Lavaredo Ultra Trail (119km & 5850m+)

IMG_8036

Ennen starttia satoi pari tuntia vettä.

 

Ecstasy of Gold soi ja sitten laskettiin kymmenestä alaspäin lähtöä kohti ja eikun menoksi. Ensimmäiset pari kilometriä mentiin asfaltilla ja sitten lähdettiin pitkin polkua ylämäkeen. Olin ihan hyvissä asetelmissa letkassa ja vauhti oli melko sopivaa, sykkeet tosin olivat melko korkealla, mutta meni muuten tuntui aika kevyeltä. Ensimmäiset 18 kilometriä menivät aika nopeasti ja oma vauhti oli aika limitillä. Kun pääsin ekaan huoltoon (Ospitale) katsoin kellosta että vauhti oli reilu 7 minuuttia per/km. Ajattelin hieman passailla vauhtia ettei noutaja tulisi ennen aamua, mutta se kävikin sitten luonnollisesti kun vatsa alkoi hölskymään n. 25:n kilometrin kohdalla ja ensimmäinen puskareissu pari kilometriä myöhemmin.

 Ylämäessä meno oli vielä mukavaa, mutta tasaiset ja alamäet pallovatsalla oliva pahoja. Toisessa huollossa kuitenkin yritin vähän syödä ja juoda, sekä otin suolaa. Huollosta jatkettiin aika metsäistä osuutta ja kisaa edeltävät sateet olivat tehneet polusta todella mutaisen, isoja lätäköitä piti kierrellä tai sitten upottaa kengät kunnolla mutaan. Tällä pätkällä piti taas kuitenkin kyykkiä puun takana helpotusta hakien. Pian tultiin Misurina-järvelle jossa ajattelin olevan huollon ja vessan, joten ajattelin pitää vähän taukoa ja tyhjennellä, mutta eihän siellä ollut mitään huoltoa, joten matka jatkui vielä hetken ennen kuin piti taas tehdä stoppi kiven taakse kyykkimään. Aamun sarastaessa otsalampun pysty jo sammuttamaan ja sitten päästiinkin taas kunnolla tunkkaamaan ylös kohti Auronzon majaa. Ylämäessä tuli vastaan yksi suomalainen jota tervehdin sanomalla huomenta ja jatkoin matkaa hänen ohi. Ylämäet kulkikin todella mukavasti. Auronzon majalla tankkasin nuudeleita, jotain riisimössöä sekä colaa + sitruunoita ja matka jatkui noin viiden minuutin istuskelun jälkeen Tre Cimen maisemiin.
Polku jatkui aika hyvin juostavana ja aluksi noustiin vähän, jonka jälkeen laskettiin vuorelta alas pitkä lasku laakson pohjalle, jossa matka jatkui melko tasaista osuutta kohti 67:n kilometrin huoltoa, jossa myös odotti drop bag. Huollossa sitten tuli nautittua perinteeksi muodostunut puolen matkan olut, sekä banaania, sitruunaa ja colaa. Täydensin myös geelivarastot liiviin ja jätin irtohihat ja yhden buffin bägiin. Olisi myös pitänyt jättää karkit ja raakapatukat pois, koska en niitä syöny loppumatkalla ollenkaan. Pääasiassa koko kisa kulki geelin, banaanin, sitruunan ja colan voimalla. Huollosta lähtiessäni olin etukäteen mietittyä aikataulua hieman edellä ja edessä oli n. 500 metriä nousua, sekä n. 300 metriä laskua ennen seuraavaa huoltoa, päivä myös alkoi tuntumaan todella lämpimältä joten ylämäessä tunkatessa tuli kasteltua päätä ja jalkoja mukavan viileissä vuoripuroissa.
75:n kilometrin huollon jälkeen laskettiin vähän ja sitten eteen tuli pitkä nousuosuus jossa maisemat olivat mielestäni todella hienot. Tuolla nousuosuudella aloin saamaan lyhyemmän matkan juoksijoiden häntää kiinni ja pian edessä alkoi olemaan todella paljon porukkaa joita piti koko ajan ohitella. Tämä n. tuhannen metrin nousuosuus alkoi lopussa tuntumaan todella pitkältä ja loppuosa oli myöskin todella jyrkkää, pätkä oli myöskin kisan ajallisesti pisin huoltoväli. Lopulta kuitenkin pääsin 94:n kilometrin huoltopisteelle, mutta sielläkään ei ollut mitään sellaista evästä mitä olisi mieli tehnyt, joten taas tuli banaania, sitruunoita sekä colaa.
Tässä vaiheessa polulla oli todella paljon hitaita lyhyemmän matkan juoksijoita ja oman kisan juoksijoita ei juurikaan näkynyt. Polku oli myös jyrkkä ja kapea eikä ohi päässyt kuin pyytämällä tietä, myöskin pikku hiljaa alkoi mieskin vähän väsymään ja välillä oli hyvä levätä hitaampien takana. Jalka nousi hyvin, mutta alaselkä oli todella väsynyt ja kipuili jonkin verran. Tämäkin mäki päättyi aikanaan ja nyt olin reitin korkeimmalla kohdalla, jossa tarjoiltiin teetä ja muuta juomista, matka jatkui taas alamäkeen ja pian tulikin tuttuja kannustajia vastaan. Tuomas ja Marjaana olivat tulleet reitin varrelle ja Tuomas juoksi pienen pätkän kanssani seuraavan mäkeen. Oli mukava hetken jutella, kun melkein koko kisa oli mennyt omien ajatuksien parissa ja mieliala ei tuossa vaiheessa ollut kovin korkealla.
Lavaredo2

Hieman 100km jälkeen, lopun mäet olivat jyrkkiä.

Pian eteen tulikin Passo Giaun on huolto, jossa oma huoltajani Maria odotti ja huoltopisteessä ja syötti & juotti minua, tämä nosti fiilistä todella paljon sekä myös se että matkaa oli enää jäljellä 16 kilometriä. Kuitenkin seuraava mäki oli taas todella jyrkkä ja täynnä ohitettavia, mutta mielialaa kohensi myös että tämä oli viimeinen raskaampi tunkkaus. Mäki tuli hoidettua ja sitten päästiin alamäkeen helpolle polulle ennen viimeistä huoltopistettä, jossa olikin sitten jo hyvä meininki kun bändi soitti ja kannustajia oli paljon. Huollosta jatkettiin alamäkeä metsäisissä maisemissa juurakkoisella jyrkällä polulla, meno meinasi välillä käydä hitaaksi kun mukavuudenhalu valtasi pään ja tuli mietittyä ettei ole kiire mihinkään. Hetken ajateltuani piti vain pakottaa itsensä juoksemaan kovempaa.
Vihdoin pääsin vuorelta alas kaupungin laitamille jossa oli paikallisia tarjoamassa juotavaa ja he olivat myös virittäneet mukavan virkistävän suihkun, pöydässä oli myös viinipullo, mutta eivät siitä suostuneet juotavaa antamaan. Loppumatka ennen maalisuoraa tuli mentyä kävelyhölkkää, kuitenkin maalisuoralla ihmisten kannustukset auttoivat minut juoksemaan loppukirin. Matkan aikana tuli koettua paljon huonoja ja hyviä hetkiä, mutta maalisuoran juoksu ihmisten kannustaessa oli kyllä parasta. Ilmeisesti tulin lopun kuitenkin odotettua nopeammin, koska “huoltojoukkoni” eivät kerineet minua vastaan maaliin, kuitenkin sain ansaitun oluen ja pian he saapuivatkin paikalle ja matka jatkui terassille nauttimaan proseccoa.
IMG_8047

Olut maistui 17h 41min jälkeen. Aurinkoa myös sai matkalla.

Hieman vielä yhteenvetoa:
– Yö oli vaikea, väsytti ja oli vatsa-ongelmia, mutta melko hyvää vauhtia pystyin pitämään.
– Aamun valjettua meno tuntui mukavalta.
– Kisan alkupuoli oli aika helppoa juostavaa, tuntui että juostavia osuuksia oli liikaa ja liian vähän tunkkaamista ylämäkeen. Kuitenkin 80km jälkeen maasto muuttui teknisemmäksi ja nousut olivat todella jyrkkiä.
– Lopussa ei oikeen ollut enää menohaluja ja ruuhka poluilla hieman tuskastutti.
Varusteista:
– Jalassa: Salomon S-lab Wings SG, varvassukat sekä ohuet sukat niiden päällä. Toimivat hyvin kovalla kivikkoisella alustalla ja kiviä ei juurikaan tarvinnut varoa, kenkä on kuitenkin jalkaani hieman liian leveä, joten pari kynttä otti hieman vaurioita ja lähti irti.
– Vaatteet: Salomon S-lab Exo Zip Tee, Exo TW Short sekä Exo Calf
– Liivi: Salomon S-lab Sense ultra set jossa sisällä pitkät trikoot, pitkähihainen paita, avaruuslakana, Salomon Bonatti takki, karkkia, geeliä, raakapatukoita, muki, otsalamppu sekä vara-akku, akku mittarin lataukseen, suolatabletteja sekä elektrolyyttitabletteja. Todellinen tilaihme tämä liivi.
g-145

Kisaraportti: Nuuksio Classic Trail Marathon

Vuoden ensimmäinen maratonmittainen tapahtuma kisakalenterissani oli viime viikolla joten on pienen raportin paikka.

Valmistautumisesta: Kovin erikoista tankkausta en tehnyt, kuluneella viikolla juoksin vain 2 kymmenen kilometrin lenkkiä ja söin normaalisti, tosin torstaina ja perjantaina söin 2 lämpimää ateriaa normaalin yhden sijaan. Perjantaina kun olin Vantaalla työpaikan reissukämpässä niin lämmitin jopa saunan ja kävin vähän “lämpövenyttelemässä”. Saunoessa nautin vielä pari olutta ja päälle suolatankkasin sipseillä.

Lauantai-aamuna puuroa naamaan ja siirtyminen Nuuksion Siikarantaan. Paikanpäällä numeron haku, kisakamppeet päälle, chipin kiinnitys ja viimeiset energiataydennykset coca colalla, banaanilla ja karkeilla. Muutamaa tuttuakin kerkesin moikkaamaan ennen starttia, foorumeilta tutun Astan näin tietenkin hypistelemässä kenkiä Salomonin kojulla.

Starttipaikalla en pyrkinyt aivan eturiviin, mutta lähelle kuitenkin jotta en ruuhkiin joudu, tänä vuonna startti oli muutama kymmentä metriä lähtöviivan takana jotta letka kerkiää muodostumaan ja kaikkien chippi rekisteröityy. Lähtö sitten koitti ilman lähtölaukausta, joten olin vähän yllättynyt että nytkö pitää liikkua.

Etukäteen olin hieman pohtinut sykerajoja millä juoksisin, mutta koska kyseessä oli kisa niin taisi taas olla kisalisää sykkeissä, heti ensimmäisellä kilometrillä sykkeet hyppäsivät yli 150 ja sinne jäivät, mutta matkanteko ei tuntunut pahalta niin ajattelin että mennään nyt näillä ja katsotaan mihin riittää. Ensimmäiset 5 km tulinkin alle 6 min per km vauhtia ja jossain 3km kohdilla kompastelin kalliolla sen verran että oikean jalan polvi aukesi ja kumpaankin kämmeneen tuli haava, ylös nousin perinteisesti salamannopeasti ettei kukaan vaan näkisi. Muutama seuraava kilometri menikin jo päälle 6 min vauhtia, en kuitenkaan vauhtia tai aikaa juurikaan kellosta vilkuillut, pidin vaan sykkeen alle 160 lukemissa ja ylämäissä se sai mennä ylikin. Solvallan laskettelurinteen väliaikapisteessä aikaa oli kulunut 10.8 km kohdalla 1:04:08 ja sijoitus oli tuossa vaiheessa 56.

Menoa 8km kohdalla. (Petteri Rantanen)

Menoa 8km kohdalla. (Kuva Petteri Rantanen)

Laskettelurinteen päällä oli myös vesipiste, joten kulautin loput juomat toisesta pullosta naamariin ja täytin pullon. Vesipisteeltä matka jatkui neljän hengen letkassa juosten ja juttuakin mukavasti riitti, tässä vaiheessa oli juoksussa paras kulku ja meno maistui jopa alkua paremmin.

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

Puolessa välissä aikaa oli kulunut n. 2h 10 min edelleen menin samassa neljän tyypin letkassa mutta jotenkin tuntui että vauhti hieman hidastui ja ehdottelinkin että vaihdetaan välillä vetäjää, mutta kun muita innokkaita ei ollut niin ohitin letkasta muut ja menin omaa vauhtiani, pian saavuimmekin polulta metsätielle ja porukka hajosi ja edelläkin näkyi porukkaa, arvelinkin että selkiä alkaisi pian näkymään.

26 km vesipisteellä olin ajatellut hieman pulloja täytellä ja kaivaa selästä lisää geeliä, mutta kun vesipisteeltä lähti samantien porukkaa pois niin en malttanut siihen jäädä ja nestekin riittäisi juuri ja juuri seuraavalle pisteelle. Taas sitten matkanteko jatkui pienellä porukalla, tosin kun jyrkät portaa tuli vastaan, tuntui vauhti matelulta ja pyysin tietä jotta pääsin itse vauhdikkaammin. Kuitenkin portaissa ensimmäistä kertaa jalat varoittelivat että kramppeja saattaa olla tulossa, piti siis edetä varovasti tekemättä äkkinäisiä harppauksia ja juurakkojen kanssa piti myös olla varovainen, koska kompastuminen pistäisi jalat aivan varmasti kramppiin. Hieman ennen 33km huoltoa ohitin taas pari tyyppiä ja huolto tulikin sitten nopeasti vastaan, vettä tarjoiltiin suoraan pulloon ja roskat otettiin vastaan, hyvää palvelua siis. Aikaa oli 33km kohdalla kulunut 3:25:35 ja sijoitus oli 39.

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Vesipisteen jälkeen jäin hetkeksi roikkumaan naisjuoksijan perään, kun edellä ei muitakaan selkiä näkynyt, kuitenkin menin pian ohitse kun käveltävän ylämäen jälkeen hän jäi jatkamaan kävelyä hieman kauemmin. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti mutta jalat olivat sen tuntuiset että krampit saattaisivat iskeä ja niin tapahtuikin sitten n. 37 km kohdalla kun vasen reisi iski jumiin. Onni onnettomuudessa paikalla oli toimitsija jolta sain geelin ja samalla otin suolatabletin (suolaa olin nauttinut 2 tablettia aikaisemmin). Hieman siinä yritin venyttää mutta päätin lähteä kävelemään ja pian kramppi sitten hellittikin ja jatkoin juoksua, kauas en kuitenkaan juosten päässyt oikea reisi vuorostaan veti jumiin, tällä kertaa 2 suolatablettia lisää ja kävelyä muutama sata metria. Kramppailun aikana aiemmasta letkasta tuttu tyyppi pääsi ohi, eikä selkäkään ollut enää näkyvissä kun jatkoin juoksua, arvelin jälkeen päin että krampit hidastivat minua yhteensä 2-3 minuuttia.

Matkaa oli vielä 4km jäljellä ja ajattelin jatkaa vain tasaista tahtia maaliin ilman turhaa repimistä, mutta 40 km kyltin jälkeen kun lasku maaliin alkoi piti kuitenkin pieni loppukiri ottaa ja yksi selkä tulikin vielä vastaan. Maalisuoralla vielä pieni spurtti ja tuuletukset kun kelloa katsoin, viivalla aika näytti 4h 18min ja Sijoitus oli 36/361. Parannusta siis viime vuodesta n. 1h 10min ja huomattavasti helpommalla juoksulla.

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Keskisykkeeni matkalla oli 158, ennakkoon en olisi uskonut että voisin juosta matkaan noin korkealla sykkeellä, mutta näköjään pystyin ja energiakaan ei loppunut missään vaiheessa. Geeliä kului matkalla 7x30g, lisäksi sain syötyä puolikkaan Clif Barin ja 2 palaa suklaata. Nestetä taas puolestaan meni n. 2.2 litraa, hieman enemmän olisi voinut juoda ja suolaa olisi pitänyt ottaa enemmän aikaisemmin, ehkä olisin silloin krampeilta välttynyt. Ennakkoon olin tosiaankin suunnitellut juoksevani matalemmilla sykkeillä, mutta reitillä tuntui että kokoajan mennään loivaa ylä tai alamäkeä, niin kovin alas ei sykkeet tippuneet missään vaiheessa, ainoastaan pieni notkahdus tuli kramppailun aikana sykekäyrään. Pientä spekulointia on tässä ollut että olisiko ensimmäisen puoliskon voinut juosta pari minuuttia nopeammin kun energiat riitti ja varastoonkin jäi, kuitenkin jalat olisivat stopin saattaneet tehdä jo aikaisemmin.

Statsit garmin connectista: http://connect.garmin.com/activity/367962717

Tulokset: http://www.championchip.ee/ftp/liveresults/2013/130831_42km/

Varustelistaus:

Salomon Sense Ultra kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi

Geelit 6 kpl + 1 matkalla saatu.

Clif Bar 1kpl (puolikas meni)

2 fazerin suklaapatukkaa (2 palaa meni)

Kisaraportti: Neljän vuoren pyöräily (25km)

Muutama viikko huomasin paikallisen hiihtoseuran (HH2000) järjestävän pyöräilykisan tutuissa maastoissa, kyseessä oli maastopyöräilykisa latupohjilla ja reitti oli tuttu talven hiihdoista ja on tuota reittiä tullut juosten ja kävellenkin koluttua.

Startti oli siis sunnuntaina 2.6 klo 11 ja edellinen yö meni unien kanssa vähän niin ja näin, aikaisemmin viikolla oli maksimimattotesti ja perjantaina tuli aika raskas maastolenkkikin tehtyä, viime-aikoina on tainnut helle vaikuttaa nukkumiseen joten kovin palautuneella ololla ei matkaan tullut lähdettyä. Aamulla tuli heräiltyä n. 1,5h ennen kisaa, puurot naamariin ja menoksi.

Paikanpäälle polkeminen kävi hyvästä lämmittelystä ja lämpömittarikin näytti yli +20 astetta joten hikinen urakka oli edessä. Paikanpäällä hain numeroni ja hieman jutustelin kuntokoulusta tutun Teron kanssa kunnes alkoi jo lähdön odotus. Otin paikan noin puolesta välistä n. 50 pyöräilijän joukosta, kärkeen ei ollut asiaa koska olin kuntosarjaan ilmoittautunut ja arvelin että oikeat pyöräilijät menee omia menojaan heti alusta asti.

Lähtö koitti ja letka lähti aika vauhdilla liikkelle, ei kauaa kulunut kun VK-alueelle sykkeet pompsahtivat mutta ajattelin että poljetaan nyt hyvää vauhtia niin kauan kuin jaksaa. Ensimmäisessä isossa ylämäessä (Big Roger Hill, nousua n. 40m 400m matkalla) tuli huomattua että oikeat pyöräilyharrastajat kiipeävät ylämäet aika vauhdilla, eli jäin n. 50-100 metriä tuossa mäessä muutamalle pyöräilijälle. Mäen jälkeen alkoi hieman teknisempi 5,3 km osuus, latupohjaa ura oli vielä mutta ei kovin tasaista enää, jatkoin omaan tahtiin menoa ja jossain vaiheessa ohitin oranssipaitaisen nuoren pyöräilijän ja edessä oli aika lähellä kolmen pyöräilijän ryhmä. 11 km kohdilla pitkän laskun jälkeen sain tuon ryhmän kiinni ja hetken polkemisen jälkeen menin ohi, tuossa ryhmässä oli Tero, jonka ykköslaji maastopyöräily on. Lähdin siis jatkamaan omaa menoa ja yksi tyyppi peesasi minua, tasaisella ja alamäessä sain aina eroa, mutta ylämäessä tyyppi tuli aina kantaan.

Sama tilanne jatkui n. 20 km kohdalle jossa kierrettiin kierros urheilukentällä ja lähdettiin takaisin ylämäkeen latupohjalle, mäessä alkumatkasta ohittamani oranssapaitainen pyöräilijä tuli rinnalle ja ohimennessään pyysi mukaan peesiin, mäessä ei voimia löytynyt mutta tasaisella ja seuraavissa alamäissä taas pääsin peesiin kunnes koitti matkan viimeinen iso ylämäki jossa tyyppi jätti minut täysin, kyselin myös samalla perässä tulleen kaverin voimia, mutta ei hänelläkään oikein paukkuja enää ollut.

Viimeisen ison ylämäen jälkeen tuli nopea laskuosuus ja matkaa maaliin oli enää 2km, poljin minkä pystyin mutta takaa tultiin, nimittäin puolimatkassa ohittamani Tero tuli yllättäen vauhdilla rinnalle ja ohi viimeisessä pienessä nyppylässä ja ei auttanut kuin polkea perässä viimeiset muutama sata metriä, maalissa eroa meidän välillä oli 2,6 sekuntia.

Tuloksena oli siis kuntosarjan kolmas sija, ihan hyvä mielestäni juoksijalle joka pyöräilee ainoastaan pk-lenkkejä silloin tällöin. Kun kaikki sarjat lasketaan yhteen, on sijoitus 16/45. Pitää siis käydä joskus muulloinkin sopivia pyöräkisoja kokeilemassa, mutta kovillehan tämä otti, huomattavasti raskaampi reissu kuin esim. Sappee Uphill Run. Ehkä ensi kerralla pientä taktikointia pitäisi harrastaa, nyt menin omaa vauhtia kokoajan enkä paljoa vetoapuja saanut, pientä kyttäilyä näyttää paras mahdollinen tulos vaativan 🙂

Kisasivu: http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/?page_id=1876

Tulokset: http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/wp-content/uploads/2013/06/Nelj%C3%A4n-Vuoren-Py%C3%B6r%C3%A4ily-2.6.2013.htm

Statsit: http://connect.garmin.com/activity/321562474

Kisaraportti: Sappee Uphill Run 9.5 km

Jo viime vuonna mielenkiinnolla katselin tätä kisaa, mutta jostain syystä se silloin väliin jäi joten tänä vuonna piti matkaan lähteä. Mukaan yritin kysellä muitakin mutta innostuneita ei juurikaan ollut tai ei vain sopinut kalenteriin.

Kisan startti oli mukavasti vasta klo 17 joten päivän pystyi muuten ottamaan aika rennosti, tuli nukuttua yli kymmeneen ja aamupalaa nautin pikkuhiljaa reilun tunnin ajan. Ajattelin että ennen kisaa ei kannata paljoa syödä joten aamupalaksi vedin reilun satsin puuroa marjoilla, pari kananmunaa ja neljä palaa jälkiuunileipää kinkkuineen ja juustoineen.

Matkaan kohti Sappeeta lähdin noin yhden aikaan rakkaan sotaratsuni kanssa, eli moottoripyörällä. Matkalla pysähdyin Jämsän shellillä ostaman vähän evästä nautittavaksi ennen starttia ja maaliin myös, matkaan siis tarttui 2 pulloa coca colaa ja 3 fazerin suklaapatukkaa. Kun olin lähdössä takaisin tien päälle, ei pyörään tullutkaan mitään eloa ja pikaisen tarkastelun jälkeen selvisi että huoltomies (allekirjoittanut) oli unohtanut akkua asennettaessa kiristää akun johdot kunnolla. Matka siis jatkui ja olin suunnitellut reitin että matkalle sattuu mukavia pikkuteitäkin, Matkan varrelle yllätykseksi osui sitten Västilän maraton ja bongasin noin 15 juoksijaa joista yksi juoksi pellepuku päällä.

Sappeelle saapuessani näkyi jo reittimerkintöjä tiellä kohti sappeen huippua, etukäteen oli tiedossa että osa matkasta mennään hissilinjaa pitkin ja osa tietä pitkin, onneksi tieosuus näytti sentään juostavalta mutta oli mäellä kuitenkin mittaa. Ilmoittautuminen oli yhdessä mökkikylän mökistä, numerolapun saatuani vaihdoin moottoripyöräkamppeet kisa-asuun ja hieman kyselin että minkä verran tasasen kympin tulos tähän verrattuna eroaa, jotain suuntaa sain mutta oma vauhti piti selvittää juoksemalla. Paikalla näytti olevan kovakuntoista huippu-urheilijaa kuin perus kuntoilijoitakin ja hieman mietitytti että olikohan tuplamatka oikea valinta, ehkä yksi kierroskin olisi riittänyt.

Reittikartta

Ennen kisaa oli vielä reilusti aikaa joten otin rennosti ja tankkasin colalla ja suklalla muiden vetäessä erilaisia urheilujuomia, suomi-ruotsi lätkämatsikin siinä alkoi ja ruotsi kerkesi ekan maalin tekemään ennen kuin piti lähteä lämmittelemään. Juoksin pikku lenkin eka mäen päällä jonka jälkeen suuntasin alas hissilinjaa starttiin, matkaa lämittelyyn tuli n. 3km.

Startti koitti ja porukka ryntäsi juosten hissilinjaa ylös ja noin 150 metrin jälkeen ajattelin että on parempi vaihtaa kävelyyn, huomasin kuitenkin että vauhti pysyi suurinpiirtein samana mutta lihaksille kävely oli huomattavasti helpompaa. Mäkeä oli alkuun n. 450m jonka jälkeen tuli tasaisempaa osuutta, tässä vaiheessa syke oli parhaimmillaan 172, kuitenkin juoksu tuntui aika helpolta kun tasaiselle pääsin ja tasaisen jälkeen alkoi alamäki kohti kääntöpaikkaa, alamäessä vauhtini oli parhaimmillaan n. 3:30 per km ja alamäki toimi myös hieman palauttavana kun syke tippui parhaimmillaan n. 10 pykälää. Alamäen alkaessa pääsin muutamasta kilpailijasta ohi, mutta edessäolevat olivat aika kaukana joten vetoapuja ei ollut tarjolla edes ekalla kierroksella, kääntöpaikan jälkeen alkoi nousu samaa reittiä ylöspäin ja kun juoksuvauhtia vilkuilin niin näytti vaihtelevan 5-5:30 välillä per km. Jossain vaiheessa sitten käännyttiin kohti laskettelurinnettä ja tarjolla oli myös vettä ja urheilujuomaa, vettä nappasinkin mukaan jotta hieman sain suun kosteammaksi, matkanteko taas kääntyi kohti alamäkeä ja vauhti kiihtyi, edessä näkyi pari tyyppiä kaukana ja takana lähempänä yksi nainen, kun taas hissilinjalle pääsiin huusin naiselle että “ohi vaan, mulla on vielä toinen kierros” mutta ei tainnut puhtia siellä olla loppukiriin.

Tälläkin kertaa hissilinjaa noustessa oli aika nopeasti vaihdettava kävelyyn jotta turhaan en hukkaisi voimia, puuskutus oli silti aikamoinen ja kelloakin vilkuilin taas ja kasoin että paljonko ekaan kierrokseen meni ja n. 23 minuuttia näytti ennenkuin piti kääntyä toiselle kierrokselle, yhden kierroksen kisaajat jatkoivat muutaman kymmentä metriä mäen päälle. Eka kierros meni suhteellisen kevyesti, eikä missään pahemmin painanut. Mäen päälle päästyäni toinen kierros meni aika samaan malliin kuin ekakin, alamäessä vähän ennen kääntöpaikkaa näin edessä olevat kilpailijat nousemassa jo ylöspäin, mutta mahdollisuuksia ottaa kiinni ei ollut eikä takanakaan kovin lähellä ketään ollut, tein siis omaa juoksuani loppuun asti ja vauhti oli aika samaa kuin ekallakin kierroksella hissilinjalle asti jossa vaihti vähän hiipui. Viimeinen nousu oli jo todella raskasta, mutta kuitenkin loppukirin sain viimeiselle 20 metrille, maalissa aikaa oli kulunut 45 min ja 14 sek. Toinen kierros ei enää kevyeltä tuntunut, hyvä kuitenkin että lähdin pitkälle matkalle kun tuskin olisin yhdelle kierrokselle paljoa pystynyt vauhtia lisäämään.

Pysti

Maaliin tullessa käteen nakattiin osallistujapokaali ja tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa, muutaman mukillisen nautin ja hieman jutustelin parin muun kisaajan kanssa jonka jälkeen lähdin hölkäten kohti kisakeskuksena toiminutta mökkiä saunomaan. Saunottua pakkasin kamani ja katselin hieman tuloslistaa, kärki oli mennyt kovaa 38:20 ja oma sijoitukseni oli 7/11 yhteistuloksissa, naisia oli pitkällä matkalla kaksi. Kotimatka meni nopeasti ja päätin Jyväskylään päästyäni palkita itseni kunnon grilliharmpurilaisella, grilli 21 kautta siis kotiin.

Jälkeenpäin taas tuli pohdittua että annoinko kaikkeini juoksussa, keskisyke oli 169 ja maksimi 176 kisassa, matolla olen saanut maksimiksi 188. Yksi syy ettei tuon korkeammalle päässyt on että maksimitreenejä ei ole tullut tehtyä, mutta toisaalta kun tavoitteet ovat pidemmillä matkoilla niin vauhti riittää niillä ainakin toistaiseksi.

Tulokset: http://www.uphillrun.fi/index.php?pageid=7&lang=fi

Garminin statsit: http://connect.garmin.com/activity/314473038

Kuvia: http://www.uphillrun.fi/kuvat/kuvat_2013/

Kisaraportti: Fillarirogaining 8h

JOPA Ry (Jyväskylän opiskelevat partiolaiset ry) järjestivät Jyväskylän pyöräilyviikon tapahtumaksi fillarirogainingin ja pakkohan oli mukaan lähteä työkaverini Antin kanssa, mukaan piti lähteä myös toinen kaveri mutta hän joutui perumaan flunssan takia.

Aikasemmin olen rogaining tapahtumaan osallistunut kahdesti, viime vuonna, samaisen parin kanssa: Salpausrogaining 6h + Suunta-Jyväskylän 2h minirogaining joissa liikkuminen tapahtui juosten.

Tällä kertaa aikaa oli siis käytössä 8h ja eri-arvoisia rastipisteitä oli maastossa 60 kpl, arvioimme että vauhtimme olisi keskimäärin kisassa n. 15km /h joten kun kartat saatiin 45 min. ennen lähtöä, aloimme suunnittelemaan n. 120 km reittiä. Reittisuunnittelu oli hieman hidasta tällä kertaa ja reitiksi saatiin ihan hyvä “ympyrä”, mutta optimoinnit jäi tekemättä. Pikaisesti mittaltiinkin reittiä ja saatiin aluksi hieman vajaa 100km johon sitten muutama pisto lisättiin.

Image

Kuva: Tommi Lahtonen

Lähtö koitti klo. 11 Hotelli Laajavuoren pihasta ja sovimme Antin kanssa että laitan itse karttatelineeseen alkupään kartan joten suunnistin alun ja karttalehden vaihtuessa Antti näyttää suuntaa. Alussa lähdin Antin mielestä liian kovaa, mutta kun hieman kylmä vielä oli ja omat sykeet ei alussa nouseet niin halusin lämmöt päälle, vauhti kuitenkin tasoittui pikkuhiljaa, mutta usemmiten pyöräilin edellä.

Alussa neljä rastiväliä oli hyvää tietä ja aika vauhdilla etenimme jonka jälkeen tulikin sitten metsäautotie jossa kohtasimme mutavelliä, onneksi sitä ei tässä vaiheessa ollut pitkästi. Reittimme kuudes rasti taas oli mäen päällä oleva mastokoppi ja ylämäki oli melkoinen, palata piti samaa reittiä joten hyvät kyydit sai alaspäin, tosin karttatelineen kartat meinasivat ilmanvirrasta lähteä matkaan, onneksi vain rastimääritteet lähtivät lentoon ja sopivasti tarttuivat perässä tulleen Antin jalkaan.

Muutamat seuraavat välit menivät aika helposti, tosin reitillä oli ylämäkea tai laskua melkein koko-ajan ja maalissa Anton barometrillä varustettu sykemittari kertoi nousummaksi melkein 1900m.

Kun matkaa oli tehty kolme ja puoli tuntia Antti tokaisi jotain tyyliin “Taitaa olla aika hiljaista että jaksan vielä 4½ tuntia polkea”. Miehellä taisi olla eväät ja energiataso aika vähissä mutta tokaisin että “jaksaa jaksaa”. Matka siis jatkui eteenpäin, rasteja poimien. Yhdellä välillä oli sitten hieman metsätyökone käynyt maastoa sotkemassa ja uravalinta alkuun meni hieman pieleen, joten pari sataa metriä piti pyörää talutella ja kanniskella kunnes löysimme hieman paremman uran jossa tosin oli koneen kaatamaa risukkoa hieman kuitenkin, siitä kuitenkin selvittiin.

Noin viiden tunnin jälkeen saavuimme rastille jonka lähistöllä oli myös lähde, kävimme eka hakemassa rastin jonka jälkeen haimme hetken lähdettä koska emme huomanneet viittaa ennen rastia, lähde löytyi sitten parin minsan ettimisen jälkeen löytyikin. Vesi tuli tarpeeseen koska oma 1,5 litran juomasäiliö oli tyhja ja puoli litraa colaakin meni lähdettä haettaessa,

Seuraava rasti oli aika helpossa paikassa jonka jälkeen Antti varoittelikin että seuraavalla välillä on iso mäki ja olihan se, tuttu mäki jota joskus olin moottoripyörällä vahingossa huristellut alaspäin koska kieltomerkit olivat vain toisessa päässä. Mäki oli sen verran jyrkkä  että pyörää piti talutella ja alkoi tuntumaan että pohkeet saattaisivat krampata jatkossa, joten rastille saavuttuamme kaivoin suolapähkinäpussin esiin, tähän mennessä olin energiaa ottanut yhden geelin, suklaapatukan ja muutaman hedelmäkarkin ja puolen linran colan verran. Pähkinät maistuivat ja suola tuli tarpeeseen niin itselle kuin Antille ja meno jatkui taas energisenä.

Seuraavat rastit olivat mäkisen Isolahden tien varrella, yhdellä rastilla saavuttuamme jäin leimaamaan ja pistämään puhelinta telineeseen, niin Antti lähti jo jatkamaan ja itse päästä pyörällään lähdin hieman väärään suuntaan risteyksestä, onneksi tajusin homman heti 50 m jälkeen ja Antti odottelikin muutaman sadan metrin päässä pitäen vedenlaskutaukoa.

Seuraavat rastit olivatkin aika lähellä asutuskeskuksia ja aika helposti saimme ne haettua, viimeinen energiatankkaus tehtiin n. 6h 40min kohdilla Tähtitorninmäellä lähellä köhniötä, sen jälkeen oli pari helppoa rastia ennen viimeistä maastorutistusta, eli ohjelmassa oli Laajavuoren päälle kapuaminen.

Laajavuoreen kiipesimme hissilinjaa pitkin taluttaen ja jaloissa ei enää kovin kevyeltä tuntunut tuollainen 10 minuutin ylämäkitaluttelu, mäen päällä katselimme kelloa ja totesimme että kaksi rastia vielä on haettavissa ennen määrä-aikaa. Nämä helposti löytyivätkin Antin suunnistustaidoilla, oma pää ei oikein pysynyt kartalla Laajavuoren lukuisissa latupohjaristeyksissä. Viimeiseltä rastilta koetin jonkinlaista loppukiriäkin maaliin, mutta mutavellin takia vauhti ei paljoa kasvanut.

Maalissa oltiin ajassa 7h ja 45min ja muut joukkueet taisivatkin olla maalissa odottamassa. Siinä sitten pikaista analyysia joukkueiden kesken pidettiin ja Tommi järjestäjänä kertoi tulokset. Sijoituksemme oli 4/5. Matkaa kertyi 112 km.

Image

Reitti, rastit leimattiin matkapuhelimella rastissa näkyvän qr-koodin avulla jolloin leimaus tallentui palvelimelle.

Matka tästä jatkui sitten kotipizzan kautta kotiin ja väsymys oli melkoinen, Kisassa jaksoin hyvin polkea ja hieman olisi vauhtikin voinut olla kovempi mutta mukava fiilis jäi kisasta.

Jälikäteen sitten spekuloitiin reittejä ja huomasimme että tosi helposti pari rastia olisi saatu haettua, myöskin huomasimme sykemittarin datasta että aika paljon ollaan oltu paikallaan, eli rastileimaukset olisi pitänyt hoitaa nopeammin ja kaikki eväät olisi pitänyt syödä lennossa, näin olisi helposti säästänyt 20-30 minuuttia aikaa, eli pitää ensi kerralla pikku-asioihin kiinnittää huomiota. Myöskin reittisuunnittelussa pitää aika käyttää tehokkaammin, nyt aika meni aika nopeasti ja optimoinnit jäi tekemättä.

Oma varuste ja eväslistaus:

  • Pyörä: Canyon Nerve al 29″
  • Päällä: Skins pitkät trikoohousut & paita + haltin tekninen paita,
  • Jalassa: Shimanon pyöräilykengät (lukot)
  • Selässä: Camelbak Octane LR 1,5l juomareppu
  • Repussa: Varasisuskumi, paikkaussetti, muoviset rengasraudat, kuusiokolo-avaimet, sonyn akku garminin latausta varten + piuha, Haltin pieneen tilaan menevä takki.
  • Päässä: pyöräilykypärä
  • Ranteessa: Garmin 610
  • Eväät: 2 geeliä (toisen annoin antille), ½l coca-colaa, 2 x fazer tumma suklaa patukka, hedelmäkarkkeja joita meni vajaa 100g, suolapähkinöitä 150g. Vettä kului n. 3 litraa.

Statsit Garminista: http://connect.garmin.com/activity/311761470

Tulokset: http://hazor.iki.fi/2013/fillarirogaining/

Kisasivu: http://www.jopary.net/retket/2013/fillari-rogaining-2013