kansallismaisemaa mitä hienoimpana aamuna.

Aamulla ajoissa ylös, hieman puuroa ja banaani naamaan, siirtyminen kisakeskukseen, aamu-usvan ihmettelyä, vatsan tyhjennystä ja odottelua. Kunnes sitten starttipaikalle hölkäten n. vartti ennen kisan alkua, liikkeelle heti kärjen perään ja kovaa mentiin. Suunnitelmana oli lähteä taas riskillä liikenteeseen ja se toteutui, pari minuttia lähdöstä mentiin jo sykkeiden puolesta maksimi-alueella, ensimmäinen kilsa 4:24 ja toinen 3:56 jonka jälkeen päästiin tielle jossa piti vähän tasata ja rauhoitella menoa. Tiellä juoksu kulki mukavasti, kun taas polulle siirryttäessä meno oli raskasta ja syke hakkasi usein yli 17o lyönnin per minuutti, kilometrivauhdit hidastuivat maaston mukaan.

Reilun kymmenen kilometrin jälkeen meno alkoi tuntumaan helpommalta, ehkä kroppa vihdoin heräsi kunnolla tai sitten vaan löysin sopivan vauhdin, myös maasto hieman helpotti kun lähestyttiin Kiviniemeä, ohitin pari edellä menevää  tyyppiä ja vesistönylitykseen pääsinkin yhden veneen viimeiseen paikkaan kun se oli juuri lähtemässä. Veneessä nautin geeliä ja tyhjensin juomapulloni jonka täydensin Kiviniemen huollossa.

Vähän Kiviniemen jälkeen mentiin taas jonkinlaisessa letkassa hetken aikaa, mutta naisten kakkonen ja joku miesjuoksija olivat selkeästi nopeampia ja jättivät minut, pari muuta tyyppiä taas eivät pysyneet minun perässäni joten omaa juoksua piti tehdä, tässä vaiheessa kuitenkin alkoi kaksi tuntia aikaisemmin lähteneitä retkisarjalaisia tulla selkä edellä vastaan. Pian olinkin syvällä Ryläyksen siimeksessä ja se taas yllätti juoksijan, raskasta puuskutusta tuo pätkä ja pari kilsaa meni lähelle yhdeksän minuutin keskivauhtia. Ryläykseltä kuitenkin selvisin ja alkoi matkanteko helpottamaan kun tiesi ettei vaikeita paikkoja enää ole, hieman tuossa vaiheessa katsoin jo kelloa jotta näkisin onko 4h 20min tavoite enää realistinen ja näytti että kiirettä pitää jos aikoo tuohon tavoitteeseen päästä.

Viimeisestä huollosta pullo täyteen vettä ja tietä nylkyttämään joka meni ihan kohtuu mukavasti, mutta alle 5min kilsavauhteihin ei pystynyt ja reisikrampit olivat lähellä. Pian ensimmäinen kramppi iskikin josta kuitenkin selvisin nopeasti vedellä ja suolalla, pari kolme kilometriä myöhemmin rytminvaihdoksessa ylämäkeen tuli sitten seuraava ja onneksi siitäkin selvisi ilman pysähtymistä, edellä kun näkyi oman sarjan selkä jonka ajattelin ottaa kiinni. Viimeisessä alamäessä kohti rantatietä sainkin tämän “pukumiehen” kiinni ja hänellä meno oli sen verran vaikeata että tiesin pystyväni hänet takana pitämään loppunousussa.

Rantatieltä viimeinen nousu kohti Ukko-Kolia, hieman hölkkää tasaisilla ja loivissa mäissä, mutta ei ollut voimia enää urotekoihin ja nousu jäi hitaammaksi kuin edellisen vuoden ultralla. Maalissa loppuaika näytti 4h 26min 23sek ja tällä omassa sarjassa 14 sija. Ei ihan tavoitteeseen mutta tarpeeksi lähelle jotta voi olla tyytyväinen.

Garminin data: http://connect.garmin.com/modern/activity/605704371

Tulokset: http://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=2020938&language=fi

Loppupäivä ja ilta menikin sitten mukavasti ravintolassa istuen ja ultrasarjalaisia vastaanottaessa, monet tutut ja tuntemattomat tekivät huikeita suorituksia!

Koska juoksukausi on ollut pitkä ja raskas, niin nyt on aika jatkaa ylimenokaudella juoksusta, jo syyskuun menin palautellen. Lokakuu menee myös rennosti “retkeillen” ja juoksulenkkien määrät meinasin tiputtaa minimiin, eli 1-3 kevyttä hölköttelyä viiikossa. Ajanvietettä kuitenkin pitää olla joten nyt voi keskittyä kiipeilyyn, käydä vähän maastopyöräilemässä ja melontakausikaan ei vielä taida olla päättynyt. Marraskuussa jatkan taas hieman isommilla määrillä, mutta loppuvuosi menee hyvin pitkälti pelkän peruskunnon kehittämisellä ilman tehotreenejä. Myös talven odotus alkaa olemaan aika kova koska edellinen talvi oli sen verran ankea ja sukset eivät olleet jalassa yhtään kertaa. Tulevana talvena on siis päästävä harrastamaan lumileikkejä monessa muodossa (hiihtoa, munahankea, eräsuksirymyä ym.).

Seuraava kausi on jo hieman mielessä ja kaikenlaisia hienoja kisoja olisi tarjolla, mutta en tässä vaiheessa halua mitään vielä lyödä lukkoon. Jossain kuitenkin kisailen, ehkä hieman vähemmän kun kuluneella kaudella, mutta nyt on aika rauhoittua ja pohtia tulevia sitten vaikka lähempänä joulua…

Kerrataan tähän vielä kaikki kuluneen kauden pidemmät “retkeilyt”

1.3 TransGranCanaria 126km, 22h 44min 44sek, sija 91

12.5 Salpaus rogaining 12h (n. 76km)

17.5 NUTS Karhunkierros 80km, 12h 42min 25sek, sija 5

29.5 Bodom Trail 21.1km, 1h 56min 58sek, sija 36

15.6 Kuopio Jukola, ankkuriosuus n. 17km

4-7.7 RC Eemelin kesäyön unelma n. 90km, n. 13h (Funrun)

25.7 NUTS Midnight Sun Ultra Pallas-Hetta 55km, 5h 22min 38sek, sija 7

27-28.8 UTMB TDS 119km, 21h 4min 19sek, sija 75

6.9 Nuuksio Classic 42,2km, 4h 45min 31sek, sija 81 (Funrun)

5.10 Vaarojen Maraton 43km, 4h 26min 23sek, sija 14

IMG_0017-1.JPG

TNF TDS (Sur les Traces des Ducs de Savoie) 119 km & 7240+m

Tarina 179531 sydämenlyönnistä, tsemppiä lukemiseen kun tarinasta tuli melkein yhtä pitkä kun juoksusta 🙂

Courmayeur – Lac Combal 15km & 1315+m

Photo 27.8.2014 7.47.06

Alussa juoksin hetken aikaa Markus Jokisen kanssa.

Karsina

Karsina

Courmayeyr Italia Heinäkuun 27 päivä klo 7, päivä joka oli ollut mielessä jo tammikuusta kun tiesin pääseväni mukaan kisaan. Lähtökarsinassa seisoi minun lisäkseni hieman vajaa 1600 muuta juoksijaa, edessäni n. 300 ja takana loput. Musiikki soi ja lähtölaskenta alkoi, kun päästiin nollaan alkoi väkijoukko pikkuhiljaa liikkumaan. Alussa juostiin pari kilometria asfalttia alamäkeen, onneksi pahaa ruuhkaa ei ollut ja pääsen ohittamaan jonkin verran porukkaa. Pian alkoi eka ylämäki, helppoa nousua aluksi huoltotietä pitkin ja ylempänä päästiin jo polulle. Ensimmäisessä nousussa mentiin noin tuhat metriä ylöspäin, maisemat ovat tuossa nousussa mahtavat ja vieressä olevia massiiveja tuli kuvailtua ja ihailtua huolella. Meno tuntui kevyeltä mutta sykkeet hakkasivat kokoajan kohtuu korkealla, en kuitenkaan ajatellut sen olevan ongelma ja arvelin että korkea ilmanala tuon teettää, kunhan nautin vaan energiaa tarpeeksi niin jaksan. Huippua kohti polku pieneni, mutta ruuhkaa ei ollut, ohittelin porukkaa aina jos he jäivät jälkeen letkassa. Huipun jälkeen alkoi helpohko lasku, osa lähellä olevasta porukasta teki heti eroa minuun ja itse laskettelin omaa rentoa tahtia, vaikka “paikalliset” olivatkin parempia alamäkijuoksijoita, en kuitenkaan alussa jäänyt alamäissä paljoa. Laskun jälkeen alkoi tasainen hiekkatieosuus, aurinko paistoi mukavasti mutta tuuli oli melko voimakas ja kylmä, aika monella oli takki päällä, itse kuitenkin ajattelin pärjätä t-paidalla ja irtohihoilla vaikka välillä varjopaikoissa tuntuikin kylmältä. Pian tulikin ensimmäinen iso huolto jossa hieman colaa ja muita herkkuja sekä vesivajeen täyttö. Pidin koko matkalla huoltotauot mahdollisimman lyheänä ja nautin paljon omia energiota repusta pitkin matkaa, pääasiassa geeliä ja vähän suklaata & karkkia.

Maisemia

Maisemia

Photo 27.8.2014 9.43.40

Lac Combal – Col Du Petit Saint-Bernard 21,1km & 837+m

Huollon jälkeen lähdettiin taas nousemaan laaksosta ylös, tämä nousu oli jo huomattavasti jyrkempi ja menikin siksakkia. Nousussa sattui myös pikku äksidentti kun pakollisena varusteena oleva juomakuppi oli tullut kiinnitettyä reppuun huonosti ja irtosi & mukavasti vieri 15m rinnettä alas jonne onneksi pysähtyi, nopeasti sen kuitenkin sain noukittua ja matka jatkui.

Ylös päästyä alkoi helppo laskuosuus, helposti juostavaa loivaa alamäkeä kohtuu hyvällä pinnalla. Tuolla pätkällä olisi voinut päästellä kovempaakin, mutta maltoin säästellä ja pidin n. 5 min kilometrivauhtia, matka eteni tuossa vaiheessa nopeasti ja mielestäni liiankin helposti, tiesin että reitillä riittää teknisiä osuuksia joten voimia piti säästellä myöhempään, mutta ei tietenkään liikaa. Mäen jälkeen päästiin pikku ruohikkopolulle jonka edellisen päivän sateet olivat muuttaneet kohtuu märäksi & mutaiseksi ja kengät kastui kunnolla ekaa kertaa, edessä menevä tyyppi päätti myös ottaa kunnon kylvyn mutalammikossa. Pian taas lähdettin nousemaan ylöspäin, helppoa mutta hieman mutaista maasto oli ja mitä ylemmäksi päästiin niin maisemat paranivat, juostiin pienien lampien ohi ja viimeisenä ennen huoltopaikka oli jyrkkä arviolta n. 100m nousu jossa oli runsaasti ihmisiä kannustamassa. Pullojen täyttö, colaa ja muita herkkuja naamariin aika runsaasti ja röyhtäille taas matka jatkui.

 

Photo 27.8.2014 9.43.23 Photo 27.8.2014 9.43.40
Photo 27.8.2014 10.34.46 Photo 27.8.2014 10.49.38

Instagrammista tuttu Espanjalainen, pari sanaa vaihdettiin mutta ei hän englantia oikeen ymmärtänyt.

Photo 27.8.2014 12.20.58
Photo 27.8.2014 13.08.55 Photo 27.8.2014 13.09.03

Col Du Petit Saint-Bernard – Bourg St-Maurice 16,3 km 62+m

Pian huoltopaikan jälkeen maassa oli kyltti mistä selvisi Italian ja Ranskan välinen raja, maa oli siis vaihtunut ilman sen isompia muodollisuuksia. Matka jatkui alamäkeen, polku oli juostavaa ja välillä mentiin huoltotiellä. Tällä pätkällä takaa tuli muutama kiireellisempi ja taisin kuitenkin ohittaa suurinpiirtein saman verran porukkaa. Jossain vaiheessa mäkeä vatsa alkoi ilmoittamaan ettei tykkää hölkästä enää, joten pari kilometria sinniteltyäni oli pakko tehdä pit stoppi puskaan, sen verran pääsin polulta piiloon ettei tarvinnut muille moikkailla kyykkiessä. Järjestäjien jakama kakkapaperipussi tuli nyt sitten tarpeeseen (oli mulla myös pinkkiä vessapaperia), tyhjennys helpotti kovasti ja juokseminen maistui kevennyksen jälkeen. Pian polku läheni Bourg St-Mauricen kylää ja alamäki jatkui asfalttipinnoitteella, lämmintä oli ja lähteen näkiessäni kävin pääni kastelemassa. Kylän keskustassa juostiin mukavasti puiston läpi ja kannustajia oli paikalla reilusti, keskustaan saavuttaessa oli sitten iso huoltopiste jossa ensimmäisenä kastelin päätäni lisää ja täytin pullot. Tämä oli myös reitin matalin paikka, korkeutta tuolla oli 837m ja matkaa oli tuohon mennessä taivallettu 50,4km ja aikaa olin kuluttanut 6h 58min, yllättävän nopea alku. Evääksi tuolla nautin pääasiassa appelsiineja & banaaneja sekä colaa, kaivoin repustani myös esiin kolmannen pullon käteen, koska seuraava väli oli hidas ja nestettä tulisi kulumaan reilusti. Täytin pullon colalla, vaikka ohjeissa oli sanottu että vain vettä saisi ottaa mukaan, tosin ei kukaan asiaan kiinnittänyt huomiota. Huollosta poistuessa oli myös varustetarkistus, matkapuhelin ja vedenpitävä takki tarkastettiin. Muistin tuossa vaiheessa myös ojentaa kakkapaperipussin järjestäjälle.

Tänne olis ollut mukava jäädä terassille.

Tänne olis ollut mukava jäädä terassille.

Bourg St-Maurice – Cormet De Roselend 15,8 km & 1916+m

Huoltopisteestä lähdettäessä jatkettiin keskustan katujen läpi kylän toiselle puolelle olevalle rinteelle. Porukkaa istui terasseilla ja kannustusta tuli, ihmiset myös lukivat numeroista nimiä ja minunkin nimeä siellä ranskalaisella aksentilla yritettiin huutaa. Pian sitten alkoi ylämäki ja sitähän riitti, jo ennakkoon Suomalaiset olivat nimenneet tuon “monsteriksi”, olihan nousua yhtämittaa n. 1800m. Tunkkaustahan riitti, pienessä letkassa mentiin, välillä tuntui että pääsisin nopeamminkin, mutta pakko oli malttaa ja pikkuhiljaa väkeä alkoi tippumaan.

Photo 27.8.2014 16.16.13

Tuolta alhaalta lähdettiin.

Photo 27.8.2014 16.16.17

Ylempänä riitti istuskelijoita ja sauvoihin nojailijoita sekä selkiä tuli tasaisin väliajoin vastaan, raskas mäki tuo itsellekin oli, mutta vahvuuteni oli näissä nousuissa, kun taas “paikallisilla” ne on enemmän alamäen puolella. Parin tunnin tunkkauksen jälkeen tuli vastaan ensimmäinen huippu ja hetken matkaa mentiin jopa melkein tasaista pätkää ja pari lyhyttä laskuakin oli, pikkuhiljaa maasto alkoi muuttuman hieman teknisemmäksi.

Photo 27.8.2014 17.15.38
Photo 27.8.2014 17.43.56
Photo 27.8.2014 17.49.49 Kopteri kuvaa

Vielä viimeinen tiukahko tunkkaus ja “monsteri” oli selätetty, näkymät Passeur de Pralognan päällä olivat mahtavat, mutta ei niitä kauaa kerennyt vilkuilemaan, enemmän häkellyin samantien alkavasta äkkijyrkästä laskusta. Tuossa kohdassa oli viritelty köydet turvaksi ja tarpeen olivat, sen verran jyrkkä kivikkoseinä oli. Pian siitä kuitenkin selvisi ja mäki alkoi loivenemaan ja hetken laskeutumisen jälkeen pääsi hiekkatielle jota tuli hölkättyä taas vähän vauhdikkaammin kohti Roselendin huoltoa.

Huoltoon tullessa sain heti teltan ovelta drop bagini, ilmeisesti tarkkaan oli seurattu kuka tulee koska nimelläni varustettu pussukka oli jo näkyvillä odottamassa. Bagi pöytään, pullot täyteen ja colaa mukiin, otin myös ensimmäistä kertaa nuudelisoppaa joka maistui todella hyvälle ja ruokajuomaksi minulla oli bagissa olutta joka maistui taas taivaalliselta veden ja colan jälkeen. Pöydän muut tyypit heti kyselivät mistä olutta sai, selitettyäni hekin osaavat ensi kerralla varustautua paremmin. Syömisen ohella täytin repun geelipulloni ja lisäsin reppuun myös pari irtogeeliä, suurin osa drop bagin antimista olivat kuitenkin turhia kun vaatteita eikä kenkiä tarvinnut vaihtaa ja repun karkkivarastokin oli lähes koskematon. Huoltoon käytin aikaa alle 10 minuuttia vaikka tuntui että olin paikallani ikuisuuden.Tällä raskaalla nousupitoisella välillä aikaa meni hieman päälle kolme tuntia ja sijoitus oli noussut 69 pykälää.

Cormet De Roselend – Col Du Joly 18,8 km & 1116+m

Photo 27.8.2014 20.09.02

Aurinko laskemassa, pian alkoi hämärtymään.

Roselendista matka jatkui alkuun loivaa ylämäkeä tietä pitkin, pian kuitenkin tieltä hypättiin melko olemattomalle nurmipolulle ja tuossa kohtaa oli sellainen töyräs että jalkaa piti nostaa melko reilusti ja tämähän johti ensimmäiseen reisikramppiin. Hetken aikaa siinä sitten tuskissani venyttelin ja nappasin suolaa jolla sain krampin heltiämään ja onnekseni tuo jäikin ainoaksi reissulla. Ilmeisesti jalan nostaminen ääriasentoon aiheutti tuon ja osasin loppumatkasta myös varoa “ilkeitä asentoja”. Jatkoin taas normaalisti, melko yksin, edessä näkyi juoksija välillä parin sadan metrin päässä ja jossain vaiheessa vedenheittotauolla joku kaksikko meni minusta ohi. Tällä välillä maasto oli paikoitellen teknistä mutta oli myös loivaa juostavaa alamäkeä ja tiukkoja ylämäkitunkkauksia.

Mahtavia maisemia ja hienoja polkuja tuli ihasteltua illan pimetessä, La Gite checkpointin jälkeen alkoi taas tiukahko nousu joka tuntui taas loputtomalta, en jaksanut katsella pahemmin reittiprofiilia joten painoin vaan menemään tietämättä seuraavasta huollosta, ajattelin vain että “tulee kun tulee”. Kun vihdoin huippu oli saavutettu, alkoi sumu (pilvet) ja hämäryys iskemään sen verran että otsalamppu oli kaivettava, pysähdyin samaan paikkaan parin muun tyypin kanssa ja perästä tuli hetken päästä muitakin jotka päättivät lamput kaivaa ja taisivat muutenkin jäädä huoltamaan itseään kun jäivät sinne seisoskelemaan minun lähdettyä. Hämärässä tekninen polku alkoi jo olemaan hieman hankalaa juosta, mutta kai vauhtini jotenkin etäisesti hölkkää muistutti, onneksi sentään kannustava lehmänkellojen kilinä piti hiljaisuudessa hereillä.

Pian näitä isoja lehmiä olikin polku täynnä ja silmät vaan kiiluivat otsalampun valossa, kaupunkilaispoikana hieman jännitti kulkea parin metrin päästä, mutta eipä heitä meidän kulkeminen tainnut häiritä. Reitti taas nousi hieman, teknisiä kohtia oli mutta ympäröivässä pimeydessä oli hankala hahmottaa missä kuljimme, pian kuitenkin alkoi tasaisempi pätkä ja alkoi kuulumaan musiikkia seuraavasta huollosta, joten ei se voinut enää kaukana olla. Saavutin yhden juoksijan ja takaa tuli pari muuta ja etenimme huoltoon joka ilmeisesti oli jossain laskettelukseskuksessa 4-5 juoksijan voimin. Huollossa taas colaa ja nuudelisoppaa extrasuolalla, taisin myös banaaneja ja appelsiineja syödä, montaa minuuttia en täälläkään malttanut istua.

Col Du Joly – Les Contamines 9,9 km & 73+m

Tässä vaiheessa matkanteko oli muuttunut aina seuraavaa huoltoa ajatellen, Col du Jolylta lähdettäessä katselin taas statseja ettei matkaa ole kuin kymppi eikä juurikaan nousua, laskua taisi olla 400-500 metriä ja alkuun juostiin tiellä joka pian vaihtui mutaiseen ja juurakkoiseen metsäpolkuun. Jalka ei ollut enää kovin nopea liukkailla juurilla joten aika kävelyksi meni laskettelu meni. Kun alamäki muuttui tasaiseksi, oli taas ympärilleni kerääntynyt n. 4 juoksijan porukka ja letkaa veti pieni nainen, kilometrivauhdit olivat 6-7 min per km välillä ja jos yksin olisin ollut niin välillä olisi mennyt kävelyksi. Tasainen osuus jatkui ja siirryin pain vetämään porukkaa ja pian tulimmekin Les Contaminesin kylään jolloin muut taisivat jäädä kävelemään loivassa asfalttiylämäessä. Saavuin isoon huoltoon ja taas peruseväät eli colaa ja nuudelisoppaa sekä jokunen herkkupala makean pöydästä.

Les Contamines – Les Houches 15,7 km & 1298+m

Contaminesista lähdettäessä huollon ulostulon statsit masensivat, matkaa maaliin ei ollut paljoa mutta seuraavaan huoltoon oli nousua yli 1200m ja laskua yli 1400m, toivoin vain mielessäni “ole hyväkulkuista tietä” ja kylän laidalla se sitä olikin kunnes muuttui juurakkopoluiksi. Mentiin taas ensin ylös jonka jälkeen laskeuduttiin jonnekin majalle, tuolta näki edessä olevan nousun jossa tasaisin välimatkoin näkyi hitaasti liikkuvia valoja, pian pääsin itsekin nauttimaan tuosta jyrkästä rinteestä. Nousua tässä rinteessä oli vajaa 500m mutta jyrkkyydeltään se taisi olla kisan jyrkimpiä (tai ainakin se siltä pimeydessä tuntui). Kuva päivänvalossa löytyy Joken Sporttiblogista.

Tuossa nousussa taisi tulla myös kisan hitan kilometri, 22-25 minuuttia muistaakseni joten kunnolla sai sauvoilla tunkata ja välillä piti sortua jopa sauvoihin nojailuun. Ylhäällä oli checkpointti ja tyypit sieltä huutelivat välillä jotain, karjuin myös heille takaisin koska mieli teki tuskissani huutaa. Sama kaava toistui ylös päästyäni, laskettelua alas mutta ei tietenkään mitään helposti juostavaa: oli ihmeellisiä kapeita uria paljon ja liukasta mutaa. Myöskin luulin että lasku jatkuisi samantien Les Houcesiin mutta pian tulikin tasaisempaa, ylitettiin silta joka meni voimakkaan kosken (putouksen yli) ja se olikin aika “pelottava” paikka. Sillan jälkeen taas lähdettiin nousemaan teknistä polkua ylöspäin, pientä manausta oli päässä kun olin jo haaveillut helposta laskusta alaspäin. Sauvatunkkaus jatkui hetken taas ja piti myös tarkistaa reittiprofiilista milloinka vuorelta pääsee alas ettei tule lisää “hajoittavia” yllätyksiä. Melko tasaista mentiin jonkin matkaa ja vihdoin tultiin Bellevuen checkpointille, ilmeisesti jonkinnäköistä laskettelurinnettä lähdettiin alas ja pian taas mentiin metsäpolkua, liikkeeni tuntui hölkältä mutta mittarin kilometriväliajat silti painuivat yli 10 minuutin.

Metsässä myös otsalamppuni alkoi ilmoittelemaan vähästä virrasta, joten aika oli vaihtaa akku. Akkua vaihtaessa minut ohitettiin naisen toimesta, hän tosin eteni alaspäin sen verran nopeasti että en olisi perässä pysynytkään ja myöhemmin selvisi että hän myös oli naisten sarjassa sijalla 3. Pian tämän episodin jälkeen alkoikin alaspäin kiemurteleva asfalttitie ja pystyin pitämään tuossa hieman parempaa vauhtia, fiilis alkoi hieman kohoamaan kun tiesi lopun olevan helppoa kävelyhölkkää eikä tarvitsisi varoa teknisiä kohtia. Tiellä ohitin toisen naisen ja pian saavuin taas huoltopisteeseen jossa täytin enää pullot ja taisin jonkun pikkuevään ottaa.

Les Houches – Chamonix 7,9 km & 148+m

Nyt oli jäljellä enää “maalisuora” joten uskalsin hölkätä minkä jaksoin, soitin tässä vaiheessa Tommille Chamonixiin, että tunnin päästä olisin maalissa. Alkuun kylän tiellä ohitin pari tyyppiä ja pian mentiin jollain ulkoilutiellä metsän reunassa. Seuraani liittyi puolalainen juoksija jonka kanssa hieman keskustelimme ja myös kannustimme toisiamme juoksemaan sillä aika lopussa olimme molemmat. Pienet ylämäet meni kävellen ja muuten hidasta hölkkää, mittariin tuli vilkuiltua melkein kokoajan arvaillen paljonko maaliin olisi matkaa. Chamonixin laitamaille saavuttuamme takana näkyi suoralla kaksi otsalamppua, joten jonkinlaista juoksua oli pidettävä yllä ettei takaa tulevat saavuttaisi. Pian (lue: ikuisuuden päästä) olimmekin jo melkein keskustassa, tyhjässä sellaisessa. Olihan kello neljä yöllä joten en odottanutkaan tuhatpäistä hurrausta kun yleensä kyseisen kaupungin kisoissa on, kuitenkin Suomalaistutut olivat saattelemassa minut maaliin, kiitos siitä Tommi, Mikael, Sari ja Pekka. Puolalaisen kaverin kanssa saavuimme maaliin käsi kädessä, näin kumpikaan ei joutunut toista huonommalle sijoitukselle ja maalissa olikin itselle aika suuri yllätys että sijoituksemme oli 75, olin luullut jonkinnäköistä sijoitusta välillä 150-200.

Aika epätodellinen olo oli maalissa, väsynyt mutta onnellinen ja hieman kierroksilla taisin käydä. Maaliintulosta pitäisi olla videomateriaaliakin, mutta en osannut varmaan mitään järkevää kommentoida. Tärkeintähän oli siinä vaiheessa saada Finisher liivi ja olut käteen. Jotain palautusevästäkin taisin napata, mutta ei ollut edes kovin nälkäinen olo, hetken aikaa kadulla pyörittyämme lähdimme Tommin kanssa kämpille jossa suihku maistui, mutta toinen olut jäi jo puoleen väliin. Elimistö kävi aika kierroksilla, mutta aamuyön tunteina taisin nukkua 1,5-2h ennen kuin aamu valkeni ja nousin ylös.

Matkaan tuli käytettyä aikaa 21h 4min ja 18sek. Jotain tämän suuntaista olin ajatellutkin ja kohtuullisen tyytyväinen olen siihen, aina kuitenkin jää parantamisen varaa ja nyt oli myös selkeästi havaittavissa hyytymistä viimeisillä 30 kilometrillä. Kuitenkin selvää kehittymistä verrattuna viime talven Kanarian reissuun on tapahtunut ja tämän reissun jälkeen palautuminen ja jalkojen tila on ollut huomattavasti parempi.

Ne jotka tänne asti jaksoivat lukea ja nämä kisat kiinnostavat, suosittelen ehdottomasti keräämään karsintapisteet ja osallistumaan CCC/TDS/UTMB matkoille, tunnelma Chamonixissa on mahtava ympäri viikon. Reitit ovat kauniita ja vuoria voisi jäädä tuijottamaan ikuisuudeksi.

Ensi vuonna haen 168km UTMB matkalle, tosin saa nähdä miten arvonnassa käy, koska hakijoita on 3 kertaa enemmän kuin paikkoja, mutta varma on että ainakin jonkinnäköinen treenileiri tuolla tulee pidettyä.

Olutta ja finisher liivi, mitä muuta sitä tarvitsee?

Olutta ja finisher liivi, mitä muuta sitä tarvitsee?

Photo 28.8.2014 10.53.19

Ehkä shampanjaa 🙂

Kisavideoita:

 

 

 

Kesälomaa & NUTS Midnight Sun 55k Trail Ultra

Kisasta johon minulla ei ollut tarkoitus edes osallistua tulikin tähän mennessä tämän vuoden paras kisa ja oman juoksu-urani tähän mennessä kovin suoritus.

Kesäkuun lopussa kesälomasuunnitelmani hieman muuttuivat, tarkoitus oli alunperin olla aika pitkälti kotimaisemissa ja hinkata mäkeä, mutta kun tarjolle tuli pohjoisen “korkean paikan leiri” ja valmiiksi olisin Pallaksen maisemissa niin heinäkuun alussa ilmoittauduin mukaan.

Loman aluksi olin vaeltamassa ja juoksemassa Kebnekaisen maastoissa 8 päivää, osa matkasta kantaen painavaa rinkkaa ja teimme myös päiväretkiä kevyemmillä varusteilla. Matkaa kertyi noina päivinä reilu 150 kilometriä ja nousua reilu 6000m. Kovin vauhdikasta meno ei noissa maastoissa ollut ja muutenkin tuli paria lyhkäistä pätkää lukuunottamatta liikuttua matalalla sykkeillä. Tunteja Kebnekaisen reissulla kertyi n. 44h. Maastot tuolla olivat kovin kivikkoisia ja kävivät todella hyvästä polkujuoksutekniikkatreenistä, paikoitellen virheisiin ja kaatumisiin ei ollut varaa ja niitä ei myöskään sattunut.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kebnekaisen reissun jälkeen oli ohjelmassa kolmen päivän lepo mökkeillen ja ihastellen pallastunturia sen juurelta, jonka jälkeen tutustuin Pallas-Hetta reittiin vaeltamalla n. 50 km ja tein myös kolme iltalenkkia autiotuvilta jotta sain hieman vauhdikkaampaa juoksua alle ennen kisaa. Kolme vuorokautta reitillä vietin jonka jälkeen lepäsin muutaman päivän ennen kisaa Hetassa ja myös varasin paikallisesta Fysio-Hetasta hieronnan, joka tuli tarpeeseen. Tunteja kisaa alustavalla viikolla vaelluksella ja juoksulla tuli n. 14h ja kilometrejä n. 80, nousua kertyi n. 3000m.

Tankkausta hieman aloin tekemään jo keskiviikkona, söin hieman normaalia enemmän, mutta tuttavan ohjeistuksella aloitin myös keskiviikkona luumutankkauksen jonka avulla saisin myös tavaran kehosta ulos ennen kisaa. Olinhan kaksi edellistä pitkää juoksua onnistunut pilaamaan vatsaongelmilla. Luumuja vetelin 1,5 kg ke-pe välillä.

Lauantai-aamuna aamupala, makoilua sängyllä ja pitkän kisan seurausta sekä kamat kasaan ja puolen kahden aikaan bussiin kohti Hotelli Pallasta. Perillä sitten tuttujen moikkailua ja viimeinen info ennen kisaa, jonka jälkeen kävely starttiviivalle.
Torvi soikin melko nopeasti ja lähdimme liikkeelle, kärkeen lähti reilun 10 henkilön letka ja minä jäin Kärkkäisen Svanten ja yhden naisjuoksijan kanssa selvästi eroon tuosta porukasta, matka kului ja ekan tunturin päälle päästiin ihan mukavaa juoksukävelyä, katselin myös hieman sykkettä ja mietin että hieman riskirajoilla mennään vaikka tuntuma oli muuten hyvä. Alamäki oli aluksi vauhdikkaampaa mutta muuttui sitten teknisemmäksi. Ensin kaatui Svante, nousten kuitenkin nopeasti pystyyn. Reilu kilometri myöhemmin sitten itse kompuroin ja menin nenilleni, pienillä naarmuilla selvisin mutta harmittavasti shortseihin tuli reikä 😦

Alamäen jälkeen päästiin pienelle pusikkopätkälle jonka jälkeen teimme Svanten kanssa pienen suunnistusvirheen kun näimme edelle meneviä tyyppejä ylempänä tunturissa, ei auttanut kuin kiivetä takaisin polulle mahdollisimman nopeasta, tuossa vaiheessa Svante pääsikin hieman eroa ottamaan. Seuraavaksi reitillä tuli vastaan Nammalakuru jossa join ja täytin toisen pulloni sekä kastelin hieman päätäni, kurun jälkeen pieni nousu ja mukava näkymä Montellin majalle jonka kohdilla reitti alkoi taas nousemaan seuraavaan tunturiin.

Tässä nousussa saavutin taas Svanten sekä pian saimme yhden edellä juoksevan tyypin myös kiinni ja jatkoimme matkaa kolmen letkassa ylös asti. Alamäessä saavutettu tyyppi taas oli sen verran kova että jätti minut vaikka aika rohkealla vauhdilla itsekin menin ja kolmen porukka hajos hetkeksi kunnes taas olimme nipussa seuraavassa nousussa. Tässä nousussa poroaidan kohdilla ohitimme ilmeisesti Kolehmaisen Mikon joka hieman teippasi jalkojaan ja hetken päästä liittyi seuraamme.

Alamäki alkoi taas ja eroa syntyi, kova alamäkijuoksija lähti ja minun oli pakko seurata hieman riskillä, ohitimme yhden itsensä loukanneen tyypin ja toisen tyypin joka oli apuna, kysyin onko kaikki hyvin ja hengenhätää ei ollut joten painelin ohi. Mukava vauhdikas alamäki jatkui kun taas tulimme pieneen metsikköön ja katselimme hieman suuntaa. Alkoi taas ylämäki ja jäin edellä menevän tyypin perään, vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta että takaa tuli muut kiinni ja yksi juoksija ohitti joten säntäisin hänen perään ja Svante tuli myös ja lähti hyvää vauhtia karkuun. Tunturin päällä tasaisella meno tuntui kevyeltä ja lisäsin hieman vauhtia, pian taas menin alamäkeen, tällä kertaa yksin.

Alamäessä kenkä osui kiveen ja sattui kaatuminen numero kaksi, onneksi kompuroin sen verran pitkän matkan että ohjasin itseni kanervikkoon selälleni eikä pahoja vahinkoja sattunut (loppumatkalla kaaduin vielä 2 kertaa, mutta en juurikaan muista missä). Jatkoin matkaa ja pian tulikin Hannukuru vastaan jossa Svante odotteli kysyen suuntaa, hieman itsekin olin pihalla mutta äkkiä suunta selvisi. Minä pysähdyin ottamaan nestettä mutta Svante jatkoi menoaan, olin juonut tuohon puoliväliin mennessä n. 1,5 litraa ja geeleistä & suolasta oli kulunut hieman vajaa puolet. Huoltopisteeltä nappasin mukaani myös vähän sipsejä ja keksejä veden ja urheilujuoman lisäksi ja matka jatkui hetken syöden ja juoden.

Pahankurussa pääsin Svanten kantaan hetkeksi mutta tiesin että tulevalla tasaisella ja helpolla osuudella en perässä pysy, joten seuraavan reilun kumpin sain juosta yksin vaikka edessä ja takaa aakeassa maastossa juoksijoita näkyikin. Tällä pätkällä meno maistui mukavasti mutta takareidet alkoivat hieman kiristämään, otin siihen vaivaan lisää suolaa ja toivoin ettei kramppeja tulisi.

Nopeasti vastaan tuli Sioskuru jossa näin Svanten täyttämässä pulloja ja tein saman itsekin. Taas olkoi lämäki ja saavutin Svanten myös, jatkoimme taas matkantekoa juosten, kävellen ja jutellen kohti Pyhäkeroa ja pian saavutimme myös yhden edellä menevän juoksijan. Hetken aikaa menimme kolmen porukassa eikä takaa näkynyt uhkaajia. Pyhäkerolle johtavassa mäessä tuli selkä edellä vastaan myös 125km urakkaa suorittava Korttisen Antti, huusin hänelle tsempaten mutta samalla hän istui kivelle katsomaan meidän juoksua. Nousun loivemmilla osuuksilla en malttanut pikakävelyä harrastaa vaan juoksin ja yritin tiputtaa muita, Svante pysyi perässä mutta ohitettu juoksija jäi.

Lopulta pääsimme Pyhäkeron päälle ja sanoin Svantelle että “odota maalissa, otetaan yhteiskuva” ja lähdin vauhdikkaasti alamäkeen. Svante jäi hieman mutta ylämäessä ohitettu juoksija taas meni todella vauhdikkaasti ohi ja omat takareiden kiristi sen verran ettei kovempaa päässyt, kilometrivauhdit tuossa laskussa olivat kuitenkin n. 4,5 min per km luokkaa.

Seuraavaksi vastaan tuli Pyhäkeron tupa josta lähdimmekin hieman eri suuntaan kuin olin kuvitellut, jokunen juoksija oli pienen pummin tässä kohtaa tehnyt. Sain myös kiinni alamäessä minut ohittaneen tyypin joka jäi matkasta samantien ja pian seuraani hetkeksi tuli Maija Oravamäki, hän oli tehnyt pienen pummin myös mutta oli kuitenkin selvässä naisten sarjan johdossa.

Pian myös Svante tuli takaa ohi todella vauhdikkaasti ja Maija lähti hänen matkaansa, tiesin että kumpikin on minua kovempia tasaisen juoksijoita, joten en uskaltanut peesiin lähteä. Jälkeen päin mietin että olisiko pitänyt kun voimia riitti ja energiaakin oli!?

Viimeiseltä juomapisteeltä vielä otin pullot täyteen sekä hieman sipsejä jotka eivät oikeen uponneet. Maaliin oli matkaa kymppi ja juoksu kulki mukavasti reilun viiden minuutin kilsavahtia. Hieman puuduttava osuus oli mutta toisaalta taas oli mukava juosta loppuun helppo osuus.

Hiekkatieltä vielä käännyttiin asfaltille kohti Hettaa ja nopeasti hieman yllättäen tuli vastaan 3km kyltti ja silloin aloin pientä loppunykäisyä tekemään ja sainkin pikkuisen vauhtia kasvatettua kunnes maaliin pääsin.

Svanten kanssa maalissa.

Svanten kanssa maalissa.

Maalissa olikin sitten aika voittajafiilis, aika oli 5.22 ja risat ja pian sijoitukseksi selvisi seitsemäs sija. Hieman nestettä maalista, pakolliset maaliintulokuvat ja matka jatkui oluelle hyvässä seurassa 🙂

Johtopäätös: rinkkavaellus siis kannattaa painavalla rinkalla vaikeassa maastossa ja viime aikoina myös elämä on muutenkin hymyillyt positiivisesti joka antaa lisäpotkua tällaisiin suorituksiin.

Garminin data: http://connect.garmin.com/modern/activity/550223416

Tulokset: http://nuts.fi/wp-content/uploads/2014/07/NUTS_Midnight_Sun_Trail_Ultra_tulokset.pdf

Kesäyön unelma 2014 (87km)

En jaksa kirjoittaa pitkää raporttia joten listaan vain hyviä ja huonoja asioita.

Miinukset:
– Vatsaongelmia taas, eli jossain vaiheessa vatsa meni sekaisin ja alkoi toimimaan vasta kahden tyhjennyksen jälkeen.
– Yhden vesipisteen etsimiseen meni 20 min ja löytymisen jälkeen kaivossa oli kuollut hiiri, ei siis saatu vettä.
– Reitillä liikaa pusikkoa vaikka hyvä reitti olikin.
– Kipeytynyt polvi hidasti paljon 60 km jälkeen.

Plussat
+ Viileä kesäyö, pärjäsi vähällä vedellä
+ Juoksu kulki loistavasti ja kevyesti alussa kunnes vatsassa ei tuntunut hyvältä.
+ Oma jaksaminen vähillä energioilla, tuli siis syötyä todella vähän ja 60% eväistä oli jäljellä maalissa.
+ Muutamat todella hienot polkupätkät.
+ Lopun hienojen polkupätkien juoksu vauhdikkaasti kipeällä polvella.
+ Maaliin pääsy

Vaikeuksia taas oli hieman, mutta ne voitettiin ja kaikki taisivat päästä ihan hyväkuntoisina maaliin. Itselle reissu ei ollut kovin raskas, lihaksissa pientä väsymystä mutta lenkille voisi lähteä jo nyt päivä tapahtuman jälkeen. Tosin nyt parempi antaa polvelle lepoa ja huoltaa muutenkin lihaksia.

Muutama kuva retkestä:

20140706-080545-29145565.jpg

20140706-080543-29143582.jpg

20140706-080542-29142705.jpg

20140706-080550-29150084.jpg

20140706-080549-29149394.jpg

20140706-080547-29147471.jpg

20140706-080551-29151459.jpg

NUTS Karhunkierros 82km (kahlaus)

On kisaviikonlopun jälkeinen maanantai, istun kotipihan keinussa kirjoittamassa tätä tarinaa, lämmintä on yli 25 astetta ja kaksi vuorokautta sitten kahlasin muniani myöten lumessa. Muistikuvat lauantain kisasta ovat kovin hatarat joten kaikenlaisia virheitä kilometrimäärissä ja tapahtumissa saattaa olla, myös 2 päivää on hieman jo muuttanut muistoja paremmaksi.

Jo edellisenä vuonna harkitsin tätä kisaa innolla, mutta silloin se ei kalenteriin millään mahtunut, viime syksynä hyvissä ajoin sitten ilmoittauduin mukaan tämän vuoden kisaan, kun onnistunut Vaarojen ultra oli takana.

Perjantai-aamuna lähdimme ajamaan kohti Rukaa Samin, Tuomaksen ja Antin kanssa jatkaen kaikenlaisia spekulaatioita reitin lumesta ja jäästä jatkaen, näistä asioista oli jo SoMe:ssa puhuttu pari viikkoa kenkävalintoja miettiessä. Rukaa lähestyttäessa alkoi pikkuhiljaa metsässä lunta näkymään ja järvissä oli jonkin verran myös jääpeitettä, silti ei osannut vielä odottaa sitä mikä polulla oli edessä.

Perjantai-ilta meni muita kisaajia moikatessa, Juha Jumiskon “piiitkät ultrat” esitystä katsoessa, kisavarausteita pakatessa ja lopuksi kävimme saattamassa sadan mailin matkaajat polulle, meidän kyydistä matkalle suuntasivat Antti ja Tuomas.

Herätys oli lauantai-aamuna jo klo 4.45 ja herättyäni Sami päivitteli että pitkänmatkalaiset eivät olleet kovin pitkälle edenneet 7 tunnissa, silloin iski todellisuus että päivästä tulee pitkä ja raskas, mutta ei auttanut kuin pukea kisakamat päälle ja painua aamupalalle. Vähän puuroa ja leipää naamaan ja sitten bussiin kohti starttipaikkaa. Hautjärvellä oli vielä reilu puoli tuntia odottelua ennen lähtöä ja siinä tuli viimeiset tankkaukset ja tyhjentelyt hoidettua.

Lähtö

Lähtö (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Kun lähtö tapahtui, lähdin kärkiporukassa juoksemaan, Mattilan Marko juoksi vauhdikkaasti edellä ja pientä kaulaa syntyi heti, toisessa porukassa taisi minun lisäksi olla Ruokolaisen Tero, Itkosen Antti ja yksi naiskaksikko. Parin kilometrin jälkeen juoksimme hieman harhaan kun pitkospuiden jälkeen olisi pitänyt kääntyä, ei kuitenkaan keritty mennä kuin parikymmentä metriä kun käännyttiin takaisin, tuossa vaiheessa kuitenkin jäin kärkiporukasta pois kun alkoi polulla enemmän lunta olemaan ja minulle siinä kahlaaminen oli todella raskasta, jäin juoksemaan naiskaksikon (Helinä Turtinen & Elli Huussari) kanssa hetkeksi, mutta keveät naiset pian jättivät minut kun lunta oli todella paljon. Hieman myöhemmin myös kaksi muuta juoksijaa ohittivat minut ja tuli vielä kysymys “että onko kaikki kunnossa?”.

Kaikki oli kunnossa mutta lumi teki etenemesestä raskasta ja kaikenlaisia ajatuksia alkoi pyörimään päässä “mitä jos tämä koko matka onkin tätä?”. Hieman myöhemmin kuitenkin alkoi tulla polkua ja meno alkoi maistumaan, ohitin aikaisemmin minut ohittaneen kaksikon ja saavutin myös Ellin, hetken juoksimme samaa matkaa mutta kun lähdin vetämään niin huomasin nopeasti juoksevani yksin. Pian takaa tuli kuitenkin seurakseni Harri Yrttiaho jonka kanssa juoksimme taas jonkin matkaa. Jossakin vaiheessa tuli vastaan myös Juha & Tomi 160km matkalta, osa oli keskeyttänyt aikaisemmin ja puoleen väliin juoksi 3 tai 4 juoksijaa, ihan ymmärrettävästi jättivät matkan kesken. Noin 24 km kohdilla teimme taas pienen pummin jolloin piti soittaa järjestäjille että missä olimme, pian se selvisikin ja palasimme hieman takasin ja oikea suunta löyty, seuraan liittyi myös Helinä joka oli myös juossut harhaan.

Ensimmäinen huolto

Ensimmäinen huolto, banskua naamaan (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Paljasta polkua oli nyt tarjolla joten vedin omaa vauhtiani ja kaksikko hieman takana jäi, muutama kilometri oli matkaa huoltoon ja se meni aika pikaisesti. Huoltoon saapuessani menin heti drop bagilleni ja söin sieltä banaanin ja lisäsin reppuun geelejä ja patukoita, alkumatkasta olin muutaman geelin syönyt ja yhden suklaapatukan myös, mutta en kuitenkaan kovin paljoa, silti olo tuntui tässä vaiheessa melko hyvältä. Täytin vielä toisen pulloni omalla colalla ja toisen järjestäjien urheilujuomalla ja nappasin kourallisen sipsejä jonka jälkeen jatkoin matkaa. Lähtiessäni kysyin että paljonko matkaa on seuraavaan huoltoon, sanoivat että “parisen kymmentä”. Todellisuudessa matkaa oli n. 30 km. Jälkikäteen huomasin että huollossa olisi pitänyt myös eka juoda ja sitten vasta täyttää pullot.

Huoltopisteltä matka jatkui hyvää vauhtia, eikä perässä näkynyt ketään, joten tein mukavaa omaa juoksua ja laitoin musiikin soimaan. Pian kuitenkin n. 35 km kohdilla alkoivat ensimmäiset vatsavääntelyt ja vauhti hieman hidastui, pikkuhiljaa olo ei ollutkaan enää kovin mainio ja vatsa tuntui pallolta eikä energiaa enää pystynyt nauttimaan. Aikani tallustettua päätin mennä hieman polulta sivuun ja kyykistellä pusikossa. Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa jollakin tapaa joten juoksin minkä pystyin ja kävelin väliin, lumipätkät tuli muutenkin aika hissukseen mentyä. Kun vauhti hidastui niin kerkesi jo hieman maisemiakin ihailla.

Pian tulivatkin eteen 53 km kilometrin matkalaisia, mukavan leppoisalta näytti heidän touhu ja sanoinkin että kiva olisi matkaa tuohon malliin tehdä (kun olotila ei ollut kovin kaksinen), kuitenkaan vielä ei voinut hommaa luovuttaa ihan retkeilyksi kun kokoajan pelkäsin myös milloin takaa tulee joku, tiesin että edessä on kolme tyyppiä mutta tiesin myös etten ketään heistä tulee kiinni saamaan. Pian eteen tuli taas lisää 53 km matkalaisia ja myös mukavan teknisiä alamäkiä, kun vielä sattui sopiva tempobiisi tulemaan luureista niin piti välillä juosta olosta välittämättä kunnolla, ei myöskään jaksanut pahemmin lammikoista välitellä joten anteeksi jos jonkun päälle hieman vauhdissa vettä roiskui 🙂

Vettä tankkasin pari kertaa pulloon, eka jostain purosta ja toinen paikka taisi olla Jussinkämppä jossa sai järvenrannasta vettä, välillä myöa piti kokeilla energian nauttimista mutta huonoin tuloksin, piti myös yrittää tyhjennystä yläkautta tyyliin sormet kurkkuun mutta mitään ei myöskään tullut ylöspäin joten oli taas aika kokeilla puskakyykistelyä ja jatkaa matkaa hissukseen. Musiikista korvilla sentään tuli hieman piristystä kun hyviä biisejä sattui kohdille, tuli myös huomattua että monen biisin sanat (pikku muutoksilla) sopivat niin hyvin ultramatkan taivallukseen.

Jossain n. 50km kohdilla tuli vastaan puro ja leiripaikka, täytin purosta ensin pullot ja sen jälkeen menin tyhjennykselle leiripaikan huussiin. Kun jatkoin juoksua niin huomasin että edessä oli taas riippusilta Oulankajoen yli. Sillalla juoksi joku joten päätin lähteä jahtaamaan selkää kiinni, joen ylityksen jälkeen noustiin hieman ylämäkeä ja mäen päällä huomasin juoksijan olevan Helinä jonka kanssa oli jo aikaisemmin matkaa taivaltanut, hänellä oli hyvä vauhti päällä joten jatkoin samaa matkaa, se toi myös motivaatiota touhuun ja vatsakin tuntui paremmalta viimeisen tyhjennyksen jälkeen, tosin en vieläkään uskaltanut syödä mitään joten pelkällä suolalla ja vedellä matka jatkui.

Jossain vaiheessa Helinä jäi taas jälkeen ja hetken aikaa juoksin yksin ohitellen muutamia 53km sarjalaisia, myös muutamia turisteja tuli reitillä vastaan. Tässä vaiheessa olo tuntui jo paremmalta, nälän tunnetta ei kuitenkaan vielä ollut, päätin kuitenkin ottaa yhden salty caramel geelin ja se maistuikin hyvältä, melko heti sen jälkeen tuli myös vastaan n. 60km kohdilla huoltopiste. Täytin pulloja ja söin vähän sipsejä & suolatikkuja, otin myös yhden buranan koska alaselkää pakotti jonkin verran. Pian huoltopisteen jälkeen maasto muuttui aika lumiseksi ja lumen alla oli vielä jääkylmää vettä. Matkanteko muuttui taas aika pitkälti kävelyksi.

Irvistäen toiselle huoltopaikalle

Irvistäen toiselle huoltopaikalle (Kuva: Jouko Kaarteenaho)

Pian takaa tulikin Harri ja taas taivallettiin matkaa yhdessä, kumpikin oltiin aika pitkälti kyllästyineitä touhuun, mutta todettiin vaan että kyllä tästä maaliin pääsee. Muutama kilometri ja Harri päätti hieman enemmän juosta ja itseäni ei huvittanut joten taas sain yksin matkaa taivaltaa. Minulla ja muilla (lukuunottamatta 53km kärkeä?) lauantaina startanneilla oli sentään jonkinlainen ura avattu, mutta sääliksi kävi illalla 160km matkalle lähtenäitä jotka olivat uraa avanneet.

Kun lumiselta ja loskaiselta suolta pääsin pois ja alko hieman mäkisempi maasto, tuli hieman viluisa olo joten päätin kaivaa takin repusta ja myös samalla kaivoin tuhdin patukan joka maistui jo todella hyvältä. Keli oli muuttunut paljon pilvisemmäksi ja tuuliseksi ja lämpötilakin hieman laski. Pian taas Helinä tavoitti minut ja taas hetken aikaa kuljettiin yhdessä kunnes päästiin lumettomalle tielle ja pystyin alamäessä pitämään huomattavasti kovempaa vauhtia. Pian tulikin viimeinen huolto jonka jälkeen alkoi viimeinen pätkä joka olikin sitten kunnon rymyä. Lunta oli reisiin asti ja mäet olivat jyrkkiä, tämä pätkä olisi ollut mukava ilman tuota lunta, nyt taivallus oli todella raskasta kun välillä upposi oikein kunnolla ja piti käsiä käyttäen kiivetä toivoen ettei uppoisi lumeen.

En ollut pahemmin reittikarttaa tutkinut mutta tiesin että 2 tunturia olisi ylitettävä, mutta aina kun pääsi ylös, laskeuduttiin alas ja taas seuraavalle huipulle. Ja tätä tapahtui vaikka kuinka monta kertaa, tunturissa oli vielä myös paljon 53km porukkaa ja heitä tuli ohiteltua jonkin verran. Sain myös Harrin jossain vaiheessa kiinni mutta pian hän taas sai uuden vaihteen päälle (tai minä vain hyydyin) ja pääsi karkuun. Kilometripaaluja aina välillä näkyi, jossakin luki että 4km ja tuli ajateltua että tuntiko vielä kun kilometrivauhdit näyttivät olevan 15min per km.

Tunturissa tuli myös välillä polkuja jotka päättyivät umpikujaan, onneksi siellä oli useampi matkaa tekemässä joten oikeat polut löytyivät pikaisesti. Viimeisellä kolmella kilometrillä tein matkaa yhdessä Helinän ja 53km matkalaisen Saaran kanssa, minun kuitenkin piti pitää tyhjennystauko joten piti pysähtyä. Saaran sain vielä kiinni ja ohitin seuraavassa alamäessä ja viimeisessä nousussa näin Helinänkin mutta hänen askel oli niin kevyt ettei ollut mahdollisuutta saada kiinni. Nousun päällä alkoi kyllä fiilis parantumaan kun tiesi ettei enää tarvitsisi kuin lasketella mäki alas ja olisi maalissa. Maali tuli vastaan aikaan 12h 42min ja 25sek.

Maalisuora

Maalisuora (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Maalissa oli kyllä voittajafiilis sillä päivä ei ollut helppo omien ongelmien takia eikä myös tuon kirotun lumen, Tuomas ja Antti vielä odottivat minua ansaitun oluen kera. Matkaan kului aikaa 12:42:25 ja sijoitus omassa sarjassa viides. Keli oli koko retkellä aivan järjetön, 160 km sarjasta kaikki keskeyttivät ja muissakin sarjoissa kävi iso kato, mutta ompahan tulevina vuosina kerrottaavaa tyyliin “silloin kun minä juoksin karhunkierroksella, siellä oli metri lunta ja lumen alla puolimetriä vettä” 😀

Tapahtumaa voi kyllä kehua muuten järjestelyjen puolesta, mutta lumitilanne teki hienosta reitistä nyt melko pitkälti juoksukelvottoman. Ehkä tänne pitää ensi vuonna palata, kisa on alustavasti viikkoa myöhemmin ja muutenkin tuollainen lumitilanne oli edellisen kerran n. 30 vuotta sitten. Rukalla saatiin olla ihan juoksijoiden kesken ilman muuta häslinkiä ja illanvietto menikin mukavasti paljussa pienellä porukalla istuen keskellä “kylää”.

Ansaittu

Ansaittu

Tulokset: http://nuts.fi/nuts-karhunkierros-2014-miehet-80-km/

Garmin data: http://connect.garmin.com/activity/501835587

 Note to self: Älä syö liikaa kisaviikolla!

Varustelistaus:

Comressorsportin juoksuasu

Inov Oroc 280 nastakengät

UD Scott Jurek liivi

Salomon Bonatti Takki

+ muuta härpäkettä

 

Paljussa

Ilta menikin sitten mukavasti paljussa (Kuva Jouko Kaarteenaho)