Kohti Nuuksiota

Kesä alkaa olemaan ohitse ja vuoden “tärkeimmät” kisat alkaa lähestymään vaikka onhan tässä pari kertaa tullut Kesäyön unelmankin jälkeen lappu rinnassa juostua.

Elokuun alussa uskaltauduin ensimmäistä kertaa Tunturisuunnistukseen mukaan, kyseinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna Saariselän upeissa maisemissa, juoksijana (ja ensikertalaisena) tietenkin tukeuduin peesaustaktiikkaan joka toimi loppujenlopuksi aika hyvin vaikka ensimmäisen päivän alun pummailu ja hellekeli meinasi tehdä hommasta todella raskasta.

Ensimmäisen päivän startti oli Kaunispään päältä.

Ensimmäisen päivän startti oli Kaunispään päältä.

Toisena päivä oli jo helpompaa joten pysyin jo kartallakin ja kun lämpötilakin näytti vain 20 astetta eikä aurinko paistanut pilvien läpi niin meno maistui ja maalissa oli ihan mukava fiilis.

Hieman statseja:

Päivä 1, matka 14,3 km, toteutunut matka 16,9 km, aika 2:06:53, sijoitus 42.

Päivä 2, matka 14,1 km, toteutunut matka 12,2 km, aika 1:43:10, sijoitus 22.

Kahden päivän Suunnistuksen (peesailujen) jälkeen olin yhteistuloksissa sijalla 30.

Mukava tapahtuma, ensi vuonna Tunturisuunnistus järjestetään Pallaksella ja jos aikataulu sopii niin sinne on lähdettävä pidemmälle matkalle parin kanssa.

Toinen tapahtuma mihin osallistuin kesän aikana oli Keurusselän maratoonareiden järjestämä 24 tunnin lenkki, kyseessä oli siis porukalla juostava tapahtuma ja tuolla edustin RC Eemelin riveissä.

Tapahtumassa kierrettiin 1.8 km pituista pururatalenkki, nousua matkalla oli n. 15 m. Perjantai-iltana kiersin 5 yksittäistä kierrosta, yöllä sitten  halusin juosta pidemmän setin joten 7 kierrosta oli minulle varattu alkaen noin kolmen jälkeen yöllä, unta en kuitenkaan ennen tuota saanut mutta pari tuntia teltassa makasin silmät kiinni. Yöllä lämpömittari näytti 4,5 astetta lämmintä joten normaalien lyhkästen juoksuvarusteiden lisäksi puin irtohihat, ne kuitenkin sai laskea ranteisiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Hyvin siis tarkeni kun piti vaan vauhtia päällä, yöllinen setti taisi mennä n. 4:30 kilometrivauhtia. Juoksun jälkeen tiesin ettei uni ihan heti tulisi joten söin ja palloilin hetken aikaa ulkona jonka jälkeen lähdin läheiselle koulullu nukkumaan ja pari tuntia ennen “aamuvuoroa” unta sainkin.

5 kierrosta jäi vielä loppupäivälle ja aika kului muuten syömisen ja jutunheiton merkeissä, loppuun asti en jaksanut kuitenkaan paikalla olla joten neljän aikaan ajelin kotiin ja kun kotona oli suikussa käyty ja syöty, oli n. 13 tunnin yöunien paikka, ei tarvinnut unta odotella. Joukkueemme teki tapahtumassa parhaan tuloksen: n. 330 km, mutta eräs kolmihenkinen joukkue juoksi n. 270km joten helle hatunnosto. Oma saldo oli 32,4 km (18kierrosta) 4:18 per km.

Kuvia tapahtumasta: http://rc.eeme.li/multimedia/2013/keuruu/

Video minun ja Antti K:n vaihdosta: http://www.youtube.com/watch?v=KdeN3frejjA

Tulevana viikonloppuna kisailen sitten Nuuksio Classic Trail Marathoninilla jossa kävin myös viime vuonna, tosin silloin juoksu oli aikamoista raastoa puhkijuostujen pohkeiden ja ylikunto-oireiden takia.

Tällä kertaa ajattelin lähteä varovasti tunnustellen liikkeelle ja katsoa hieman sykkeita, jotta puolessa välissä ei tulisi tunnetta ettei enää jaksa, mukavaa olisi jos viimeisen kympin vielä voisi hieman kiristää. Saa nähdä kuitenkin että löytyykö alussa malttia säästellä ja lopussa “päätä” juosta kovaa. Viime vuonna matkaan käytin 5h 28min ja jos kisa nyt menee hyvin niin en pidä tunnin parannusta mahdottumuutena. Saa nähdä miten käy…

Advertisements

Kesäyön unelma

RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea kesähuvi! Tapahtuma ei ole liian tiukkapipoinen kilpailu vaan päätarkoitus on nauttia kesäyön viileydestä, hienoista maisemista ja voittaa itsensä!

Heinäkuun viides päivä koitti ja se tarkoitti sitä että illalla pistetään juoksukamppeet päälle, evästä reppuun ja yö vietetään juosten pitkin polkuja Jyväskylän ympäristössä.

Kisaan valmistauduin hieman keventämällä harjoituksia: edellisellä viikolla viikolla treenitunteja kertyi reilu 5h ja kisaviikolla kävin maanantaina ja tiistaina juoksemassa lyhyet lenkit, näin myös tuli samalla tankattua kun ruokaitua tuli normaalilla ruokahalulla. Ainut ylimääräinen tankkaus olikin juoksua edeltävän päivän illalla nautittu pizza.

Perjantai meni normaalisti töissä, yritin toki aamulla nukkua hieman pidempään ja hyvät yöunet alle sainkin. Edellisenä päivänä reppua jo pakkasin mutta ennen lähtöä hieman ylimäärisiä eväitä karsin.

Reppu sisältöineen.

Reppu sisältöineen.

Starttipaikalle pääsin kaverini Samin kyydissä joka osallistui puolimatkalle, olimme paikalla reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Saimme kartat ja reittikuvaukset, otimme yhteiskuvia ja odottelimme vielä muutaman minuutin virallista lähtöaikaa ja tietenkin vettä alkoi satamaan juuri ennen yhdeksää.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Lähtö koitti ja porukka lähti letkassa jutustellen ihan mukavaa vauhtia ja ensimmäinen väliaikarastikin tuli nopeasti eteen, rastilla sain nopeasti leimattua mutta kun kaikki samaan aikaan siellä olivat niin hieman siinä osa joutui odottelemaan, kuitenkin letka taas muodostui yhtenäiseksi seuraavalla parilla kilometrillä. Alkumatkasta letka aina venyi rastiväleillä mutta taisi sitten jokaisella rastilla kasaantua yhteen, juoksin itse alkumatkasta kärkiporukassa missä oli vain puolimatkalaisia, onneksi kuitenkin toinen osa porukasta saavutti meidät rastilla 6 kun emme osanneet katsoa rastipisteeksi määritetyn tolpan toista puolta. Matka taas jatkui leppoisasti jutustellen muiden osallistujien kanssa porukalla mennen aina 20 kilometriin asti josta puolimatkalaiset kääntyivät toiseen suuntaan, silloin jäimme Petrin kanssa kahdestaan kärkipäähän ja jatkoimme matkaa parina.

Heti seuraavalle rastille tuli hieman väärää reittiä mentyä kun jutustellessa ei tullut kiinnitettyä karttaan tarkempaa huomiota, suunta oli kuitenkin oikea ja rasti löytyi kuitenkin helposti. Pari seuraavaa väliä olikin enemmän asfalttia ja kovapohjaista tietä muutamaa pistoa lukuunottamatta ennen kuin pääsimme Muuratsalon metsään. Rasti löytyi taas kallion päältä ja jatkoimme matkaa polulle, välillä aina suuntaa katsoen puhelimen gps-jäljestä. Kuitenkin ohitimme polkuristeyksen mistä olisi pitänyt kääntyä ja jatkoimme eteenpäin pientä polkua, kyseinen polku kaarsikin aivan väärään suuntaan ja jouduimme palaamaan hieman matkaa. Tuosta eksymisestä tuli n. 600 metrin pummi.

Seuraavallä välillä alkoi vettä satamaan taas hieman runsaammin ja pimeätä oli, otsalamput olimme pukeneet jo n. tuntia aikaisemmin, tiellä näki juosta ilmankin mutta metsässä lamppua tarvisi. Seuraavalle rastille mennessä alkoi näkymään parin otsalampun vilkettä ja paikalle päästyä näimme Antin ja Juhan jotka olivat kiertämässä reittiä polkupyörillä, he olivat etsineet rastia aika kauan, mutta onneksi yhteistuumin heidän etsimisellä ja meidän gps-jäljen tutkimisella löytyi noin viidessä minuutissa, vettäkin tuohon aikaan tuli kaatamalla ja taisi olla reitin pimeintä aikaa. Seuraava rasti olikin mukava pisto reitillä “Ramin kuntopolulle” eli nousu hakolanvuoren päälle, rastin leimaus ja samaa polkua takaisin alas, tämä oli niin hienoa maastoa ja maisematkin olivat päältä aika hienot vaikka sää olikin aika pimeä ja pilvinen, ehdottomasti pitää käydä tuolla retkeilemässä uudestaan. Rastipisteeltä alas lähtiessä näimme muun porukan viimeisen kerran Petrin kanssa kun he olivat menossa ylöspäin ja me alas. Vuorelta alas juoksu olikin mukavimpia osuuksia matkalta, vaikka kivet olivat liukkaita ja matkaa oli jo takana noin 40 km pystyi laskeutumaan alas juosten teknistä polkua, muutenkin alun jotenkin jäykät pohkeet olivat jo lämmenneet mukavasti ja toimivat ilman kolotuksia tässä vaiheessa hyvin.

Seuraavalle rastille oli alkuun hieman metsäautotietä jonka jälkeen polulle taas päästiin, pari kertaa reittiä hieman jouduimme hakemaan mutta montaa minuuttia ei mennyt, rasti sijaitsi lammen rannassa ja rastin jälkeen vielä hieman polkua ennen palaamista hiekkatielle. Hiekkatien varressa oli yksi rasti ennen kaivolla sijaitsevaa rastia jossa tankkasimme vesisäiliömme, kaivon pumppua sai pumpata aika kauan ennen kuin vettä tuli, onneksi tämä oli mainittu reittiselosteessa, muuten usko olisi voinutkin loppua. Tässä vaiheessa hieman otimme myös evästä enemmän ja säädimme varusteita, korkkasin myös mukana olleen puolen litran coca-colan. Stopille tuli mittaa noin 8 minuuttia jonka jälkeen matka taas jatkui ja edessä oli vielä toinen puolisko koko retkestä.

Nousu satasarviselle

Nousu satasarviselle

Seuraavalle rastille noustiin taas veden pinnasta aika korkealle Satasarvinen nimisen vuoren päälle, nousu ja koko vuoren ylitys oli taas polkujuoksijalle ihan parhautta ja voin kuvitella että Satasarvistakin tulee joskus päästä päähen juostua useamman kerran. Tuon vuoren jälkeen alkoikin pitkähkö melko tasainen tieosuus, pystyimme ihan mukavaa yli 10km/h vauhtia pitämään ennen kuin taas mentiin pusikkoon jossa rasti sijaitsi lintutornissa. Lintutornin jälkeen polku pieneni ja ainoastaan heinikossa näkyi pieni painauma ja gps-jäljen kohdaltakaan ei polkua löytynyt joten otimme käyttöön vaihtoehtoisen reitin ja jatkoimme painaumaa pitkin lähimmälle tielle.  Tästä hieman kiertoa aiheitui ja kun lähelle reittiä taas pääsimme tapahtui seuraava pummaaminen: luulin että olimme reitillä ja laitoin puhelimen pois jotta sain geelin nautittua, hieman sen jälkeen Petri huomasi ettemme ole lähelläkään reittiä. Tutkimme kuitenkin karttaa ja suunta seuraavalle rastille kuitenkin oli jokseenkin oikea, eli jatkoimme kyseisen asuinalueen läpi ja tulimme rastille hieman eri suunnasta. Tämä pummaus varmaan teki isoimman matkanlisäyksen reittiin.

Seuraava rasti oli muuramen Shell huolto-asema, kuitenkaan meillä ei ollut mitään tarvetta pysähtyä siellä joten kävimme vaan merkkaamassa rastin käydyksi jonka jälkeeen jatkoimme rastille Muuramen-joen rantaan, tässä huomasimme että kartta ja gps-reitti eivät menneet samasta paikasta, joten menimme gps-reittiä pitkin ja hieman oikaisimme joen rantaan luontopolulle. Luontopolun jälkeen oli vuorossa Riihivuoren päällä oleva rasti, kyseinen vuori oli jo kummitellut reitin varrella pitkän aikaa koska se oli näkynyt valaistuksensa ansiosta ensimmäisen kerran  jo noin 20 km kohdalla, päälle noustuamme pitkin hissilinjaa matkaa oli jo kuitenkin kulunut yli 60 km.

Riihivuoren päällä

Riihivuoren päällä

Omassa päässäni asiat mitkä näkyvät jo kaukaa, saavat reitin tuntumaan pitkältä, tälläkin kertaa monta vuorta ja kukkulaa jonne tultaisiin nousemaan näkyivät reitin “kaksisuuntaisuuden” takia usein kaukaa ennakkoon joka tuntui jotenkin pidentävän reittiä mielessä, eli tuli ajateltua “tuonnekin mennään, mutta välissä onkin matkaa noin maraton”. Kuitenkin kun matkaa rennosti vaan jatkoi, ei matka sitten jälkeenpäin niin pitkältä tuntunutkaan kun mukavaa vaihtelua maastossa oli, jos taas juostaisiin maantietä tai asfalttia, voisi oma pääni “hajota” koska ajattelemaan kerkiäisi paljon enemmän, nyt taas piti maastossa keskittyä jokaiseen kiveen ja juurakkoon.

Riihivuoresta alas laskeuduttuamme tietä pikin jatkoimme kohti Muuratharjua, pintana oli nyt latupohjaa , polkua ja harjun päällekin oli taas noustava, parasta tässä kuitenkin oli että reitti ensimmästä kertaa kääntyi maalia kohti, enää ei siis tarvinnut kuin juosta n. 25km. Onneksi kuitenkin reitti meni harjun päällä, joku hieman sadistisempi ratamestari olisi voinut pistää rastin välille myös harjun alapuolelle ja taas toisen päälle. No, oli ratamestari Tommi kuitenkin aika hyvin kaikki matkalle sattuvat nousut mukaan ottanut, ja hyvä niin koska jos joskus keski-eurooppaan meinaa lähteä ultrailemaan, niin nämä nousut ovat pieniä. Muuratharjun jälkeen menimme Muuramen läpi taas ja olisi ollut mahdollisuus käydä taas Shellillä, mutta ei ollut asiaa sinne tälläkään kertaa.

Loppumatka olikin sitten ihan mukavaa ja helpohkoa maastoa, polkua, metsäautotietä ja hiekkatietä ja rastistoppejakin oli vain 6 kpl ennen maalia. Ihan hyvää vauhtia pystyimme pitämään pääasiassa juosten ja välillä ylämäkiä kävellen, yleistä väsymystä ei juurikaan tuntunut, mutta reidet aika lopussa olivat. Jossakin vaiheessa aloin arvioimaan loppuja kilometrejä ja arvelin että maaliin päästyämme matkaa olisi kuljettu n. 95 km. Toiseksi viimeisellä rastilla manasinkin kun matkaa oli kuljettu n. 85 km ja viitta laajavuoreen näytti vielä 10,8 km että aika paljon ylimääräistä tulee ja kymppi vielä tuntuu pitkältä, kuitenkin vaan pistimme jalkaa toisen eteen ja maali alkoi häämöttää.

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Viimeisillä kilometreillä oli sentään yksi tuttu tullut vastaan, Tero oli maastopyörän kanssa liikenteessä ja kuvaili viimeisiä hetkiä ennen maalia.  Oli kuulemma kiire tullut kun olimme hänen mielestään aikaisessa, oma aikataulu oli kuitenkin pettänyt kun haaveilemalleni hotelliaamiaiselle ei kerennyt. Viimeinen mäki Laajavuoren päälle meni melkolailla juosten ylös ja siellä vielä leimaus. Fiilis oli melko mahtava ja väsymys ei vaivannut yhtään. Monta kertaa matkan aikana tuli ajateltua että onko tässä hommassa taas mitään järkeä, mutta sillä hetkellä kun maaliin pääsi kaikki mietteet muuttuivat positiivisiksi ja energiataso vaan kasvoi. Tämä suoritus antoi myös jatkoa ajatellen hyvää kokemusta, keskivauhdiksi tuli stoppien kanssa 8:15 min/km ja mittarin antama liikeelläolovauhti oli  7:33 min/km. Keskisyke oli 130 bpm joten aika kevyesti matka meni, ainoastaan reidet väsyivät toivottua enemmän mutta mielessä onkin monta hyvää reeniä reisien vahvistamiseksi ennen Vaarojen ultraa. Pohkeet taas pysyivät reissun ajan hyväkuntoisina eivätkä kipeytyneet jälkikäteen ollenkaan.

Kaksikko maalissa

Kaksikko maalissa, kuva: Tero Pelkonen

Aikaa matkaan siis kului: 12:57:10 ja matkaa meille tuli 94.1 km. Liikkeelläoloaika mittarista: 11:51:20. Tommin mittaamat statsit reitiltä ilman eksymisiä: Kokonaismatka: 91,38km, noususumma: 1742m.

Statsit mittarista: http://connect.garmin.com/activity/338112625

Kisasivu: http://rc.eeme.li/unelma/  Kuvia: http://hazor.iki.fi/2013/unelma/ Kisavideo: http://www.youtube.com/watch?v=1cfvQ-iBc10

Laajavuorestä pääsin sitten kotiin Petrin kyydissä, kotona tilasin pizzan, kävin suihkussa mukavien hiertymäkirvelyjen kera, söin pizzan ja nautin yhden oluen sekä vähän suklaata. Olo oli jonkin aikaa hieman ylienerginen mutta kun ruokaa oli saanut, alkoi pikkuhiljaa väsymys iskemään joten oli aika siirtyä sänkyyn, sen verran jalkoja särki että unen varmistamiseksi piti hieman särkylääkettä ottaa.

Varustelistaus:

  • Camelbak Octane LR (paino pakattuna 4.9kg)
  • Salomon S-lab Sense Ultra kengät (pakko todeta että tähän mennessä maastoon parhaat kengät, pitoa riittää)
  • Salomon exo trikooshortsit, paita, pohjekompressiot (shortshit aiheuttivat takareisiin hiertymät saumoista ja pienen hiertymän haaroihin)
  • Garmin 610 sykemittari + sonyn akku lataukseen
  • Led Lenser h7 otsalamppu.
  • iPhone 5 vesisuojakuorilla (latasin tätäkin akulla koska piti käyttää gpssää paljon)
  • 10 geeliä: squeezy super ja tomaatti (puolet meni)
  • ½ litraa coca colaa (puolimatkassa meni 3dl ja maalissa loput)
  • 1,5 vettä (vettä kului reissulla yhteensä n. 2,5 l)
  • Bullet meal curry chicken 500 (ei tarvinnut)
  • n. 100 g Sipsejä ja suolakeksejä (suurin osa jäi)
  • n. 200 g hedelmäkarkkeja (150g jäi)
  • Noin 8 suklaapatukka: da-capo, fazer tumma, fazer pähkinä, mini-twix (pari jäi)
  • 2 taffel-snack hedelmä-pähkinä sekoitusta. (toinen meni)
  • Otsalamppu
  • Irtohihat, Halti-flake kevyttuulitakki (ei tarvinnut)
  • Avaruushuopa, ensiapuvälineitä, vessapaperia (ei tarvinnut)

Kesäkuu

Kesäkuu meni ja pitkästä aikaa tuli treenailtua oman mielen mukaan ilman valmista ohjelmaa, pääasiassa kuukauden lenkit tulikin maastossa tehtyä, kuun alkupuoli kun piti Jukolaan valmistautua. Numerolappu rinnassa tuli hölköteltyä kaksi kertaa joten kirjoittelen näistä pienet tarinat.

Jämsä-Jukola:

Työnantajani joukkue on jo monena vuonna osallistunut Jukolan viestiin, vaikka monena vuonna olen kuntorasteillä aina muutaman kerran käynyt niin Jukolan olen jättänyt väliin ja monesti onkin muuta menoa ollut samalle viikolle. Tänä vuonna ajattelin että nyt ainakin kunto riittäisi hyvin ja kyseiselle viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa tiedossa, niimpä ilmoitin työkaverille rohkeasti että voisin pisimmälle ankkuriosuudelle lähteä.

Kevään aikana taas kuntorasteilla kävin, kolme kertaa korttelisuunnistuksessa ja viisi kertaa kunnolla metsässä suunnistamassa, rasteista tosin jäi yleensä vain paha maku suuhun, koska A-radat olivat aika vaikeita ja apuja ei aina saanut muilta suunnistajilta koska niitä ei näkynyt, ehkä noista kuitenkin jotain oppia mukaan tarttui ja tuli radat läpi aina päästyä kun tarpeeksi kauan rasteja etsi.

Jukola lauantaina sitten lähdin kaverini Mikan ja Antin kanssa kohti tapahtumapaikkaa, matka menikin nopeasti kun matkaa ei ollut kuin n. 50 kilometria. Perillä sitten etsin joukkueelle varatun puolijoukkueteltan ja pikaisen majoittumisen jälkeen pientä kiertelyä tapahtuma-alueella ja Venlojen viestin lopun seurailua. Illalla tuli käytyä kisaravintolassa syömässä ja sen jälkeen seurasinkin starttia, olihan se hienon näköistä kun reilu 1600 tyyppiä säntää metsään otsalamppujen kanssa illan hämärtyäessä. Startin jälkeen painelinkin teltalle torkkumaan, korvatulpat päässä yritin unta saada, mutta uni oli heikkoa kuulutuksien pauhatessa läpi yön. Unta ehkä pari-kolme tuntia sain ja hieman ennen seitsemää kömmin pussista ulos. Joukkueellamme oli mennyt kohtalaisen hyvin, koska olin aamulla ainut joka yhteislähtöön osallistui, joten n. puoli yhdeksän aikaan menin starttialueelle lämmittelemään.

Lähtölaukaus pamahti kello 9, joten kartta käteen ja hölkkää kohti k-pistettä, samalla vähän taittelin karttaa ja katsoin paria ekaa rastiväliä. Kompassistakin katsoin suunnan, mutta ekalle rastille oli sen verran hyviä merkkejä että maastoa pystyi seuraamaan, toki huutelin letkassa koodia. Ekat kolme rastia löytyi helposti, neljännellä osuin hajontaan, mutta oikea rasti oli kuitenkin lähellä ja löytyi nopeasti. Meno jatkui mukavasti eri letkoissa ja rastit löytyivät melko helposti, 9 rastilla taas parin muun tyypin kanssa ensin osuttiin hajontaan jonka jälkeen hieman etsittiin oikeaa. Jossain vaiheessa huomasin ettei oma “hötkyily” kannata, eli vaikka vauhtia pidin niin urien risteytyessä piti aina liian kauan karttaa tutkia ja ohitetut tyypit olivat taas edessä, joten eipä auttanut kuin pysyä letkassa ja pitää vauhtia vain kun oli varmaa missä olin. Näin rastit löytyivät helposti eikä isoja pummeja tullut, rastilla 19 hieman menin vasemmalta ohi ja muutama kymmentä metriä piti palata. Meno tuntui kokoajan melko kevyeltä joten rastilla 23 kiristin hieman vauhtia ja ohittelin tyyppejä, sainkin mukavan loppukirin ja rastitkin löytyivät helposti paitsi viimeinen jonne juoksin melkein karttaa katsomatta, joten löysin taas itseni väärästä hajonnasta, tosin tästä ei tullut kuin puolen minuutin pummi. Viimeiseltä rastilta juoksin maaliin niin paljon kuin jaloista irtosi ja maalissa vasta katselin kellosta aikaa, sykkeitä toki seurasin matkan aikana silloin tällöin.

Aikaa kului 15.1 km radalla 2:25:08 ja matkaa kertyi mittariin 16.9 km, osuudellani olin sijalla 982. http://connect.garmin.com/activity/328483263

Joukkeen tulos: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2013_ju/ju/kilpailijat/1286/ – Sijoitus 1087

Mukavasti siis meni pelkäämäni Jukola ja vielä kun piti jännittää paikan päällä yli puoli vuorokautta ja odotella starttia, pakkohan sitä on ensi vuonna lähteä Kuopion Jukolaan, mielellään samalle osuudelle.

Kiimasen Savulenkki:

Nyt jo itsellenikin perinteeksi muodostunut juhannushölkkä Lannevedellä oli Kesäkuun toinen numerolappuhölkkä, ensimmäistä kertaa kävin tuolla viime vuonna ja silloin aikaa kului 42:58. Aikaa oli lähdettävä siis parantamaan ja mielessä oli 40 minuutin alitus vaikka en siihen täysin uskonutkaan. Paikalle ajelimme Leenan kanssa moottoripyörälläni ja juoksukamat puin jo kotona, paikanpäällä kävin ilmoittautumassa jonka jälkeen numero rintaan ja lämmittelylenkille, juoksin hieman alkupätkää ja totesin taas että ensimmäinen kilometri on kokonaan ylämäkeä joten siinä ei kannata liian kovaa lähteä, seuraavalla kilometrillä saakin sitten painella vauhdilla alamäkeen. Lämmittelyn jälkeen vähän vettä naamaan ja starttipaikalle odottelemaan, asetuin mielestäni hyvään paikkaan parin metrin päästä viivasta, mutta kun näin tutun kaverin siinä ja aloimme juttelemaan, eteen kertyikin aika paljon porukkaa. Startin tapahtuessa olinkin sitten tungogksessa ja ekat sata metriä meni todella hitaasti, kunnes pääsin reunaan ja ohittamaan porukkaa. Eipähän tullut ainakaan lähdettyä liian kovaa,

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:04, tosin vauhti oli startin takia aika epätasaista. Toinen kilometri alamäkeen aika vauhdikkaasti aikaan 3.40, hieman tuli yhden tyypin kanssa siinä tavoitteista ja vauhdeista sananen vaihdettua ja kolmas kilometri meni taas aikaan 4:06 ja sykkeetkin alkoi pyöriä yli 170 lukemissa, neljäs kilometri aikaan 4.05 jonka jälkeen alkoi jo tuntumaan aika pahalta ja hieman jäin parista tyypistä joiden rinnalla oli matkaa tullut tehtyä. Kolme seuraavaa kilsaa hieman yritin säästellä (3:57, 4:09, 3:56) mutta ei vauhti näköjään hidastunut, taisi olla tasaisempaa osuutta noilla parilla kilsalla. Kahdeksas kilometri meni aikaan 4:01 ja hieman tavoitin taas muutamaa juoksijaa ja yhdeksännellä ohitin muutaman lisää ylämäessä ja tämä olikin kisan hitain, aikaa kului 4:15. Mäen päällä loppulaskussa sitten aloitin loppukirin kohti maalia, matkahan on hieman vajaa kympistä (9.84km) ja tuo loppurutistus meni 3.29 keskivauhdilla. Maalissa olin aikaan 39.20 joka hieman yllätti itsenikin. Tälläkään kertaa en juoksun aikana seurannut kokonaisaikaa, vaan sykkeitä sekä kilometrin väliaikoja.

Savulenkin maalisuoralla

Savulenkin maalisuoralla

Keskisyke juoksussa oli 171 ja maksimi maalisuoralla 180. http://connect.garmin.com/activity/330988247

Tulokset löytyvät tuolta: http://www.lannevesi.fi/Savu_tulos_2013.htm Oma sijoitus 59/266 (+8.41).

Kisan jälkeisen päivän huilailin ja juhannussunnuntaiksi olinkin sopinut vetäväni +4h yhteismaastolenkin, kiersimme neljän hengen porukalla mukavan leppoisan tahtiin kolme järveä Jyväskylän pohjoispuolelta ja alustana oli latupohjaa, metsäpolkua, pitkospuita ja valitettavasti muutama kilometri asfalttiakin. Matkaa kertyi n. 36 km ja aikaa meni 4h 25min.

http://connect.garmin.com/activity/331992145

Juho, Matleena ja Harri

Juho, Matleena ja Harri

Latupohjaa Palokassa

Latupohjaa Palokassa

Viimeinen Kesäkuun viikko menikin jo hieman kevyempänä tulevaa Kesäyön Unelmaa varten. Kesäkuun kokonaissaldoksi tuli 34h 31min. josta juoksua ja suunnistusta 29h 7min. (250km).

Kuntokoulu ohi!

Puolisen vuotta meni treenatessa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen ryhmässä melko tarkoilla ohjeilla, nyt kuitenkin on viimeiset testit jo takana ja palaute tuloksista saatu, tulihan sitä sykevyötä päivin ja öin pidettyä ihan tarpeeksi.

Viimeisessä maksimitestissä sykkeet olivat tippuneet aika reilusti kaikilla vauhdeilla verrattuna kahteen ensimmäiseen maksimitestiin, jaksoin myös matolla 4 minuuttia ensimmäistä testiä kauemmin ja 1,5 minuuttia parannusta tuli puolessa välissä suoritettuun testiin. Vauhdeilla 8-17 km/h tuli juostua läpi mutta 18 km/h vauhtiin ei enää huvittanut lähteä kun syke oli ollut jo edellisessä tapissa hetken aikaa, yhteensä testi kesti siis 30 minuuttia.

Testipalaute

Kuten testipalautteesta näkee, paino myös mukavasti tuli alas tutkimuksen myötä ja se aika paljon paransi maksihapenottoa, toki hieman tuli parannusta muutenkin. Testipalautteessa oli myös tarkat sykerajat erityyppisille treeneille ja analyysin tekijän kommentti oli seuraava:

Mattotestin maksiminopeus kuvaa kestävyyssuorituskykyäsi. Kestävyyssuorituskykyyn vaikuttaa maksimaalinen hapenottokyky, aerobinen ja anaerobinen kynnys, juoksun taloudellisuus sekä lihasten voimantuottokyky.
Maksimaalinen hapenottokykysi on noussut hurjasti: 57 ml/kg/min, mikä Shvartzin ja Reiboldin luokittelussa antaa sinulle kuntoluokaksi 7 (1-7) = erinomainen. Myös vauhtia on tullut maksimissa kivasti lisää.
Anaerobinen kynnys kesti nyt vauhtina ennallaan, mutta syke laski. Aerobisenkin kynnyksen syke laski, mutta vauhti nousi. Syketaso on laskenut vakiovauhdeissa siis edelleen, joten ainakin sydämen näkövinkkelistä juokseminen
on huomattavasti helpompaa kuin vuodenvaihteessa oli. Laktaattikäyrässäkin näkyy laskua reippaammilla vauhdeilla (n. 4 min/km vauhdin tuntumassa), joten vauhdikkaampi juoksukin onnyt “aerobisempaa” -hyvää kehitystä myös siellä.

Viimeisenä testinä oli sitten radalla juostu 3000m, jonka suoritin kuntokoulun alussa aikaan 11:55 ja juoksun lopussa syke oli maksimissa (188). Tällä kertaa oli tavoitteena alittaa 11 min joka tuntui aika kovalta tehtävältä, enhän ollut tänä vuonna juossut yhtään kokonaista kilometriä 3.40 aikaan ja viime vuonnakin taisi kovimmat vedot olla 3:38. Kuitenkin tuota vauhtia matkaan lähdin ja puolessa välissä aikaa oli kulunut 5:27, eli alle tavoitteen, sen jälkeen vauhti hieman hidastuikin vaikka hengitys kulki hyvin, mutta jalat vaan ei jaksaneet. Tasaista vauhtia kuitenkin loppuun jatkoin ja 200 m loppukirin vielä sain irroitettua joten ajaksi tuli 11.04’09 johon olin kyllä tyytyväinen. Jatkossa jos tuota haluaisin parantaa, niin luulisin että vetoharjoittelulla tulos paranisi nopeastikkin, mutta kun tavoitteet on paljon pidemmillä matkoilla, niin taitaa jäädä maksimivedot tekemättä.

KIHU:n kuntokoulu oli kyllä mukava kokemus ja jonkin verran sain lisätietoa harjoittelusta ja sen jaksottamisesta, viikottaiset palautumisraportit oli mielenkiintoisia ja tällä hetkellä pohdinkin millä tuota palautumista jatkossa seuraisi, joitain kuluttajatuotteitakin tuohon on, mutta en vielä ole perehtynyt tarkemmin. Kuitenkin huomasin ettei omat tuntemukset ole aina täysin luotettavia palautumisen osalta. Ehkä on vain pidettävä välillä tosi keveitä viikkoja.

Mitä jatkossa?

Seuraavaksi vuorossa on Jukolan viestin ankkuriosuus työnantajani joukkueessa ja jos sieltä selviän niin kesäkuu menee aika lailla määräharjoittelussa keveillä tehoilla. Ilmoittauduin nimittäin 5.7 juostavaan RC Eemelin kesäyön unelmaan ja matkana on 88 km jonkinlaista maastoretkeilyä.

Kisaraportti: Neljän vuoren pyöräily (25km)

Muutama viikko huomasin paikallisen hiihtoseuran (HH2000) järjestävän pyöräilykisan tutuissa maastoissa, kyseessä oli maastopyöräilykisa latupohjilla ja reitti oli tuttu talven hiihdoista ja on tuota reittiä tullut juosten ja kävellenkin koluttua.

Startti oli siis sunnuntaina 2.6 klo 11 ja edellinen yö meni unien kanssa vähän niin ja näin, aikaisemmin viikolla oli maksimimattotesti ja perjantaina tuli aika raskas maastolenkkikin tehtyä, viime-aikoina on tainnut helle vaikuttaa nukkumiseen joten kovin palautuneella ololla ei matkaan tullut lähdettyä. Aamulla tuli heräiltyä n. 1,5h ennen kisaa, puurot naamariin ja menoksi.

Paikanpäälle polkeminen kävi hyvästä lämmittelystä ja lämpömittarikin näytti yli +20 astetta joten hikinen urakka oli edessä. Paikanpäällä hain numeroni ja hieman jutustelin kuntokoulusta tutun Teron kanssa kunnes alkoi jo lähdön odotus. Otin paikan noin puolesta välistä n. 50 pyöräilijän joukosta, kärkeen ei ollut asiaa koska olin kuntosarjaan ilmoittautunut ja arvelin että oikeat pyöräilijät menee omia menojaan heti alusta asti.

Lähtö koitti ja letka lähti aika vauhdilla liikkelle, ei kauaa kulunut kun VK-alueelle sykkeet pompsahtivat mutta ajattelin että poljetaan nyt hyvää vauhtia niin kauan kuin jaksaa. Ensimmäisessä isossa ylämäessä (Big Roger Hill, nousua n. 40m 400m matkalla) tuli huomattua että oikeat pyöräilyharrastajat kiipeävät ylämäet aika vauhdilla, eli jäin n. 50-100 metriä tuossa mäessä muutamalle pyöräilijälle. Mäen jälkeen alkoi hieman teknisempi 5,3 km osuus, latupohjaa ura oli vielä mutta ei kovin tasaista enää, jatkoin omaan tahtiin menoa ja jossain vaiheessa ohitin oranssipaitaisen nuoren pyöräilijän ja edessä oli aika lähellä kolmen pyöräilijän ryhmä. 11 km kohdilla pitkän laskun jälkeen sain tuon ryhmän kiinni ja hetken polkemisen jälkeen menin ohi, tuossa ryhmässä oli Tero, jonka ykköslaji maastopyöräily on. Lähdin siis jatkamaan omaa menoa ja yksi tyyppi peesasi minua, tasaisella ja alamäessä sain aina eroa, mutta ylämäessä tyyppi tuli aina kantaan.

Sama tilanne jatkui n. 20 km kohdalle jossa kierrettiin kierros urheilukentällä ja lähdettiin takaisin ylämäkeen latupohjalle, mäessä alkumatkasta ohittamani oranssapaitainen pyöräilijä tuli rinnalle ja ohimennessään pyysi mukaan peesiin, mäessä ei voimia löytynyt mutta tasaisella ja seuraavissa alamäissä taas pääsin peesiin kunnes koitti matkan viimeinen iso ylämäki jossa tyyppi jätti minut täysin, kyselin myös samalla perässä tulleen kaverin voimia, mutta ei hänelläkään oikein paukkuja enää ollut.

Viimeisen ison ylämäen jälkeen tuli nopea laskuosuus ja matkaa maaliin oli enää 2km, poljin minkä pystyin mutta takaa tultiin, nimittäin puolimatkassa ohittamani Tero tuli yllättäen vauhdilla rinnalle ja ohi viimeisessä pienessä nyppylässä ja ei auttanut kuin polkea perässä viimeiset muutama sata metriä, maalissa eroa meidän välillä oli 2,6 sekuntia.

Tuloksena oli siis kuntosarjan kolmas sija, ihan hyvä mielestäni juoksijalle joka pyöräilee ainoastaan pk-lenkkejä silloin tällöin. Kun kaikki sarjat lasketaan yhteen, on sijoitus 16/45. Pitää siis käydä joskus muulloinkin sopivia pyöräkisoja kokeilemassa, mutta kovillehan tämä otti, huomattavasti raskaampi reissu kuin esim. Sappee Uphill Run. Ehkä ensi kerralla pientä taktikointia pitäisi harrastaa, nyt menin omaa vauhtia kokoajan enkä paljoa vetoapuja saanut, pientä kyttäilyä näyttää paras mahdollinen tulos vaativan 🙂

Kisasivu: http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/?page_id=1876

Tulokset: http://www.huhtasuonhiihto2000.fi/wp-content/uploads/2013/06/Nelj%C3%A4n-Vuoren-Py%C3%B6r%C3%A4ily-2.6.2013.htm

Statsit: http://connect.garmin.com/activity/321562474

Kisaraportti: Sappee Uphill Run 9.5 km

Jo viime vuonna mielenkiinnolla katselin tätä kisaa, mutta jostain syystä se silloin väliin jäi joten tänä vuonna piti matkaan lähteä. Mukaan yritin kysellä muitakin mutta innostuneita ei juurikaan ollut tai ei vain sopinut kalenteriin.

Kisan startti oli mukavasti vasta klo 17 joten päivän pystyi muuten ottamaan aika rennosti, tuli nukuttua yli kymmeneen ja aamupalaa nautin pikkuhiljaa reilun tunnin ajan. Ajattelin että ennen kisaa ei kannata paljoa syödä joten aamupalaksi vedin reilun satsin puuroa marjoilla, pari kananmunaa ja neljä palaa jälkiuunileipää kinkkuineen ja juustoineen.

Matkaan kohti Sappeeta lähdin noin yhden aikaan rakkaan sotaratsuni kanssa, eli moottoripyörällä. Matkalla pysähdyin Jämsän shellillä ostaman vähän evästä nautittavaksi ennen starttia ja maaliin myös, matkaan siis tarttui 2 pulloa coca colaa ja 3 fazerin suklaapatukkaa. Kun olin lähdössä takaisin tien päälle, ei pyörään tullutkaan mitään eloa ja pikaisen tarkastelun jälkeen selvisi että huoltomies (allekirjoittanut) oli unohtanut akkua asennettaessa kiristää akun johdot kunnolla. Matka siis jatkui ja olin suunnitellut reitin että matkalle sattuu mukavia pikkuteitäkin, Matkan varrelle yllätykseksi osui sitten Västilän maraton ja bongasin noin 15 juoksijaa joista yksi juoksi pellepuku päällä.

Sappeelle saapuessani näkyi jo reittimerkintöjä tiellä kohti sappeen huippua, etukäteen oli tiedossa että osa matkasta mennään hissilinjaa pitkin ja osa tietä pitkin, onneksi tieosuus näytti sentään juostavalta mutta oli mäellä kuitenkin mittaa. Ilmoittautuminen oli yhdessä mökkikylän mökistä, numerolapun saatuani vaihdoin moottoripyöräkamppeet kisa-asuun ja hieman kyselin että minkä verran tasasen kympin tulos tähän verrattuna eroaa, jotain suuntaa sain mutta oma vauhti piti selvittää juoksemalla. Paikalla näytti olevan kovakuntoista huippu-urheilijaa kuin perus kuntoilijoitakin ja hieman mietitytti että olikohan tuplamatka oikea valinta, ehkä yksi kierroskin olisi riittänyt.

Reittikartta

Ennen kisaa oli vielä reilusti aikaa joten otin rennosti ja tankkasin colalla ja suklalla muiden vetäessä erilaisia urheilujuomia, suomi-ruotsi lätkämatsikin siinä alkoi ja ruotsi kerkesi ekan maalin tekemään ennen kuin piti lähteä lämmittelemään. Juoksin pikku lenkin eka mäen päällä jonka jälkeen suuntasin alas hissilinjaa starttiin, matkaa lämittelyyn tuli n. 3km.

Startti koitti ja porukka ryntäsi juosten hissilinjaa ylös ja noin 150 metrin jälkeen ajattelin että on parempi vaihtaa kävelyyn, huomasin kuitenkin että vauhti pysyi suurinpiirtein samana mutta lihaksille kävely oli huomattavasti helpompaa. Mäkeä oli alkuun n. 450m jonka jälkeen tuli tasaisempaa osuutta, tässä vaiheessa syke oli parhaimmillaan 172, kuitenkin juoksu tuntui aika helpolta kun tasaiselle pääsin ja tasaisen jälkeen alkoi alamäki kohti kääntöpaikkaa, alamäessä vauhtini oli parhaimmillaan n. 3:30 per km ja alamäki toimi myös hieman palauttavana kun syke tippui parhaimmillaan n. 10 pykälää. Alamäen alkaessa pääsin muutamasta kilpailijasta ohi, mutta edessäolevat olivat aika kaukana joten vetoapuja ei ollut tarjolla edes ekalla kierroksella, kääntöpaikan jälkeen alkoi nousu samaa reittiä ylöspäin ja kun juoksuvauhtia vilkuilin niin näytti vaihtelevan 5-5:30 välillä per km. Jossain vaiheessa sitten käännyttiin kohti laskettelurinnettä ja tarjolla oli myös vettä ja urheilujuomaa, vettä nappasinkin mukaan jotta hieman sain suun kosteammaksi, matkanteko taas kääntyi kohti alamäkeä ja vauhti kiihtyi, edessä näkyi pari tyyppiä kaukana ja takana lähempänä yksi nainen, kun taas hissilinjalle pääsiin huusin naiselle että “ohi vaan, mulla on vielä toinen kierros” mutta ei tainnut puhtia siellä olla loppukiriin.

Tälläkin kertaa hissilinjaa noustessa oli aika nopeasti vaihdettava kävelyyn jotta turhaan en hukkaisi voimia, puuskutus oli silti aikamoinen ja kelloakin vilkuilin taas ja kasoin että paljonko ekaan kierrokseen meni ja n. 23 minuuttia näytti ennenkuin piti kääntyä toiselle kierrokselle, yhden kierroksen kisaajat jatkoivat muutaman kymmentä metriä mäen päälle. Eka kierros meni suhteellisen kevyesti, eikä missään pahemmin painanut. Mäen päälle päästyäni toinen kierros meni aika samaan malliin kuin ekakin, alamäessä vähän ennen kääntöpaikkaa näin edessä olevat kilpailijat nousemassa jo ylöspäin, mutta mahdollisuuksia ottaa kiinni ei ollut eikä takanakaan kovin lähellä ketään ollut, tein siis omaa juoksuani loppuun asti ja vauhti oli aika samaa kuin ekallakin kierroksella hissilinjalle asti jossa vaihti vähän hiipui. Viimeinen nousu oli jo todella raskasta, mutta kuitenkin loppukirin sain viimeiselle 20 metrille, maalissa aikaa oli kulunut 45 min ja 14 sek. Toinen kierros ei enää kevyeltä tuntunut, hyvä kuitenkin että lähdin pitkälle matkalle kun tuskin olisin yhdelle kierrokselle paljoa pystynyt vauhtia lisäämään.

Pysti

Maaliin tullessa käteen nakattiin osallistujapokaali ja tarjolla oli vettä ja urheilujuomaa, muutaman mukillisen nautin ja hieman jutustelin parin muun kisaajan kanssa jonka jälkeen lähdin hölkäten kohti kisakeskuksena toiminutta mökkiä saunomaan. Saunottua pakkasin kamani ja katselin hieman tuloslistaa, kärki oli mennyt kovaa 38:20 ja oma sijoitukseni oli 7/11 yhteistuloksissa, naisia oli pitkällä matkalla kaksi. Kotimatka meni nopeasti ja päätin Jyväskylään päästyäni palkita itseni kunnon grilliharmpurilaisella, grilli 21 kautta siis kotiin.

Jälkeenpäin taas tuli pohdittua että annoinko kaikkeini juoksussa, keskisyke oli 169 ja maksimi 176 kisassa, matolla olen saanut maksimiksi 188. Yksi syy ettei tuon korkeammalle päässyt on että maksimitreenejä ei ole tullut tehtyä, mutta toisaalta kun tavoitteet ovat pidemmillä matkoilla niin vauhti riittää niillä ainakin toistaiseksi.

Tulokset: http://www.uphillrun.fi/index.php?pageid=7&lang=fi

Garminin statsit: http://connect.garmin.com/activity/314473038

Kuvia: http://www.uphillrun.fi/kuvat/kuvat_2013/

Kisaraportti: Fillarirogaining 8h

JOPA Ry (Jyväskylän opiskelevat partiolaiset ry) järjestivät Jyväskylän pyöräilyviikon tapahtumaksi fillarirogainingin ja pakkohan oli mukaan lähteä työkaverini Antin kanssa, mukaan piti lähteä myös toinen kaveri mutta hän joutui perumaan flunssan takia.

Aikasemmin olen rogaining tapahtumaan osallistunut kahdesti, viime vuonna, samaisen parin kanssa: Salpausrogaining 6h + Suunta-Jyväskylän 2h minirogaining joissa liikkuminen tapahtui juosten.

Tällä kertaa aikaa oli siis käytössä 8h ja eri-arvoisia rastipisteitä oli maastossa 60 kpl, arvioimme että vauhtimme olisi keskimäärin kisassa n. 15km /h joten kun kartat saatiin 45 min. ennen lähtöä, aloimme suunnittelemaan n. 120 km reittiä. Reittisuunnittelu oli hieman hidasta tällä kertaa ja reitiksi saatiin ihan hyvä “ympyrä”, mutta optimoinnit jäi tekemättä. Pikaisesti mittaltiinkin reittiä ja saatiin aluksi hieman vajaa 100km johon sitten muutama pisto lisättiin.

Image

Kuva: Tommi Lahtonen

Lähtö koitti klo. 11 Hotelli Laajavuoren pihasta ja sovimme Antin kanssa että laitan itse karttatelineeseen alkupään kartan joten suunnistin alun ja karttalehden vaihtuessa Antti näyttää suuntaa. Alussa lähdin Antin mielestä liian kovaa, mutta kun hieman kylmä vielä oli ja omat sykeet ei alussa nouseet niin halusin lämmöt päälle, vauhti kuitenkin tasoittui pikkuhiljaa, mutta usemmiten pyöräilin edellä.

Alussa neljä rastiväliä oli hyvää tietä ja aika vauhdilla etenimme jonka jälkeen tulikin sitten metsäautotie jossa kohtasimme mutavelliä, onneksi sitä ei tässä vaiheessa ollut pitkästi. Reittimme kuudes rasti taas oli mäen päällä oleva mastokoppi ja ylämäki oli melkoinen, palata piti samaa reittiä joten hyvät kyydit sai alaspäin, tosin karttatelineen kartat meinasivat ilmanvirrasta lähteä matkaan, onneksi vain rastimääritteet lähtivät lentoon ja sopivasti tarttuivat perässä tulleen Antin jalkaan.

Muutamat seuraavat välit menivät aika helposti, tosin reitillä oli ylämäkea tai laskua melkein koko-ajan ja maalissa Anton barometrillä varustettu sykemittari kertoi nousummaksi melkein 1900m.

Kun matkaa oli tehty kolme ja puoli tuntia Antti tokaisi jotain tyyliin “Taitaa olla aika hiljaista että jaksan vielä 4½ tuntia polkea”. Miehellä taisi olla eväät ja energiataso aika vähissä mutta tokaisin että “jaksaa jaksaa”. Matka siis jatkui eteenpäin, rasteja poimien. Yhdellä välillä oli sitten hieman metsätyökone käynyt maastoa sotkemassa ja uravalinta alkuun meni hieman pieleen, joten pari sataa metriä piti pyörää talutella ja kanniskella kunnes löysimme hieman paremman uran jossa tosin oli koneen kaatamaa risukkoa hieman kuitenkin, siitä kuitenkin selvittiin.

Noin viiden tunnin jälkeen saavuimme rastille jonka lähistöllä oli myös lähde, kävimme eka hakemassa rastin jonka jälkeen haimme hetken lähdettä koska emme huomanneet viittaa ennen rastia, lähde löytyi sitten parin minsan ettimisen jälkeen löytyikin. Vesi tuli tarpeeseen koska oma 1,5 litran juomasäiliö oli tyhja ja puoli litraa colaakin meni lähdettä haettaessa,

Seuraava rasti oli aika helpossa paikassa jonka jälkeen Antti varoittelikin että seuraavalla välillä on iso mäki ja olihan se, tuttu mäki jota joskus olin moottoripyörällä vahingossa huristellut alaspäin koska kieltomerkit olivat vain toisessa päässä. Mäki oli sen verran jyrkkä  että pyörää piti talutella ja alkoi tuntumaan että pohkeet saattaisivat krampata jatkossa, joten rastille saavuttuamme kaivoin suolapähkinäpussin esiin, tähän mennessä olin energiaa ottanut yhden geelin, suklaapatukan ja muutaman hedelmäkarkin ja puolen linran colan verran. Pähkinät maistuivat ja suola tuli tarpeeseen niin itselle kuin Antille ja meno jatkui taas energisenä.

Seuraavat rastit olivat mäkisen Isolahden tien varrella, yhdellä rastilla saavuttuamme jäin leimaamaan ja pistämään puhelinta telineeseen, niin Antti lähti jo jatkamaan ja itse päästä pyörällään lähdin hieman väärään suuntaan risteyksestä, onneksi tajusin homman heti 50 m jälkeen ja Antti odottelikin muutaman sadan metrin päässä pitäen vedenlaskutaukoa.

Seuraavat rastit olivatkin aika lähellä asutuskeskuksia ja aika helposti saimme ne haettua, viimeinen energiatankkaus tehtiin n. 6h 40min kohdilla Tähtitorninmäellä lähellä köhniötä, sen jälkeen oli pari helppoa rastia ennen viimeistä maastorutistusta, eli ohjelmassa oli Laajavuoren päälle kapuaminen.

Laajavuoreen kiipesimme hissilinjaa pitkin taluttaen ja jaloissa ei enää kovin kevyeltä tuntunut tuollainen 10 minuutin ylämäkitaluttelu, mäen päällä katselimme kelloa ja totesimme että kaksi rastia vielä on haettavissa ennen määrä-aikaa. Nämä helposti löytyivätkin Antin suunnistustaidoilla, oma pää ei oikein pysynyt kartalla Laajavuoren lukuisissa latupohjaristeyksissä. Viimeiseltä rastilta koetin jonkinlaista loppukiriäkin maaliin, mutta mutavellin takia vauhti ei paljoa kasvanut.

Maalissa oltiin ajassa 7h ja 45min ja muut joukkueet taisivatkin olla maalissa odottamassa. Siinä sitten pikaista analyysia joukkueiden kesken pidettiin ja Tommi järjestäjänä kertoi tulokset. Sijoituksemme oli 4/5. Matkaa kertyi 112 km.

Image

Reitti, rastit leimattiin matkapuhelimella rastissa näkyvän qr-koodin avulla jolloin leimaus tallentui palvelimelle.

Matka tästä jatkui sitten kotipizzan kautta kotiin ja väsymys oli melkoinen, Kisassa jaksoin hyvin polkea ja hieman olisi vauhtikin voinut olla kovempi mutta mukava fiilis jäi kisasta.

Jälikäteen sitten spekuloitiin reittejä ja huomasimme että tosi helposti pari rastia olisi saatu haettua, myöskin huomasimme sykemittarin datasta että aika paljon ollaan oltu paikallaan, eli rastileimaukset olisi pitänyt hoitaa nopeammin ja kaikki eväät olisi pitänyt syödä lennossa, näin olisi helposti säästänyt 20-30 minuuttia aikaa, eli pitää ensi kerralla pikku-asioihin kiinnittää huomiota. Myöskin reittisuunnittelussa pitää aika käyttää tehokkaammin, nyt aika meni aika nopeasti ja optimoinnit jäi tekemättä.

Oma varuste ja eväslistaus:

  • Pyörä: Canyon Nerve al 29″
  • Päällä: Skins pitkät trikoohousut & paita + haltin tekninen paita,
  • Jalassa: Shimanon pyöräilykengät (lukot)
  • Selässä: Camelbak Octane LR 1,5l juomareppu
  • Repussa: Varasisuskumi, paikkaussetti, muoviset rengasraudat, kuusiokolo-avaimet, sonyn akku garminin latausta varten + piuha, Haltin pieneen tilaan menevä takki.
  • Päässä: pyöräilykypärä
  • Ranteessa: Garmin 610
  • Eväät: 2 geeliä (toisen annoin antille), ½l coca-colaa, 2 x fazer tumma suklaa patukka, hedelmäkarkkeja joita meni vajaa 100g, suolapähkinöitä 150g. Vettä kului n. 3 litraa.

Statsit Garminista: http://connect.garmin.com/activity/311761470

Tulokset: http://hazor.iki.fi/2013/fillarirogaining/

Kisasivu: http://www.jopary.net/retket/2013/fillari-rogaining-2013