NUTS Karhunkierros 82km (kahlaus)

On kisaviikonlopun jälkeinen maanantai, istun kotipihan keinussa kirjoittamassa tätä tarinaa, lämmintä on yli 25 astetta ja kaksi vuorokautta sitten kahlasin muniani myöten lumessa. Muistikuvat lauantain kisasta ovat kovin hatarat joten kaikenlaisia virheitä kilometrimäärissä ja tapahtumissa saattaa olla, myös 2 päivää on hieman jo muuttanut muistoja paremmaksi.

Jo edellisenä vuonna harkitsin tätä kisaa innolla, mutta silloin se ei kalenteriin millään mahtunut, viime syksynä hyvissä ajoin sitten ilmoittauduin mukaan tämän vuoden kisaan, kun onnistunut Vaarojen ultra oli takana.

Perjantai-aamuna lähdimme ajamaan kohti Rukaa Samin, Tuomaksen ja Antin kanssa jatkaen kaikenlaisia spekulaatioita reitin lumesta ja jäästä jatkaen, näistä asioista oli jo SoMe:ssa puhuttu pari viikkoa kenkävalintoja miettiessä. Rukaa lähestyttäessa alkoi pikkuhiljaa metsässä lunta näkymään ja järvissä oli jonkin verran myös jääpeitettä, silti ei osannut vielä odottaa sitä mikä polulla oli edessä.

Perjantai-ilta meni muita kisaajia moikatessa, Juha Jumiskon “piiitkät ultrat” esitystä katsoessa, kisavarausteita pakatessa ja lopuksi kävimme saattamassa sadan mailin matkaajat polulle, meidän kyydistä matkalle suuntasivat Antti ja Tuomas.

Herätys oli lauantai-aamuna jo klo 4.45 ja herättyäni Sami päivitteli että pitkänmatkalaiset eivät olleet kovin pitkälle edenneet 7 tunnissa, silloin iski todellisuus että päivästä tulee pitkä ja raskas, mutta ei auttanut kuin pukea kisakamat päälle ja painua aamupalalle. Vähän puuroa ja leipää naamaan ja sitten bussiin kohti starttipaikkaa. Hautjärvellä oli vielä reilu puoli tuntia odottelua ennen lähtöä ja siinä tuli viimeiset tankkaukset ja tyhjentelyt hoidettua.

Lähtö

Lähtö (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Kun lähtö tapahtui, lähdin kärkiporukassa juoksemaan, Mattilan Marko juoksi vauhdikkaasti edellä ja pientä kaulaa syntyi heti, toisessa porukassa taisi minun lisäksi olla Ruokolaisen Tero, Itkosen Antti ja yksi naiskaksikko. Parin kilometrin jälkeen juoksimme hieman harhaan kun pitkospuiden jälkeen olisi pitänyt kääntyä, ei kuitenkaan keritty mennä kuin parikymmentä metriä kun käännyttiin takaisin, tuossa vaiheessa kuitenkin jäin kärkiporukasta pois kun alkoi polulla enemmän lunta olemaan ja minulle siinä kahlaaminen oli todella raskasta, jäin juoksemaan naiskaksikon (Helinä Turtinen & Elli Huussari) kanssa hetkeksi, mutta keveät naiset pian jättivät minut kun lunta oli todella paljon. Hieman myöhemmin myös kaksi muuta juoksijaa ohittivat minut ja tuli vielä kysymys “että onko kaikki kunnossa?”.

Kaikki oli kunnossa mutta lumi teki etenemesestä raskasta ja kaikenlaisia ajatuksia alkoi pyörimään päässä “mitä jos tämä koko matka onkin tätä?”. Hieman myöhemmin kuitenkin alkoi tulla polkua ja meno alkoi maistumaan, ohitin aikaisemmin minut ohittaneen kaksikon ja saavutin myös Ellin, hetken juoksimme samaa matkaa mutta kun lähdin vetämään niin huomasin nopeasti juoksevani yksin. Pian takaa tuli kuitenkin seurakseni Harri Yrttiaho jonka kanssa juoksimme taas jonkin matkaa. Jossakin vaiheessa tuli vastaan myös Juha & Tomi 160km matkalta, osa oli keskeyttänyt aikaisemmin ja puoleen väliin juoksi 3 tai 4 juoksijaa, ihan ymmärrettävästi jättivät matkan kesken. Noin 24 km kohdilla teimme taas pienen pummin jolloin piti soittaa järjestäjille että missä olimme, pian se selvisikin ja palasimme hieman takasin ja oikea suunta löyty, seuraan liittyi myös Helinä joka oli myös juossut harhaan.

Ensimmäinen huolto

Ensimmäinen huolto, banskua naamaan (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Paljasta polkua oli nyt tarjolla joten vedin omaa vauhtiani ja kaksikko hieman takana jäi, muutama kilometri oli matkaa huoltoon ja se meni aika pikaisesti. Huoltoon saapuessani menin heti drop bagilleni ja söin sieltä banaanin ja lisäsin reppuun geelejä ja patukoita, alkumatkasta olin muutaman geelin syönyt ja yhden suklaapatukan myös, mutta en kuitenkaan kovin paljoa, silti olo tuntui tässä vaiheessa melko hyvältä. Täytin vielä toisen pulloni omalla colalla ja toisen järjestäjien urheilujuomalla ja nappasin kourallisen sipsejä jonka jälkeen jatkoin matkaa. Lähtiessäni kysyin että paljonko matkaa on seuraavaan huoltoon, sanoivat että “parisen kymmentä”. Todellisuudessa matkaa oli n. 30 km. Jälkikäteen huomasin että huollossa olisi pitänyt myös eka juoda ja sitten vasta täyttää pullot.

Huoltopisteltä matka jatkui hyvää vauhtia, eikä perässä näkynyt ketään, joten tein mukavaa omaa juoksua ja laitoin musiikin soimaan. Pian kuitenkin n. 35 km kohdilla alkoivat ensimmäiset vatsavääntelyt ja vauhti hieman hidastui, pikkuhiljaa olo ei ollutkaan enää kovin mainio ja vatsa tuntui pallolta eikä energiaa enää pystynyt nauttimaan. Aikani tallustettua päätin mennä hieman polulta sivuun ja kyykistellä pusikossa. Matkaa oli kuitenkin pakko jatkaa jollakin tapaa joten juoksin minkä pystyin ja kävelin väliin, lumipätkät tuli muutenkin aika hissukseen mentyä. Kun vauhti hidastui niin kerkesi jo hieman maisemiakin ihailla.

Pian tulivatkin eteen 53 km kilometrin matkalaisia, mukavan leppoisalta näytti heidän touhu ja sanoinkin että kiva olisi matkaa tuohon malliin tehdä (kun olotila ei ollut kovin kaksinen), kuitenkaan vielä ei voinut hommaa luovuttaa ihan retkeilyksi kun kokoajan pelkäsin myös milloin takaa tulee joku, tiesin että edessä on kolme tyyppiä mutta tiesin myös etten ketään heistä tulee kiinni saamaan. Pian eteen tuli taas lisää 53 km matkalaisia ja myös mukavan teknisiä alamäkiä, kun vielä sattui sopiva tempobiisi tulemaan luureista niin piti välillä juosta olosta välittämättä kunnolla, ei myöskään jaksanut pahemmin lammikoista välitellä joten anteeksi jos jonkun päälle hieman vauhdissa vettä roiskui 🙂

Vettä tankkasin pari kertaa pulloon, eka jostain purosta ja toinen paikka taisi olla Jussinkämppä jossa sai järvenrannasta vettä, välillä myöa piti kokeilla energian nauttimista mutta huonoin tuloksin, piti myös yrittää tyhjennystä yläkautta tyyliin sormet kurkkuun mutta mitään ei myöskään tullut ylöspäin joten oli taas aika kokeilla puskakyykistelyä ja jatkaa matkaa hissukseen. Musiikista korvilla sentään tuli hieman piristystä kun hyviä biisejä sattui kohdille, tuli myös huomattua että monen biisin sanat (pikku muutoksilla) sopivat niin hyvin ultramatkan taivallukseen.

Jossain n. 50km kohdilla tuli vastaan puro ja leiripaikka, täytin purosta ensin pullot ja sen jälkeen menin tyhjennykselle leiripaikan huussiin. Kun jatkoin juoksua niin huomasin että edessä oli taas riippusilta Oulankajoen yli. Sillalla juoksi joku joten päätin lähteä jahtaamaan selkää kiinni, joen ylityksen jälkeen noustiin hieman ylämäkeä ja mäen päällä huomasin juoksijan olevan Helinä jonka kanssa oli jo aikaisemmin matkaa taivaltanut, hänellä oli hyvä vauhti päällä joten jatkoin samaa matkaa, se toi myös motivaatiota touhuun ja vatsakin tuntui paremmalta viimeisen tyhjennyksen jälkeen, tosin en vieläkään uskaltanut syödä mitään joten pelkällä suolalla ja vedellä matka jatkui.

Jossain vaiheessa Helinä jäi taas jälkeen ja hetken aikaa juoksin yksin ohitellen muutamia 53km sarjalaisia, myös muutamia turisteja tuli reitillä vastaan. Tässä vaiheessa olo tuntui jo paremmalta, nälän tunnetta ei kuitenkaan vielä ollut, päätin kuitenkin ottaa yhden salty caramel geelin ja se maistuikin hyvältä, melko heti sen jälkeen tuli myös vastaan n. 60km kohdilla huoltopiste. Täytin pulloja ja söin vähän sipsejä & suolatikkuja, otin myös yhden buranan koska alaselkää pakotti jonkin verran. Pian huoltopisteen jälkeen maasto muuttui aika lumiseksi ja lumen alla oli vielä jääkylmää vettä. Matkanteko muuttui taas aika pitkälti kävelyksi.

Irvistäen toiselle huoltopaikalle

Irvistäen toiselle huoltopaikalle (Kuva: Jouko Kaarteenaho)

Pian takaa tulikin Harri ja taas taivallettiin matkaa yhdessä, kumpikin oltiin aika pitkälti kyllästyineitä touhuun, mutta todettiin vaan että kyllä tästä maaliin pääsee. Muutama kilometri ja Harri päätti hieman enemmän juosta ja itseäni ei huvittanut joten taas sain yksin matkaa taivaltaa. Minulla ja muilla (lukuunottamatta 53km kärkeä?) lauantaina startanneilla oli sentään jonkinlainen ura avattu, mutta sääliksi kävi illalla 160km matkalle lähtenäitä jotka olivat uraa avanneet.

Kun lumiselta ja loskaiselta suolta pääsin pois ja alko hieman mäkisempi maasto, tuli hieman viluisa olo joten päätin kaivaa takin repusta ja myös samalla kaivoin tuhdin patukan joka maistui jo todella hyvältä. Keli oli muuttunut paljon pilvisemmäksi ja tuuliseksi ja lämpötilakin hieman laski. Pian taas Helinä tavoitti minut ja taas hetken aikaa kuljettiin yhdessä kunnes päästiin lumettomalle tielle ja pystyin alamäessä pitämään huomattavasti kovempaa vauhtia. Pian tulikin viimeinen huolto jonka jälkeen alkoi viimeinen pätkä joka olikin sitten kunnon rymyä. Lunta oli reisiin asti ja mäet olivat jyrkkiä, tämä pätkä olisi ollut mukava ilman tuota lunta, nyt taivallus oli todella raskasta kun välillä upposi oikein kunnolla ja piti käsiä käyttäen kiivetä toivoen ettei uppoisi lumeen.

En ollut pahemmin reittikarttaa tutkinut mutta tiesin että 2 tunturia olisi ylitettävä, mutta aina kun pääsi ylös, laskeuduttiin alas ja taas seuraavalle huipulle. Ja tätä tapahtui vaikka kuinka monta kertaa, tunturissa oli vielä myös paljon 53km porukkaa ja heitä tuli ohiteltua jonkin verran. Sain myös Harrin jossain vaiheessa kiinni mutta pian hän taas sai uuden vaihteen päälle (tai minä vain hyydyin) ja pääsi karkuun. Kilometripaaluja aina välillä näkyi, jossakin luki että 4km ja tuli ajateltua että tuntiko vielä kun kilometrivauhdit näyttivät olevan 15min per km.

Tunturissa tuli myös välillä polkuja jotka päättyivät umpikujaan, onneksi siellä oli useampi matkaa tekemässä joten oikeat polut löytyivät pikaisesti. Viimeisellä kolmella kilometrillä tein matkaa yhdessä Helinän ja 53km matkalaisen Saaran kanssa, minun kuitenkin piti pitää tyhjennystauko joten piti pysähtyä. Saaran sain vielä kiinni ja ohitin seuraavassa alamäessä ja viimeisessä nousussa näin Helinänkin mutta hänen askel oli niin kevyt ettei ollut mahdollisuutta saada kiinni. Nousun päällä alkoi kyllä fiilis parantumaan kun tiesi ettei enää tarvitsisi kuin lasketella mäki alas ja olisi maalissa. Maali tuli vastaan aikaan 12h 42min ja 25sek.

Maalisuora

Maalisuora (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Maalissa oli kyllä voittajafiilis sillä päivä ei ollut helppo omien ongelmien takia eikä myös tuon kirotun lumen, Tuomas ja Antti vielä odottivat minua ansaitun oluen kera. Matkaan kului aikaa 12:42:25 ja sijoitus omassa sarjassa viides. Keli oli koko retkellä aivan järjetön, 160 km sarjasta kaikki keskeyttivät ja muissakin sarjoissa kävi iso kato, mutta ompahan tulevina vuosina kerrottaavaa tyyliin “silloin kun minä juoksin karhunkierroksella, siellä oli metri lunta ja lumen alla puolimetriä vettä” 😀

Tapahtumaa voi kyllä kehua muuten järjestelyjen puolesta, mutta lumitilanne teki hienosta reitistä nyt melko pitkälti juoksukelvottoman. Ehkä tänne pitää ensi vuonna palata, kisa on alustavasti viikkoa myöhemmin ja muutenkin tuollainen lumitilanne oli edellisen kerran n. 30 vuotta sitten. Rukalla saatiin olla ihan juoksijoiden kesken ilman muuta häslinkiä ja illanvietto menikin mukavasti paljussa pienellä porukalla istuen keskellä “kylää”.

Ansaittu

Ansaittu

Tulokset: http://nuts.fi/nuts-karhunkierros-2014-miehet-80-km/

Garmin data: http://connect.garmin.com/activity/501835587

 Note to self: Älä syö liikaa kisaviikolla!

Varustelistaus:

Comressorsportin juoksuasu

Inov Oroc 280 nastakengät

UD Scott Jurek liivi

Salomon Bonatti Takki

+ muuta härpäkettä

 

Paljussa

Ilta menikin sitten mukavasti paljussa (Kuva Jouko Kaarteenaho)

Advertisements

TNF TransGranCanaria 2014

Viime syksynä tälle talvelle piti keksiä jonkinlainen reissu ja aikani selailtuani eri tapahtumia kohteeksi valikoitui Gran Canaria ja siellä juostava TransGranCanaria 126km (ilmoitettiin 8500+m mutta onneksi todellisuudessa nousua oli n. 6500-7000+m) ultra trail tapahtuma. Hieman aluksi emmin juostavaa matkaa ja reissua, mutta kun juoksukaveri Tuomas ilmoittautui reissuun mukaan niin äkiä oli ilmoittautumiskaavake täytetty sekä lennot & hotelli bookattu.

Saavuimme kohteeseen keskiviikkona 26.2 joten kaksi päivää jäi aikaa totuttautua ilmastoon. Torstaina tapasimme expossa ja pastapartyssa muita suomalaisia, hieman tuli lähiseutua ja maalisuoraa myös tutkiskeltua jarruttomalla vuokrapyörällä, mutta aika rennosti tuli päivät ennen kisaa otettua, vaikka jännitys oli suuri ja hieman pelonsekaisin tuntein odotin kisaa. Oli siis minulle perinteinen kisaa edeltävä masennus päällä.

Perjantaina sitten varusteiden pakkaus jonka aikana alkoi jo tuleva koitos innostamaan, illalla yhdeksän aikoihin kohti bussikyyditystä starttiin, Matka saaren pohjoisosaan kohti Agaeteta kesti noin reilun tunnin ja siinä tuli viimeiset tankkaukset tehtyä. Perillä olimme noin klo 23 ja vielä piti tuntia lähtölaukausta odotella, mukava karnevaalitunnelma oli ilmassa ja hieman taivaalta ripotteli vettä. Aika perälle karsinaan jouduimme, mutta se ei menoa haitannut kun tarkoituksena olikin aloitellla kohtuu varovasti.

Bussia odotellessa (kuva: Tuomas Koponen)

Bussia odotellessa, Tuomas, Pekka, Janne ja Minä (kuva: Tuomas Koponen)

Starttikarsinassa (Kuva: Tuomas Koponen)

Starttikarsinassa (Kuva: Tuomas Koponen)

Ennakkoon sovin tutun suomalaisjuoksijan Pajusen Pekan kanssa että voisin lähteä hänen kanssa samaa vauhtia ja katsella miltä vauhti tuntuu. Lähtölaskennan loputtua ampaisin matkaan ja Pekka seurasi minua tarkasti, olisi ollut helppo kyllä hukata matkaseura jo tässä vaiheessa, juostiin eka vajaa kilometri asfalttia loivaan ylämäkeen jonka jälkeen lähdettiin nousemaan leveähköä polkua pitkin vuoren rinnettä ylös.

Äkkiä osallistujista vuoren rinteelle muodostui pitkä valoletka jonka kärkeä eikä loppua nähnyt. Olimme suurinpiirtein puolessa välissä ja välillä aina ohittelimme hitaampia jos letkaan syntyi aukkoja eteemme. Näkymä oli todella hieno, mutta kun taaksepäin yritti katsella niin oma suunta meinasi pimeydessä hävitä heti ja varaa lipsahduksiin ei ollut koska polun viereltä saattoi olla monen sadan metrin pudotus alaspäin, piti siis olla tarkkana.

Ensimmäinen huolto odotti 9.8 km kohdalla melko lopussa ensimmäisto nousua, aika vähissä oli tarjonta ja Pekka sai sieltä viimeisen sämpylän jonka jaoimme ja matka taas jatkui, hieman vielä nousua jonka jälkeen pitkä laskeutuminen. Alamäessä olikin jos syntynyt isoja välejä letkaan ja pääsin juoksemaan mukavasti omaa vauhtia, kuitenkin tuossa ekassa mäessä olin jo kumollani kaksi kertaa kun hiekka luisti kenkien alta, sain siis jo pienet verinaarmut jalkoihin heti alussa, mutta mitään isompaa vauriota ei tullut. Yllätyin alkumatkasta että muutama aika tekninenkin kohta oli matkalla, mutta ei mitään kovin pahoja esteitä kuitenkaan.

Alun eka 40 km olikin ylös ja alas menoa, tuli matkattua aika korkeilla sykkeilla ja raskasta oli eikä elimistö tuntunut ihan normaalilta, helppoa päivää siis ei ollut tulossa mutta ajattelin että kunhan pitää energiansaannista hyvää huolta niin hyvin se menee ja maaliin mennään vaikka kontaten. Alkumatkan huollot olivat aika kehnoja, joten omiin eväisiin ja huollon colaan tuli turvauduttua, välillä toki oli parempiakin huoltopisteitä mistä sai sämpylää, banaania, appelsiinia, kinkkua, juustoa ja suklaata, sekä erilaisia juomia.

Reilun 33km väliaikapisteen kohdilla kysyimmekin että montako oli mennyt pisteen ohi jolloin selvisi että sijoituksemme on reilu 200. Seuraava tavoite olikin päästä 43.5 km huoltoon ennen klo kahdeksaa, jolloin lyhemmän matkan juoksijat starttaisivat, oli siis helpompaa päästää nopeampia ohi kuin jäädä hitaampien taakse. Hyvin kerkesimmekin ja näimme myös Pekan vaimon Tuulan sekä toisen suomalaisen naisjuoksijan jotka olivat starttaamassa tuolle 82 km advanced matkalle. Paikan nimi taisi olla Fontanales ja sieltä matka jatkui kapeata polkua pitkin ylöspäin (ja välillä tietenkin alas). Pian tulikin eteen vauhdikas kapea alamäki ja laskettelin sitä nopeasti ohitellen, luulin että Pekka oli perässä mutta alhaalla huomasinkin että perässäni oli joku muu juoksija, pian Pekka pääsi alas myös mutta seuraavassa nousussa huomasin että vauhtimme alkoivat olemaan hieman erilaiset joten jatkoin matkaa vajaan 9h jälkeen yksin. Alku olikin mennyt juttukaverin ansiosta nopeasti, siitä Pekalle iso kiitos.

Seuraavaksi matka jatku aika pitkälti laskuilla ja pienillä nyppylöillä ylös, paljon joutui antamaan tietä myös 82km matkan juoksijoille kun tuoreilla jaloilla tulivat vauhdikkaasti takaa. Seuraavat huollot olivat sitten 51 km (Vallesco) ja 57 km (Teror) ja kummassakin oli mukavasti porukkaa katsomassa ja kannustamassa, aina pieni tsemppaus tuntui hyvältä. Terorista reitti suuntasi ylöspäin ja edessä oli pitkä nousu, jossain vaiheessa se alkoi myös tuntumaan puuduttavalta, välillä luuli että on jo ylhäällä mutta mutkan takaa alkoi aina uusi nousu, kunnes sitten ylös pääsi ja taas alkoi lasku kohti Tejedaa, tuossa laskussa oli vielä etureisiä sen verran jäljellä että sain sen mielestäni vauhdikkaasti vielä juostua alas kun pintakin oli mukavaa polkua. Jossain vaiheessa laskua sykemittarista kuitenkin päätti akku loppua vaikka ruudussa luki vielä 12% (tarkoitus oli pistää seuraavassa huollossa lataukseen) joten tein pikku stopin ja laitoin latauspiuhan paikalleen ja samalla otin vähän geelejä lisää repusta. Seuraavalla pitkällä reissulla pitänee laittaa mittari alusta asti ison akun päähän jotta datahifistelijänä saan yhteinäisen “trackayksen”, tosin onnistui tiedostojen yhdistäminen jälkikäteen.

Laskeutuminen loppui Tejeda nimiseen kylään jossa oli taas iso huoltopiste jossa myös appelsiinit alkoivat maistumaan, seisoin vain astian edessä missä oli jäiden seassa appelsiinilohkoja ja söin niitä vähintään 15 lohkoa, miten voikaan kylmä appelsiini maistua niin hyvältä ja mehukkaalta. Toinen mikä maistui oli Cola, sitä piti ensin juoda aina huoltoasemalle pari desiä ja sitten vähintään puoli litraa ottaa mukaan, se kun oli kylmää ja niiiiin hyvää. Taas edessä oli yllättäen pitkä ylämäki, oltiin myös aikalailla saaren keskiosassa ja sopivasti tuulensuojassa joten aurinko pääsi porottamaan täydeltä taivaalta ja kuuma oli. Tässä vaiheessa sai aika yksin tehdä matkaa, välillä aina joku tuli ohitettua tai joku tuli ohi. Nousun loppuvaiheessa tavoitin jokusen tyypin ja heistä huomasi että kuumuus ja jyrkkä nousu oli tehnyt tehtävänsä, tosin he varmaan olisivat voineet sanoa samaa minusta.

Lopulta nousu päättyi melko hienoon paikkaan nimeltä Rogue Nublo eli n. 80m korkean “kiven” viereen jossa oli yhden jalan kokoinen väliaikapiste, tuolta poistuttiin pienen matkaa takaisin päin ja hieman myös laskeuduttiin taas alaspäin, reittiprofiili näytti että lasku on pieni, mutta olihan sitä useampi sata metriä. Laskun jälkeeen koitti Garañónin huoltopiste jossa sai oman drop bagin ja myös lämmintä ruokaa. Päästyäni paikalle sain kassini ja kävin hakemassa pienen annoksen pastaa, kassistani löytyi myös yksi olut jonka nautin pastan kanssa, hyvältä maistui vaikka olut olisi saanut olla kylmempää. Drop bagista myös täydensin geelejäni, mutta karkkia ei tarvinnut reppuun lisätä kun niitä ei ollut juurikaan kulunut, muutaman tosin söin ja tarjoilin parille kanssakilpailijalle. Myös vaihtokengät saivat jäädä kassiin kun jalassa olleet tuntuivat ihan hyviltä. En myöskään muistanut kisan jälkeisen päivänä drob bagia hakea joten sinne jäivät yhdet pari vuotta vanhat Salomon FellCrossit mutta enenmmän harmittaa pandan salmiakkilaku, karkit ja 4 kpl Clif Bareja :D.

Rogue Nublon jälkeen (Kuva: Eliana Ferrero)

Rogue Nublon jälkeen (Kuva: Eliana Ferrero)

Maisemaa, taustalla Teide

Maisemaa, taustalla häämöttää Teneriffa & Teide

Garañónista noustiin vielä hetki jyrkkää rinnettä ylös reitin korkeimmalle kohdalle (1938m) ja tuo rinne oli aika jyrkkä ja tuskainen, edellisessä huollossa nautin myös yhden särkylääkkeen alaselän kipuun mutta vaikutus alkoi vasta kun olin päässyt mäen ylös. Matkaa oli vielä noin maratonin verran jäljellä ja profiilin mukaan “helppoa laskua”, sitä se ei kuitenkaan ollut koska osuudet olivat melko kivikkoisia, oli ihan kivistä ladottua polkua ja sitten ihan kivikasapolkuja, kipeillä etureisillä aika raskasta juostavaa. Tässä vaihessa jo mielessä pyöri keskeytyskin, mutta kun ei mitään todellista vaivaa ollut eikä kiire mihinkään niin ei auttanut kuin jatkaa matkaa.

Kivipolkua

Seuraava huolto oli Tunte (94km) nimisessä kylässä jossa taas jatkui appelsiinien & banaanien ahmiminen ja perinteinen cola + vesitäydennys ja huollosta taas perinteisesti ylämäkeen liikkeelle, tosin nyt sai mennä välillä ihan hyväkuntoista tietä, alkuun jopa asfalttia jonka jälkeen pientä hiekkatietä. Jonkin verran tuli tasaista ja alamäkipätkiä juostuakin kun sattui hyvävauhtinen porukka. Aurinkokin alkoi olemaan aika alhaalla, mutta valoa riitti, mutta kun alkoi jyrkempi laskeutuminen vuorelta niin laitoin taas lampun päähäni täydellä akulla, aikaisemmin jättämäni porukka juoksi tuossa vaiheessa ohi. Mutta kun laskuun päästiin niin äkkiä tulivat selkä edellä vastaan kun olivat lamppuja säätämässä tai muuten vain hitaita. Tuo viimeinen jyrkkä osuus olikin aika “horroria” eli alusta oli jonkinmoista liuskekiveä sekä nyrkinkokoista murikkaa, jyrkkyyttäkin oli sopivasti joten polku meni siksakkia alas. Piti vain lampulla katsella missä näkyy seuraava heijastin reittimerkkinä ja pysyä tarkkana, jos tuolla oli kaatunut niin olisi sattunut pahasti eikä apua olisi saanut paikalle kovin nopeasti.

Viimeinen kunnon kivikkolasku

Viimeinen kunnon kivikkolasku (Kuva: http://www.majphotography.com/)

Ehjänä kuitenkin selvisin tuolta kivikasalta alas ja pääsin Artearan huoltoon, vähän vielä evästä & colaa sieltä ja taas matkaan, aluksi tasaista mukavaa hiekkatietä joka tuli juostua, mutta sitten taas kivikkopolulle ja vielä nousuun, onneks kivikkoa ei ollut paljoa vaan alkoi hiekkatie joka näytti otsalampun valossa ihan valkoiselta. Tuolta myös näki kauas missä otsalamput liikkuu edessä ja takana, yritin välillä juosta mutta liikkuminen loivaan alamäkeen oli tosi nihkeätä joten juoksupyrähdykset jäivät aina alle sataan metriin. Numerolappuun painetussa profiilikartassa huoltojen välin piti olla 7 km mutta se taisi todellisuudessa olla yli 10km joten tie tuntui loputtomalta pimeyden keskellä, ajattelin myös että kohta pitäisi saapua asutuksen keskelle Maspalomasiin mutta missään ei edes näkynyt valoa, tuli mietittyä että mitenköhän tästä solasta lopulta poistutaan ja pelonsekaisin tuntein mietin jotain yllärinousua.

Viimeinen huolto kuitenkin lopulta koitti ja hieman sieltä vettä tankkasin, colaa en meinannut ottaa mutta kun huollon tyyppi niin innokkasti oli pulloa täyttämässä niin pitihän sitä ottaa joten riitti sitten energiaa loppusuorallekin. Huollosta lähtiessä joku tyyppi sanoi että 6km matkaa, jotenkin hieman epäilytti tuo tieto mutta hetken juostuani (hieman taas juoksu maistui) alkoi jonkinmoinen vanha kastelukanava jota pitkin reitti lopun matkaa kulki, jonkinlainen muistikuva oli myös että jossain kyltissä luki 4km. Takaa tuli joku 82km matkan tyyppi vauhdilla ja sanoi let’s go, lähdin perään mutta kun tyyppi paineli lähemmäksi 5minsan kilsavauhtia niin annoin mennä, jatkoin kuitenkin juoksua ja vilkuilin ettei takaa tule ketään, edessäpäin alkoi myös selkiä näkymään ja jokusen ohitin tuolla loppumatkalla, hieman ennen maalia reitti nousu kanavasta pois asfaltille ja jossain vaiheessa hiekkarannalle jossa oli laudoitus ja lopulta maaliin, tietenkin vielä loppukiri piti ottaa kunnes vihdoin maaliin pääsin ajassa 22h 44min 22sek ja lopullinen sijoitus 92.

Maalissa

Maalissa ei hymyilyttänyt heikon olon vuoksi

Maalissa hieman hämmentynyt ja helpottunut olo, ei kuitenkaan mitään suuria tunteita tullut vaikka oli juuri tullut juostua elämäni ensimmäinen oikea ultra-trail kisa. Reppu maahan ja hieman vettä mukiin ja hetkeksi istumaan, olo oi ollut mikään paras mainoin ja vesimukin jälkeen pyysin jotain tyyppiä ottamaan maaliintulokuvan ja samalla järjestäjä otti kuvan minusta tapahtuman medioihin. Seuraavaksi oli edessä siirtyminen messukeskukseen josta sai toisen drop bagin, matkaa sinne oli n. puoli kilometriä mutta onneksi joku järjestäjä tuli kyselemään että odotatko bussia ja hetken päästä bussi tulikin, tuossa vaiheessa tuntui parin askelman bussiin nousukin raskaalta, piti sauvoilla avittaa. Messukeskuksessa sitten Finisher liivin & drop bagin nouto sekä onneksi ilmoittivat että ruokaakin on tarjolla, tosin ruokailu oli ulkona ja minua paleli valmiiksi. Kävin kuitenkin pikaisen annoksen lihapullia syömässä, harmittavasti olut oli loppu joten veteen oli tyytyminen. Kun sain syötyä niin lähdin ulos metsästämään taksia ja hetken sitä sai odotella ja käsiä heiluteltua että taksin hotellille sain.

Hotellissa sitten samantien suihkuun kun sain jotenkin vaatteet pois päältä (ei ollut helppoa) ja pieni vammojen kartoitus, yhden kynnen sai samantien repäistä pois ja oikeassa jalassa oli vähän “hiekkaihottumaa” sekä vasemmassa  polvitaipeessa 4cm haava joka tuli kanssakilpailijan sauvasta. Eipä ollut minulla laastaria tai muita tarvikkeita, mutta ei onneksi haavatkaan vuotaneet, ehkä kuitenkin voisi jonkinlaisen maaliintuloensiapupakkauksen hommata seuraavalle reissulle. Hieman oli pelottava olo kun elimistö kävi kierroksilla ja pienikin liike hengästytti. Menin kuitenkin nukkumaan ja simahdin samantien n. 40h valvomisen jälkeen. Unta ensimmäiseen pätkään riitti vain 2h kun heräsin hengästyneenä, olisi varmaan mielenkiintoista sykedataa saanut tuolta yöltä, jatkoin kuitenkin unia mutta uni ei heti tullut ja samassa reissukaveri Tuomas tulikin huoneistoomme, vaihdoin hänen kanssa pari sanaa ja painuin takasin nukkumaan, tämä pätkä keskin sitten aamuun asti sellaiset 4-5h.

Seuraavat pari päivää olivat aika tuskaisia kävellä, varsinkin alamäkeä & portaita alas ja loppuloma tulikin otettua aika rennosti, tiistaina jo oli hieman energisempi olo ja keskiviikkona olikin matka kotiin.

Mittarin statsit (yhdistettynä) http://connect.garmin.com/activity/456400300

Tulokset: http://www.transgrancanaria.net/wp-content/uploads/2013/05/WEB_TRANS_TODOS_550_update08marzo.htm

Varustelistaus:

Inov Roclite 295 kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Salomon irtohihat

Buff päässä

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi 2 x 6dl pullot + 0,5 salomonin pehmeä pullo.

Black Diamond Ultra Distance sauvat

Liivissä Salomonin hupullinen vedenpitävä takki (puin maalissa)

Petzl Nao otsalamppu ja vara-akku sekä LedLenser H7 varalamppuna + varapattereita.

Sea to Summit kuminen kasaan taitettava muki.

Garmin Fenix

n. 20 geeliä joista meni 18.

Clif Bareja ei tullut syötyä ja suklaapatukoista meni yksi sekä ehkä 100g karkkia.

Tankkauspisteiltä karkean arvion mukaan join n. 6-8litraa colaa, vähän urheilujuomaa ja jokusen litran vettä.

Pieni retkitarina: Halloween Hike 100km

Viime-aikoina oli pienimuotoista ylimenokautta pitänyt, silti juoksua on kertynyt mukava määrä, mutta vauhdikkaammat lenkit olen jättänyt pois. Kuitenkin kun tarjolla oli 100km fun run ja liikkeelle pääsi melkein omasta sängystä niin olihan se lähdettävä.

2.11 aamulla herätys kello 5, normaalit aamutoimet ja juoksukaveri Antin kyydillä Laajavuoreen jos siirryimme linja-autoon. Tapahtuma keräsi retkeilijöitä mukavasti kun porukkaa kuljetti starttipaikkan kaksi lunja autoa. Osa matkasi kävellen, osa maastopyörällä ja minä ja muutama muu juosten. Matkoja oli tarjolla neljä: 43km, 58km, 75km ja 100km.

Retki starttasi Keuruun abc-aseman pihasta hieman 7 jälkeen ja pian moni huomasikin että vaatetusta oli liikaa, ensin riisuin haltin kevyt takin ja melkein heti perään toisen juoksupaidan. Shortseilla, pohjekompressioilla, t-paidalka ja irtohihoilla pärjäsi 4-5 asteen syyssäössä mainiosti.

Alussa meitä oli 7 juoksijan porukka ensimmäiset 6 kilometriä ennen kuin yksi juoksija erkani 75 km reitille. Matka eteni mukavan leppoisasti hölkäten ja välillä mäkiä kävellen. Reitin varrelle oli ripoteltu tarkistuspisteitä hoiden avulla leimattiin itsemme online seurantaan, tämä hoidettiin kännykän avulla ja Antti hoiti myös samalka minun, Tommin ja Rikun leimaukset.

Maasto oli vaihtelevaa, välillä pientä maaseututietä, metsäpolkua, traktoriuraa ja olihan muutama kunnon rämpiminenkin matkan varrella.

Evääksi retkelle varasin pääasiassa makeaa: karkkia, suklaata, keksipatukoita, lakua ym.
Pari geeliäkin oli, mutta jäivät käyttämättä, kuten myös suolatabletit.

Pieniä huoltotaukoja pidimme aina tarvittaessa lavuilla sun muissa kiinnostavisaa paikoissa, reitille sattui sopivasti vesitankkauspisteitä n. 20 km välein. Olin varautunut kahdella 6 dl pullolla, mutta vettä kului aika vähän koska sain aina vain toisen pullon tyhjäksi ennen vesipistettä.

28 km kohdalla nyyttärit.

28 km kohdalla nyyttärit.

Jossain alkupuolella hieman lonkankoukistajissa juoksu tuntui raskaalta, mutta kun 30-40 km matkaa oltiin tehty niin juoksu helpottui huomattavasti ja ennakkoon vaivannut pakarakipu ei antanut itsestään merkkejä. Noin 45 km kohdalla pari juoksijaa jättäytyi hieman hitaampaan tahtiin, toisella taisi olla hieman vatsa-ongelmia joten jatkoimme matkaa pienemmällä porukalla taas. Tuon kaksikon tarkoitus oli aluperinkin juosta vain 58 km Keuruu-Petäjävesi välillä.

Reitin hienoimpia paikkoja

Reitin hienoimpia paikkoja

Jossain puolenvälin tienoilla tulimme risteykseen jossa meidän ohi meni 2 hevosta ravikärryineen, perästä seurasi 2 koiraa ja toinen koira päättikin että jatkaa matkan tekoa meidän kanssa. Aluksi arvelimme että hevostila tulee jossain vastaan, mutta ei tullut ja hevosjälkiä ei myöskään näkynyt tiellä. Välillä yritimme käskeä koiraa menemään kotiin, mutta siitä ei ollut apua, kuitenkin kun koira oli tehnyt 6km matkaa meidän kanssa tulimme tilalle jonka pihassa oli tyttöporukka, yksi tytöistä tunnista koiran tätinsä koiraksi ja lupasi huolehtia koiran kotiin.

Matka jatkui ja 58 km kohdalla oli huoltoasema Petäjävedellä jossa ajattelimme pitää pienen stopin, yritin neuvotella että pidettäisiin tauko lyhyenä, kuitenkin kun sisällä oli lämmintä ja hieman jutusteltiin 75km kävelijöiden kanssa niin tauko hieman venähti. Itse söin omia eväitä ja tilasin tiskiltä yhden oluen, maistui muuten hyvältä kaiken makean jälkeen mitä päivän aikana oli tullut vedettyä. Kun sitten pääsimme takaisin radalle niin meno tuntui taas tosi kevyeltä, olisiko ollut oluen ansiota. Vähän matkaa jatkettuamme alkoi pimeys iskeä, joten kaivelimme lamput päähän.

Pimeyden tullen vauhti hieman hidastu, välillä juoksimme ja välillä taas kävellen odottelimme nelikon peräpäätä, matka taittui aika leppoisasti kunnes hieman ennen 70km kohtaa oli ojan ylitys. Ojan yli oli rakennettu puusta pieni silti ja jotenkin onnistuin liukastumaan siinä, ei auttanut tasapainon hakeminen vaan tipahdin ojaan kyljelleni ja vettä oli arviolta 30-40 cm pohjalla. Pohjalta nousin kyllä salaman nopeasti ylös, mutta vaatteet kastuivat vasemmalta puolelta kokonaan. Jonkin matkaa kuivattelin vaatteita ja ajattelin pukea takin vasta kun paita on kuivempi, kuitenkin vilu liikkeestä (liian hitaasta) huolimatta alkoi iskeä joten laitoin ohuen takin päälle ja se hieman auttoi. Tuolloin teki mieli lähteä juoksemaan hieman kovempaa, mutta toisaalta ei kiinnostanut yksin matkaa tehdä pimeässä joten hieman kylmissä tunnelmissa oli jatkettava.

Pikkuhiljaa alkoi lämmin tulemaan, mutta sormet oli aika kohmeessa kun hanskat kastuivat, seuraavalla rastilla sainkin Tommilta varahanskat jotka auttoivat asiaa ja viimeinen kylmyys kaikkosiva vartalosta kun pysähdyin muutamaksi minuutiksi säätämään mittaria lataukseen ja sen jälkeen juoksin muut kiinni hieman kovemmalla sykkeellä, lisälämpöä toi vielä se että juoksin vahingossa tien vieressä hakkuujätteessä useamman sata metriä ennen kuin huomasin että tie on vieressä, ihmettelinkin että miten kauas muut ehtivät muutaman minuutin stopin aikana.

Viimeinen vesipiste

Viimeinen vesipiste

Loppumatkasta alkoi hieman vettä satamaan, mutta sade oli onneksi aika pientä ja ei kastellut ihan kokonaan, vaikka tuskin omissa kamppeissani montaa täysin kuivaa kohtaa oli. Vauhti kuitenkin hidastui aika paljon lopussa, kun välillä odottelimme ryhmän viimeistä kulkijaa puiden alla sateensuojissa. Viimeinen vesipiste oli n. 80 km kohdilla jossa täytimme pullot ja eväitäkin oli vielä vähän jäljellä joten laku ja suklaa vielä maistui. Viimeiset rastit oli enää haettava ja boonuksena ratamestari oli loppuun laittanut vielä kunnon kosteikkoja ja ylämäkiä, onneksi isoa ylämäkeä seurasi pitkä alamäki jota sai päästellä hyvää vauhtia alas. Viimeisillä kilometreillä oli pari kilometria asfalttiakin ja kokeilin että miten juoksu kulkee hieman kovempaa 100km kohdilla ja ihan kohtuullisesti se menikin, muut hieman jäivät tuossa spurtissa joten päätin juosta maaliin odottelemaan kun matkaa oli vain pari kilometriä enään. Maalissa sitten kaikki tulikin eri aikaan ja Antti leimasi meidät saapuneeksi maaliin.

Maalissa sitten muutamat kuvailut jonka jälkeen hyppäsimme Antin autoon ja ajoimme kaupunkiin syömään. Kun eväät oli saatu naamariin, sain vielä Antilta kyydin kotiin, kotona suihku, olut ja suoraan nukkumaan. Hieman oli levottomat jalat, mutta uni tuli nopeasti. Aamulla hieman jäykkyyttä oli, kuitenkaan isompia lihaskipuja ei ollut, joten leppoisalla tahdilla juostu 100+ km ei vaatinut kovin pitkää lepotaukoa, hieman vain keventelyä…

Aikaa matkalla kului hieman vajaa 15½ tuntia, tarkemmat statsit löytyy tuolta:  http://connect.garmin.com/activity/398929183

Kisaraportti: Vaarojen Ultra 86km

Kolmannen kerran lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin taas Kolille, kaksi vuotta sitten sieltä juoksuharrastus alkoi Vaarojen Maratonilla 43km matkalla (6h 40min) ja vuosi sitten retkeilin ensimmäisen ultra-kisani läpi (14h 27min).

Perjantaina matka-alkoi hyvässä seurassa kun Petri K ja Anna L tulivat noutamaan minut ja tämän jälkeen noukittiin kyytiin vielä Antti K, autokyydissä oli sitten Tamperelaisten ja Jyväskyläläisten Ultratiimit. Matka meni nopeasti ja juttua riitti mukavasti, puheenaiheet yllättäen pyörivät pääasiassa kestävyysurheilussa. Illalla perille päästyä sitten numeron ja muun kisamateriaalin haku ja pastapuffettiin syömään foorumilaisten ja muiden tuttujen kanssa. Muuten ilta menikin hieman varusteita säätäessä ja huonekaverin kanssa jutustellessa. Nukkumaan menimme n. klo 23 mutta unta en meinannut saada kun miljoona asiaa pyöri päässä ja hieman Petrin kuorsauskin valvotti korvatulpista huolimatta.

Aamulla oli herätys 5.20, siitä sitten aamupalalle jonka jälkeen kamat päälle, eväiden vienti vaihtopaikalle ja starttiin. Starttipaikallla näkyikin paljon tuttuja naamoja ja minutkin moni näytti moni tunnistavan jostain. Keli oli aamulla aika tuulinen ja viileä, starttipaikalla minulla oli vielä päällä Haltin kevyt takki, mutta kun olin katsellut sääennustetta niin ajattelin riisua takin ja mennä t-paidalla ja irtohihoilla hikoilun vähentämiseksi. Pian järjestäjät jo huutelivatkin että startti koittaa pian joten menin kohtuu hyvälle paikalle jotten ruukaan jää.

Vielä hymyilyttää. Kuva: Jussi Riku.

Vielä hymyilyttää. Kuva: Jussi Riku.

Koko joukko. Kuva: Jussi Hulkkonen.

Koko joukko. Kuva: Jussi Hulkkonen.

Kun startti tapahtui, lähti kärki todella kovaa ja katosi pian näkymättömiin, omakin meno oli alun polulla aika vauhdikasta ja taisin olla “kakkosryhmässä”. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 5.12 ja toinen hyvään alamäkeen painellessa jopa 4.32. Tarkoituksena olikin saada lämmöt päälle kovista sykeluvuista huolimatta, pian saavuimmekin tielle jossa tuli pidettyä n. 5½ minuutin kilometrivauhtia. Tarkkaa suunnitelmaa en ollut kisaan tehnyt, miettinyt vain että tällä kertaa olisi rajoja hieman koeteltava ja kun tiedossa oli että vauhti hidastuisi kuitenkin toisella kierroksella niin ekalla kierroksella olisi vauhtia pidettävä kun meno vielä maistuu. Ensimmäiset 10 km meninkin jonossa ja välillä myös vedin letkaa, sitten piti pitää pieni vedenlaskutauko joten letka meni menojaan ja hieman itsekin rauhoittelin vauhtia. Pian tulikin 17km vedenylityspaikka ja hetken istuminen veneessä tuntui hyvälle, ylityksen jälkeen hörppäsin ekasta vesipullosta loput ja juoksin tankkauspaikalle jossa sain täydennettyä vesipullon melkein lennosta jonka jälkeen pieni tiepätkä menikin vauhdilla.

Pian sain kiinni viime vuoden naisten sarjan voittajan Ninan jonka kanssa hieman jutustelin ja menin yhtä matkaa muutaman kilometrin, koska vauhti tuntui hyvältä itsellenikin. Pian kuitenkin en malttanut jäädä kaikkia ylämäkiä kävelemään ja lähdin taas omia menoja. Ryläykselle noustessa sainkin sitten saman letkan kiinni mikä aikaisemmin pääsi karkuun ja meno tuntui tosi hyvältä, nousussa pysyttelin jonon hännillä mutta kun lasku alkoi menin vauhdilla letkasta ohi teknisessä alamäessä, joten kesän aikana tehty alamäkitreeni oli tuottanut tulosta. Pian alkoikin helpompi polku ja tieosuus, täytin vesipisteellä toisen vesipullon ja laitoin pulloon elektrolyyttitabletin.

Tieosuus meni ihan hyvällä vauhdilla mutta tuntui puuduttavalta, odottelin vain kahta viimeistä nousua. Nousuun päästessä menin taas letkassa ja edellä menevä tyyppi menikin hyvää vauhtia, sanoi kuitenkin sitten tasaisella osuudella että “mene edelle kun pääset alamäen nopeammin” ja tein työtä käskettyä ja päästelin alamäen sitten vauhdikkaasti lasketellen. Viimeinen nousu ennen toista kierrosta meni ihan kivasti myös, loivat ylämäet ja tasaiset juoksin ja jyrkemmät menin kävellen pitkällä askeleella. Mäkeen kului aikaa n. 19 minuuttia ja ekan kierroksen väliaika oli 4:51:36.

Kierrosten välillä tankkasin geelipullon, söin vihreitä kuulia, banaanin, vähän sipsejä ja join puoli litraa colaa, aikaa paikallaan meni varmaankin 5 minuuttia. Toiselle kierrokselle lähdin vaihdosta yksin, olo oli ihan hyvä mutta tuntui että vauhdikas ensimmäinen kierros oli kuitenkin syönyt jalkoja aika paljon, joten ajattelin että toiseen kierrokseen voi aikaa käyttää 6h niin saa ihan kelvollisen tuloksen. Alamäki ja tieosuus menivät ihan hyvin ja tiellä pystyi pitämään ihan kelvollista vauhtia, mutta kun polkuosuus alkoi niin ei se jalka noussutkaan enää samaan malliin ja vatsaakin hieman turvotti.

Matka kuitenkin jatkui ja ennen kiviniemeä yksi tyyppi ohitti minut vauhdikkaasti ja toinen tyyppi sai minut kiinni jonka kanssa juoksimme vesistönylitykseen samaa matkaa, ylityksen jälkeen kuitenkin hän jäi kävelemään ja tankkaamaan, itse vain täydensin taas juomapullon ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Pieni tiepätkä ja helpot polut meni ihan kohtuullisesti, mutta nousu Ryläykselle alkoi jossain vaiheessa hidastumaan aika lailla, yli kymmenen minuutin kilometrejä tuli, kaikenkaikkiaan Ryläyksen osuudella 4 kappaletta. Pieni tuskastuminen ja manaus alkoikin että voisi kivikko ja juurakko loppua, tuntui kuin ne olisi vaan lisääntynyt toiselle kierrokselle. Lopulta tuolta kivikosta ja juurakosta kuitenkin pois selvisin ja samassa joku Latvialainen tyyppi minut vauhdikkaasti ohitti, koitin kaveria tervehtiä mutta hän ei suustaan saanut sanaakaan. Helpompi polkuosuus ennen lopun tiepätkää meni kävelyhölkkää, onneksi takaa tuli sama kaveri jonka kanssa aikaisemmin juoksin vesistönylitykselle joten se sai minutkin vauhtia pitämään.

Vesipisteellä vielä viimenen pullon täydennys ja kohti maalia tietä pitkin, mukavasti vauhtia pystyi pitämään ja katselin kellosta että alle 11h on mahdollista päästä. Edessä näkyi Latvian tyyppi, mutta sen verran kaukana etten kiinni saisi ja takana tuleva tyyppi otti minut tiepätkän alulla taas uudestaan kiinni, sen verran kilpailuviettiä minulla kuitenkin oli etten halunnut yhtään sijaa enää luovuttaa joten juostava oli ylämäkiä lukuunottamatta. Tieosuudella näin myös puiden yläpuolella Kotkan liitelevän, aikaisemmin en niin isoa lintua ole missään muistaakseni nähnyt kovasti todelliselta se vilaus linnusta tuntui, sillä hetkellä mielessä kävi että näenkö jo näkyjä. Koska mittari näytti matkaa hieman todellista enemmän, en tiennyt tarkkaa matkaa maaliin ja siitä seurasi pieni tuskastuminen, kuitenkin pian onneksi pääsi kurvaamaan jo laskettelurinteen nousuun mikä menikin hyvällä vauhdilla, tosin taas alamäki oli hidasta köpöttelyä ja viimeiseen mäkeen ei jäänyt eroa takana tulevaan kuin pari kymmentä metriä. Kuitenkin mieli kirkastui kun viimeiseen mäkeen pääsi joten taas tuli juostua loivat ja tasaiset kohdat eikä nousu ollut kuin minuutin hitaampi verrattuna ensimmäiseen kierrokseen, lopussa toki vielä juosten loppukiri maaliin.

Loppunousussa oli aikaa kuvaillakin.

Loppunousussa oli aikaa kuvaillakin.

Maalissa kello näytti aikaa kuluneen 10h 47min ja 18 sek ja sijoitus oli 22. Maalissa jutustelin hetken Mian ja Matiaksen kanssa jonka jälkeen painelin suoraan keittolounaalle ja tilasin baarista oluen.

Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, onhan aika n. 3h 40min nopeampi kuin viimevuotinen, myös ensimmäisen kierroksen aika 4.51 ja risat tuntui mukavalta ja joskus olisi kiva koettaa juosta Kolilla pelkkä maraton ja katsoa paljonko aika tuosta paranisi. Toinen kierros oli osaksi myös vaikea kun melkein koko matkan yksin menin, en pystynyt käskyttämään väsynyttä ruhoa juoksemaan tarpeeksi varsinkaan teknisillä poluilla, tärkein lihas siis taisteli vastaan.

Onnistunut viikonloppu loppujen lopuksi tämä oli, viimeiset valmistautumisviikot menivät aika vähillä unilla “elämän tilanteen” muutoksen vuoksi joten olo oli aika epävarma vaikka kuntooni luotinkin. Matkan aikana tuli kaikenlaista pohdittua ja elettyä aika tunteikkaita hetkiä yksin taivaltessa. Kiitos kaikille tsemppaajille ja koko “juoksuyhteisölle”, mukava aina tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Monet minut tunnistivat myös 2 vuotta sitten julkaisemastani videosta joka oli jopa kannustanut ihmisiä osallistumaan kyseiseen tapahtumaan.

Statsit: http://connect.garmin.com/activity/386385097

Tulokset: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/6d8e21f6-320b-4103-8466-6470fefab020/Miehet+86km

Varustelistaus:

Salomon Sense Ultra kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Salomon irtohihat

Puuvillahanskat

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi

Liivissä Haltin kevyt takki, en käyttänyt

Toiselle kierrokselle liiviin myös otsalamppu jota en tarvinnut.

Geelit n. 15 kpl

Clif Bar 1kpl

2 kpl fazerin suklaapatukoita

Banaani

½ litraa Coca Colaa

3 vihreätä kuulaa

Vettä kului arviolta n. 4 litraa joista puolet elektrolyyttijuomaa.

Ensikosketusta vuoriin osa 2

Italianlomalla tuli tehtyä kolme lenkkiä vuorilla, ensimmäisestä jo kirjoittelinkin ja nyt meinasin lyhyesti kirjoitella kahdesta muusta.

Toiseksi lenkiksi valitsin Riva del Gardasta lähtevän lenkin ja aamupalan jälkeen lähdinkin Torbolesta ajelemaan kohti Rivaa ja etsimään parkkipaikka, aikani pyörittyäni piti auto jättää kalliiseen parkkihalliin ja kävellä kilometri starttipaikkaan. Reitti lähtikin vuoren seinämään tehtyä ulkoilureittiä pitkin pitkin nousten pikkuhiljaa ylemmäksi, alusta oli alkuun pääasiassa kestopäällystettä ja soraa lukuunottamatta paria oikopolkua ja maisemat järvelle oli mukavat.

Reitin alussa

Reitin alussa

Alun n. 7km pätkän jälkeen ulkoilureitti pieneksi mukavaksi poluksi ja nousukulmakin oli jo hieman jyrkempi joten sauvoille oli enemmän käyttöä, kauaa en kuitenkaan jyrkkää polkua kerinnyt menemään kun vastaan tuli mukava näköalapaikka jossa vaeltajia oli pitämässä taukoa. Pidin siinä sitten itsekin patikan mittaisen tauon ja ihastelin järvimaisemaa n. kilometrin korkeudesta. Tällä kertaa ei tarvinnu pilviä pahemmin katsella, lämmin oli mutta ei liian kuuma.

Maisema

Maisema

Patukan ja kuvailun jälkeen matka taas jatkui pienellä alamäellä ja maasto oli vauhdikasta polkua, vähän matkaa mentyä vastaan tuli pieni kioski keskellä ei mitään josta olisi saanut evästä makkarasta olueen, kuitenkaan en viitsinyt tuonne pysähtyä. Kioskin pitäjällä näytti olevan 250 kuutioinen enduromotskari jolla polkua tuonne edes takaisin ajeli, onneks polun varrella oli sen verran kasvustoa ettei polulta suistuessa kovin montaa sataa metriä alas vierisi.

Pian polku alkoi taas nousemaan mukavassa mäntymaastossa kohti reitin korkeinta kohtaa Monte Caronelle, pian huomasin myös opasteita mitkä oli varustettu tulevaa juoksukisaa varten: Limone Extreme Skyrace, eli siis osa maailman huipuista (trail juoksijoista) kisailevat tuolla 13.10. Matka on 23,5 km ja nousua sopivasti 2000m.

Korkein kohta

Korkein kohta

Huipulla aikaa oli kulunut n. 2,5 h ja matkaa olin taivaltanut 13,7 km, tosin aika leppoisalla vauhdilla koska aika usein piti kuvia ottaa. Alaspäin lähtiessä polku aluksi oli todella jyrkkää ja mutkikasta kangasta ja tarkkana sai olla ettei harha-askelia tulisi, sillä kaatuessa tuolla sattuisi. Tällä korkeimmalla osalla ei ihmisiä juurikaan näkynyt mutta alaspäin mennessä tulin yhtä vaeltajapariskuntaa vastaan sillä seurauksella että nainen taisi säikähtää oikein kunnolla, onneksi kuitenkin nauroi päälle joten jatkoin samantien matkaa. Pian polku muuttui jonkinlaiseksi leveämmäksi väyläksi ja matkalla oli myös kestopäällystettä, kunnes taas kääntyi pienemmälle todella kivikkoiselle polulle, hieman yhdessä kohtaa oli myös ongelmia gpssän kanssa kun laitteen mukaan en ollut polulla, mutta kuitenkaan muita suuntamahdollisuuksia ei ollut, tarkistin asian puhelimen gepsillä jossa minulla oli sama jälki, puhelin näytti kuitenkin että oli reitillä ja uskalsin jatkaa matkaa, ilmeisesti rannelaite oli hieman katveessa.

Pian olinkin sitten 2 vuoren välisessä laaksossa josta reitti kääntyikin jo viimeisille kilometreille joka meni samaa ulkoilubaanaa mitä tulin alussa ylöspäin, alaspäin tuota oli mukava mennä kun maa oli aika tasainen niin sai juosta vauhdilla. Koko retkeen meni hieman yli 4h aikaa ja matkaa tuli n. 30 km nousumman ollessa n. 1750m. Hyvä retki tämäkin oli, mutta meni jo hieman “urbaanimmaksi” kuin eka ja betonipäällysteet eivät olleet kovin nautinnollisia ainakaan alaspäin kun etureidet olivat hieman hellinä ekasta retkestä.

Statsit tästä retkestä: http://connect.garmin.com/activity/377128831

Videokipit: http://www.youtube.com/watch?v=mR5tVjhjGsk http://www.youtube.com/watch?v=tLWvdR1ASn8

Kolmanneksi retkeksi valitsin hieman kauempaa Mori nimisestä kylästä lähtevän reitin joka kulki 1470m korkeudessa olevalle vuoristomajalle ja takaisin taas hieman eri reittiä , pidempääkin oli tarjolla mutta ajattelin että hieman lyhyempi n. 25km sopivalla nousummalla riittää kun hieman 2 edellistäkin tuntuivat jaloissa. Reitti lähti aivan kylän keskustasta pikkuhiljaa nousemaan asuinalueiden läpi ja pian kulki viiniviljelmien läpi, alustana oli kestopäällystettä sekä soratietä ja väillä lyhyitä polkupätkiä.

Mukava polkupätkä

Mukava polkupätkä

Ylempänä vuoristossa oli paljon maataloja ja lisää viiniviljelmiä sekä omenapuita, ihan mukava reitti sinänsä mutta enemmän polkua olisin kaivannut, sauvojakaan en kaivanut repusta ennen kuin 10 km jälkeen alkoi kunnon polkuosuus joka oli kohtuu jyrkkä muttei kovin pitkä.

Ylempänä taas yllätyin kun ilmeisesti autoja varten tielle oli betolaattoja pistetty, eli ilmeisesti perille “ylös” olisi päässyt autollakin. Vuoristomajalle päästyäni pidin pienen tauon, ylhäällä oli tälläkertaa aika lämmintä koska ei tuullut ja pilviäkään ei juuri ollut.  Sen verran mukava keli oli ja muutenkin janotti joten kaksi olutta kävin majasta hakemassa ja nautin maisemia ihaillessa ennen alas lähtöä. Huipulle matka kesti tällä kertaa n. 2h 5min. ja matkaa kertyi n. 13.6km.  Alaspäin olikin sitten sen verran helppoa maastoa, pääosin päällystettä ja hiekkatietä joten aikaa kului takaisin kylään n. 1h 10min ja matkaa kertyi koko retkelle 26km. Aikaa liikkumiseen meni tällä retkellä n. 3.15 minuuttia.

Vuoristomajan pihasta

Vuoristomajan pihasta

Retken statsit: http://connect.garmin.com/activity/377995472

Ensikosketusta vuoriin osa 1

Edellisen viikon lomailin Italiassa, pääasiassa Gardajärven maisemissa ja pitihän siellä tietenkin päästä vuoria tutkimaan. Ennakkoon googlettelin että löytyisikö valmiita juoksu tai patikointireittejä joista saisi gpx-jäljet joita olisi helppo seurata. Löysin sitten garmin connectista jonkun tyypin reittejä 7 kappaletta, joten vara oli valita erilaisia pituuksia ja nousummia.

Navigoinnissa käytin Garminin fenix kelloa joka osasi hyvin näyttää reitit ja navigointi kävi helposti, kunhan muisti kelloa vilkuilla.

Torbole – Monte Altissimo – Torbole (32,6km & +2571m)

Ensimmäinen reitti lähti samasta kylästä jossa majoitus sijaitsi, joten siirryin hotellilta n. kilsan starttipaikkaan ja latasin reitin kelloon, alkumatkasta oli kylän liepeillä hieman portaita ja asfalttia, mutta pian alkoi polku ja nousukulma oli sitä luokkaa että sauvat oli parasta ottaa käyttöön. Polku oli muutenkin aika kivikkoista ja välillä piti hieman puhallella paikallaan koska helpompia kohtia ei meinannut tulla. Kun matkaa oli kertynyt noin 9km, nousukulma hieman helpotti, tiesin että vuoren päällä oli jonkinlainen maja (rifugio) ja kyltti kertoikin matkaa olevan sinne enää reilun kilometrin. Majalle päästyäni matkaa oli kertynyt 10.45km ja aikaa kulunut n. 2h 35 minuuttia. Nousumetrejä oli kertynyt startista n. 1900 ja tätä elämäni ensimmäista “vuoristohuiputusta” piti juhlistaa tilaamalla rifugiosta pieni olut, otin myös pullollisen vettä kyytipojaksi. Rifugiossa oli aika paljon maastopyöräilijöitä ja muutama vaeltaja, juoksijoita ei minun lisäksi näkynyt.

Palkinto-olut

Palkinto-olut

Oluen ja veden nopeasti hörpättyäni jatkoin matkaani, vuoren päällä oli pilvistä ja näkyväisyyttä ei paljoa ollut. Reitti jatkui aluksi lasketumisella ja reitille osu hienoja maisemapaikkoja (jyrkkien rotkojen reunoja) myös, polku myös oli huomattavasti helpompaa kuin nousussa.

Panoraamaa

Panoraamaa

Reitti myös välillä käväisi tiellä ja välillä meni laaksoissa joissa lehmät laidunsivat, yhdessä kohtaa pari lehmää seisoi keskellä reittiä joten hieman piti kiertää vaikka lehmät rauhallisesti olivatkin paikoillaan. Kun majan jälkeen oli menty alaspäin niin tietenkin matka nousi takaisin ylös koska viimeinen laskeutuminen oli samaa polkua kuin nousukin. Ennen viimeistä laskua pidin pienen evästauon ja istuskelin katselemaan maisemia. Samalla polulle alaspäin lähti liuta pyöräijöitä ja katsoin varustuksesta etteivät varmaan kovin nopsasti alas pääse. Kun lähdin sitten liikkeelle, ei mennyt kun 5 minsaa sain pyöräletkan kiinni ja ohitin. Taisivatkin sitten ajella loppumatkan tietä kun välillä polku aina ylitti enemmän kiemurtelevan tien.  Alla pari kuvaa laskevasta polusta, ei oiken kulma selviä kuvista. Alemman kuvan kohta oli aika jyrkkää kalliota ja oli vielä moneen suuntaan kallellaan, ei siis kovin vauhdikas paikka edes alamäkeen.

Hyvää polkua

Hyvää polkua

Ei niin hyvää polkua

Ei niin hyvää polkua

Kylää lähestyttäessä alkoi jostain kuulumaan musiikkia kovalla, oli melkein fiilis kuin kisassa jolloin kuulee maalialueen “hälyn”. Se pisti jalkoihin lisää vauhtia ja pian polku päättyi tiehen ja portaisiin. Suuntasin suoraan kylän keskustaan ravintolan terassille palautusevästä ja juomaa nauttimaan, pizza ja olut maistui kyllä hyvälle lenkin jälkeen. Kotioloissa kyseiset eväät pidän harvinaisina herkkuina, mutta lomalla pitää nautiskella.

Palkkari

Palkkari

Aikaa retkessä kului yhteensä 6h 7min, kun 2 evästaukoa vähentää aikaa meni 5h 47min joista mittari kertoi minun liikkuneen 5h 28 min, kuvailtua ja ihailtua maisemia tuli siis monta kertaa. Keskivauhti oli siis 5.6km /h.

Retken statsit: http://connect.garmin.com/activity/376100042

Kisaraportti: Nuuksio Classic Trail Marathon

Vuoden ensimmäinen maratonmittainen tapahtuma kisakalenterissani oli viime viikolla joten on pienen raportin paikka.

Valmistautumisesta: Kovin erikoista tankkausta en tehnyt, kuluneella viikolla juoksin vain 2 kymmenen kilometrin lenkkiä ja söin normaalisti, tosin torstaina ja perjantaina söin 2 lämpimää ateriaa normaalin yhden sijaan. Perjantaina kun olin Vantaalla työpaikan reissukämpässä niin lämmitin jopa saunan ja kävin vähän “lämpövenyttelemässä”. Saunoessa nautin vielä pari olutta ja päälle suolatankkasin sipseillä.

Lauantai-aamuna puuroa naamaan ja siirtyminen Nuuksion Siikarantaan. Paikanpäällä numeron haku, kisakamppeet päälle, chipin kiinnitys ja viimeiset energiataydennykset coca colalla, banaanilla ja karkeilla. Muutamaa tuttuakin kerkesin moikkaamaan ennen starttia, foorumeilta tutun Astan näin tietenkin hypistelemässä kenkiä Salomonin kojulla.

Starttipaikalla en pyrkinyt aivan eturiviin, mutta lähelle kuitenkin jotta en ruuhkiin joudu, tänä vuonna startti oli muutama kymmentä metriä lähtöviivan takana jotta letka kerkiää muodostumaan ja kaikkien chippi rekisteröityy. Lähtö sitten koitti ilman lähtölaukausta, joten olin vähän yllättynyt että nytkö pitää liikkua.

Etukäteen olin hieman pohtinut sykerajoja millä juoksisin, mutta koska kyseessä oli kisa niin taisi taas olla kisalisää sykkeissä, heti ensimmäisellä kilometrillä sykkeet hyppäsivät yli 150 ja sinne jäivät, mutta matkanteko ei tuntunut pahalta niin ajattelin että mennään nyt näillä ja katsotaan mihin riittää. Ensimmäiset 5 km tulinkin alle 6 min per km vauhtia ja jossain 3km kohdilla kompastelin kalliolla sen verran että oikean jalan polvi aukesi ja kumpaankin kämmeneen tuli haava, ylös nousin perinteisesti salamannopeasti ettei kukaan vaan näkisi. Muutama seuraava kilometri menikin jo päälle 6 min vauhtia, en kuitenkaan vauhtia tai aikaa juurikaan kellosta vilkuillut, pidin vaan sykkeen alle 160 lukemissa ja ylämäissä se sai mennä ylikin. Solvallan laskettelurinteen väliaikapisteessä aikaa oli kulunut 10.8 km kohdalla 1:04:08 ja sijoitus oli tuossa vaiheessa 56.

Menoa 8km kohdalla. (Petteri Rantanen)

Menoa 8km kohdalla. (Kuva Petteri Rantanen)

Laskettelurinteen päällä oli myös vesipiste, joten kulautin loput juomat toisesta pullosta naamariin ja täytin pullon. Vesipisteeltä matka jatkui neljän hengen letkassa juosten ja juttuakin mukavasti riitti, tässä vaiheessa oli juoksussa paras kulku ja meno maistui jopa alkua paremmin.

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

14 km takana (Kuva: Merja Penttinen)

Puolessa välissä aikaa oli kulunut n. 2h 10 min edelleen menin samassa neljän tyypin letkassa mutta jotenkin tuntui että vauhti hieman hidastui ja ehdottelinkin että vaihdetaan välillä vetäjää, mutta kun muita innokkaita ei ollut niin ohitin letkasta muut ja menin omaa vauhtiani, pian saavuimmekin polulta metsätielle ja porukka hajosi ja edelläkin näkyi porukkaa, arvelinkin että selkiä alkaisi pian näkymään.

26 km vesipisteellä olin ajatellut hieman pulloja täytellä ja kaivaa selästä lisää geeliä, mutta kun vesipisteeltä lähti samantien porukkaa pois niin en malttanut siihen jäädä ja nestekin riittäisi juuri ja juuri seuraavalle pisteelle. Taas sitten matkanteko jatkui pienellä porukalla, tosin kun jyrkät portaa tuli vastaan, tuntui vauhti matelulta ja pyysin tietä jotta pääsin itse vauhdikkaammin. Kuitenkin portaissa ensimmäistä kertaa jalat varoittelivat että kramppeja saattaa olla tulossa, piti siis edetä varovasti tekemättä äkkinäisiä harppauksia ja juurakkojen kanssa piti myös olla varovainen, koska kompastuminen pistäisi jalat aivan varmasti kramppiin. Hieman ennen 33km huoltoa ohitin taas pari tyyppiä ja huolto tulikin sitten nopeasti vastaan, vettä tarjoiltiin suoraan pulloon ja roskat otettiin vastaan, hyvää palvelua siis. Aikaa oli 33km kohdalla kulunut 3:25:35 ja sijoitus oli 39.

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Puunylitys 28 km kohdalla (Kuva: Petteri Rantanen)

Vesipisteen jälkeen jäin hetkeksi roikkumaan naisjuoksijan perään, kun edellä ei muitakaan selkiä näkynyt, kuitenkin menin pian ohitse kun käveltävän ylämäen jälkeen hän jäi jatkamaan kävelyä hieman kauemmin. Juoksu kulki ihan kohtuullisesti mutta jalat olivat sen tuntuiset että krampit saattaisivat iskeä ja niin tapahtuikin sitten n. 37 km kohdalla kun vasen reisi iski jumiin. Onni onnettomuudessa paikalla oli toimitsija jolta sain geelin ja samalla otin suolatabletin (suolaa olin nauttinut 2 tablettia aikaisemmin). Hieman siinä yritin venyttää mutta päätin lähteä kävelemään ja pian kramppi sitten hellittikin ja jatkoin juoksua, kauas en kuitenkaan juosten päässyt oikea reisi vuorostaan veti jumiin, tällä kertaa 2 suolatablettia lisää ja kävelyä muutama sata metria. Kramppailun aikana aiemmasta letkasta tuttu tyyppi pääsi ohi, eikä selkäkään ollut enää näkyvissä kun jatkoin juoksua, arvelin jälkeen päin että krampit hidastivat minua yhteensä 2-3 minuuttia.

Matkaa oli vielä 4km jäljellä ja ajattelin jatkaa vain tasaista tahtia maaliin ilman turhaa repimistä, mutta 40 km kyltin jälkeen kun lasku maaliin alkoi piti kuitenkin pieni loppukiri ottaa ja yksi selkä tulikin vielä vastaan. Maalisuoralla vielä pieni spurtti ja tuuletukset kun kelloa katsoin, viivalla aika näytti 4h 18min ja Sijoitus oli 36/361. Parannusta siis viime vuodesta n. 1h 10min ja huomattavasti helpommalla juoksulla.

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Tuuletukset maalisuoralla (Kuva: Merja Penttinen)

Keskisykkeeni matkalla oli 158, ennakkoon en olisi uskonut että voisin juosta matkaan noin korkealla sykkeellä, mutta näköjään pystyin ja energiakaan ei loppunut missään vaiheessa. Geeliä kului matkalla 7x30g, lisäksi sain syötyä puolikkaan Clif Barin ja 2 palaa suklaata. Nestetä taas puolestaan meni n. 2.2 litraa, hieman enemmän olisi voinut juoda ja suolaa olisi pitänyt ottaa enemmän aikaisemmin, ehkä olisin silloin krampeilta välttynyt. Ennakkoon olin tosiaankin suunnitellut juoksevani matalemmilla sykkeillä, mutta reitillä tuntui että kokoajan mennään loivaa ylä tai alamäkeä, niin kovin alas ei sykkeet tippuneet missään vaiheessa, ainoastaan pieni notkahdus tuli kramppailun aikana sykekäyrään. Pientä spekulointia on tässä ollut että olisiko ensimmäisen puoliskon voinut juosta pari minuuttia nopeammin kun energiat riitti ja varastoonkin jäi, kuitenkin jalat olisivat stopin saattaneet tehdä jo aikaisemmin.

Statsit garmin connectista: http://connect.garmin.com/activity/367962717

Tulokset: http://www.championchip.ee/ftp/liveresults/2013/130831_42km/

Varustelistaus:

Salomon Sense Ultra kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi

Geelit 6 kpl + 1 matkalla saatu.

Clif Bar 1kpl (puolikas meni)

2 fazerin suklaapatukkaa (2 palaa meni)