Kesälomaa & NUTS Midnight Sun 55k Trail Ultra

Kisasta johon minulla ei ollut tarkoitus edes osallistua tulikin tähän mennessä tämän vuoden paras kisa ja oman juoksu-urani tähän mennessä kovin suoritus.

Kesäkuun lopussa kesälomasuunnitelmani hieman muuttuivat, tarkoitus oli alunperin olla aika pitkälti kotimaisemissa ja hinkata mäkeä, mutta kun tarjolle tuli pohjoisen “korkean paikan leiri” ja valmiiksi olisin Pallaksen maisemissa niin heinäkuun alussa ilmoittauduin mukaan.

Loman aluksi olin vaeltamassa ja juoksemassa Kebnekaisen maastoissa 8 päivää, osa matkasta kantaen painavaa rinkkaa ja teimme myös päiväretkiä kevyemmillä varusteilla. Matkaa kertyi noina päivinä reilu 150 kilometriä ja nousua reilu 6000m. Kovin vauhdikasta meno ei noissa maastoissa ollut ja muutenkin tuli paria lyhkäistä pätkää lukuunottamatta liikuttua matalalla sykkeillä. Tunteja Kebnekaisen reissulla kertyi n. 44h. Maastot tuolla olivat kovin kivikkoisia ja kävivät todella hyvästä polkujuoksutekniikkatreenistä, paikoitellen virheisiin ja kaatumisiin ei ollut varaa ja niitä ei myöskään sattunut.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kebnekaisen reissun jälkeen oli ohjelmassa kolmen päivän lepo mökkeillen ja ihastellen pallastunturia sen juurelta, jonka jälkeen tutustuin Pallas-Hetta reittiin vaeltamalla n. 50 km ja tein myös kolme iltalenkkia autiotuvilta jotta sain hieman vauhdikkaampaa juoksua alle ennen kisaa. Kolme vuorokautta reitillä vietin jonka jälkeen lepäsin muutaman päivän ennen kisaa Hetassa ja myös varasin paikallisesta Fysio-Hetasta hieronnan, joka tuli tarpeeseen. Tunteja kisaa alustavalla viikolla vaelluksella ja juoksulla tuli n. 14h ja kilometrejä n. 80, nousua kertyi n. 3000m.

Tankkausta hieman aloin tekemään jo keskiviikkona, söin hieman normaalia enemmän, mutta tuttavan ohjeistuksella aloitin myös keskiviikkona luumutankkauksen jonka avulla saisin myös tavaran kehosta ulos ennen kisaa. Olinhan kaksi edellistä pitkää juoksua onnistunut pilaamaan vatsaongelmilla. Luumuja vetelin 1,5 kg ke-pe välillä.

Lauantai-aamuna aamupala, makoilua sängyllä ja pitkän kisan seurausta sekä kamat kasaan ja puolen kahden aikaan bussiin kohti Hotelli Pallasta. Perillä sitten tuttujen moikkailua ja viimeinen info ennen kisaa, jonka jälkeen kävely starttiviivalle.
Torvi soikin melko nopeasti ja lähdimme liikkeelle, kärkeen lähti reilun 10 henkilön letka ja minä jäin Kärkkäisen Svanten ja yhden naisjuoksijan kanssa selvästi eroon tuosta porukasta, matka kului ja ekan tunturin päälle päästiin ihan mukavaa juoksukävelyä, katselin myös hieman sykkettä ja mietin että hieman riskirajoilla mennään vaikka tuntuma oli muuten hyvä. Alamäki oli aluksi vauhdikkaampaa mutta muuttui sitten teknisemmäksi. Ensin kaatui Svante, nousten kuitenkin nopeasti pystyyn. Reilu kilometri myöhemmin sitten itse kompuroin ja menin nenilleni, pienillä naarmuilla selvisin mutta harmittavasti shortseihin tuli reikä 😦

Alamäen jälkeen päästiin pienelle pusikkopätkälle jonka jälkeen teimme Svanten kanssa pienen suunnistusvirheen kun näimme edelle meneviä tyyppejä ylempänä tunturissa, ei auttanut kuin kiivetä takaisin polulle mahdollisimman nopeasta, tuossa vaiheessa Svante pääsikin hieman eroa ottamaan. Seuraavaksi reitillä tuli vastaan Nammalakuru jossa join ja täytin toisen pulloni sekä kastelin hieman päätäni, kurun jälkeen pieni nousu ja mukava näkymä Montellin majalle jonka kohdilla reitti alkoi taas nousemaan seuraavaan tunturiin.

Tässä nousussa saavutin taas Svanten sekä pian saimme yhden edellä juoksevan tyypin myös kiinni ja jatkoimme matkaa kolmen letkassa ylös asti. Alamäessä saavutettu tyyppi taas oli sen verran kova että jätti minut vaikka aika rohkealla vauhdilla itsekin menin ja kolmen porukka hajos hetkeksi kunnes taas olimme nipussa seuraavassa nousussa. Tässä nousussa poroaidan kohdilla ohitimme ilmeisesti Kolehmaisen Mikon joka hieman teippasi jalkojaan ja hetken päästä liittyi seuraamme.

Alamäki alkoi taas ja eroa syntyi, kova alamäkijuoksija lähti ja minun oli pakko seurata hieman riskillä, ohitimme yhden itsensä loukanneen tyypin ja toisen tyypin joka oli apuna, kysyin onko kaikki hyvin ja hengenhätää ei ollut joten painelin ohi. Mukava vauhdikas alamäki jatkui kun taas tulimme pieneen metsikköön ja katselimme hieman suuntaa. Alkoi taas ylämäki ja jäin edellä menevän tyypin perään, vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta että takaa tuli muut kiinni ja yksi juoksija ohitti joten säntäisin hänen perään ja Svante tuli myös ja lähti hyvää vauhtia karkuun. Tunturin päällä tasaisella meno tuntui kevyeltä ja lisäsin hieman vauhtia, pian taas menin alamäkeen, tällä kertaa yksin.

Alamäessä kenkä osui kiveen ja sattui kaatuminen numero kaksi, onneksi kompuroin sen verran pitkän matkan että ohjasin itseni kanervikkoon selälleni eikä pahoja vahinkoja sattunut (loppumatkalla kaaduin vielä 2 kertaa, mutta en juurikaan muista missä). Jatkoin matkaa ja pian tulikin Hannukuru vastaan jossa Svante odotteli kysyen suuntaa, hieman itsekin olin pihalla mutta äkkiä suunta selvisi. Minä pysähdyin ottamaan nestettä mutta Svante jatkoi menoaan, olin juonut tuohon puoliväliin mennessä n. 1,5 litraa ja geeleistä & suolasta oli kulunut hieman vajaa puolet. Huoltopisteeltä nappasin mukaani myös vähän sipsejä ja keksejä veden ja urheilujuoman lisäksi ja matka jatkui hetken syöden ja juoden.

Pahankurussa pääsin Svanten kantaan hetkeksi mutta tiesin että tulevalla tasaisella ja helpolla osuudella en perässä pysy, joten seuraavan reilun kumpin sain juosta yksin vaikka edessä ja takaa aakeassa maastossa juoksijoita näkyikin. Tällä pätkällä meno maistui mukavasti mutta takareidet alkoivat hieman kiristämään, otin siihen vaivaan lisää suolaa ja toivoin ettei kramppeja tulisi.

Nopeasti vastaan tuli Sioskuru jossa näin Svanten täyttämässä pulloja ja tein saman itsekin. Taas olkoi lämäki ja saavutin Svanten myös, jatkoimme taas matkantekoa juosten, kävellen ja jutellen kohti Pyhäkeroa ja pian saavutimme myös yhden edellä menevän juoksijan. Hetken aikaa menimme kolmen porukassa eikä takaa näkynyt uhkaajia. Pyhäkerolle johtavassa mäessä tuli selkä edellä vastaan myös 125km urakkaa suorittava Korttisen Antti, huusin hänelle tsempaten mutta samalla hän istui kivelle katsomaan meidän juoksua. Nousun loivemmilla osuuksilla en malttanut pikakävelyä harrastaa vaan juoksin ja yritin tiputtaa muita, Svante pysyi perässä mutta ohitettu juoksija jäi.

Lopulta pääsimme Pyhäkeron päälle ja sanoin Svantelle että “odota maalissa, otetaan yhteiskuva” ja lähdin vauhdikkaasti alamäkeen. Svante jäi hieman mutta ylämäessä ohitettu juoksija taas meni todella vauhdikkaasti ohi ja omat takareiden kiristi sen verran ettei kovempaa päässyt, kilometrivauhdit tuossa laskussa olivat kuitenkin n. 4,5 min per km luokkaa.

Seuraavaksi vastaan tuli Pyhäkeron tupa josta lähdimmekin hieman eri suuntaan kuin olin kuvitellut, jokunen juoksija oli pienen pummin tässä kohtaa tehnyt. Sain myös kiinni alamäessä minut ohittaneen tyypin joka jäi matkasta samantien ja pian seuraani hetkeksi tuli Maija Oravamäki, hän oli tehnyt pienen pummin myös mutta oli kuitenkin selvässä naisten sarjan johdossa.

Pian myös Svante tuli takaa ohi todella vauhdikkaasti ja Maija lähti hänen matkaansa, tiesin että kumpikin on minua kovempia tasaisen juoksijoita, joten en uskaltanut peesiin lähteä. Jälkeen päin mietin että olisiko pitänyt kun voimia riitti ja energiaakin oli!?

Viimeiseltä juomapisteeltä vielä otin pullot täyteen sekä hieman sipsejä jotka eivät oikeen uponneet. Maaliin oli matkaa kymppi ja juoksu kulki mukavasti reilun viiden minuutin kilsavahtia. Hieman puuduttava osuus oli mutta toisaalta taas oli mukava juosta loppuun helppo osuus.

Hiekkatieltä vielä käännyttiin asfaltille kohti Hettaa ja nopeasti hieman yllättäen tuli vastaan 3km kyltti ja silloin aloin pientä loppunykäisyä tekemään ja sainkin pikkuisen vauhtia kasvatettua kunnes maaliin pääsin.

Svanten kanssa maalissa.

Svanten kanssa maalissa.

Maalissa olikin sitten aika voittajafiilis, aika oli 5.22 ja risat ja pian sijoitukseksi selvisi seitsemäs sija. Hieman nestettä maalista, pakolliset maaliintulokuvat ja matka jatkui oluelle hyvässä seurassa 🙂

Johtopäätös: rinkkavaellus siis kannattaa painavalla rinkalla vaikeassa maastossa ja viime aikoina myös elämä on muutenkin hymyillyt positiivisesti joka antaa lisäpotkua tällaisiin suorituksiin.

Garminin data: http://connect.garmin.com/modern/activity/550223416

Tulokset: http://nuts.fi/wp-content/uploads/2014/07/NUTS_Midnight_Sun_Trail_Ultra_tulokset.pdf

Advertisements

Kesäyön unelma 2014 (87km)

En jaksa kirjoittaa pitkää raporttia joten listaan vain hyviä ja huonoja asioita.

Miinukset:
– Vatsaongelmia taas, eli jossain vaiheessa vatsa meni sekaisin ja alkoi toimimaan vasta kahden tyhjennyksen jälkeen.
– Yhden vesipisteen etsimiseen meni 20 min ja löytymisen jälkeen kaivossa oli kuollut hiiri, ei siis saatu vettä.
– Reitillä liikaa pusikkoa vaikka hyvä reitti olikin.
– Kipeytynyt polvi hidasti paljon 60 km jälkeen.

Plussat
+ Viileä kesäyö, pärjäsi vähällä vedellä
+ Juoksu kulki loistavasti ja kevyesti alussa kunnes vatsassa ei tuntunut hyvältä.
+ Oma jaksaminen vähillä energioilla, tuli siis syötyä todella vähän ja 60% eväistä oli jäljellä maalissa.
+ Muutamat todella hienot polkupätkät.
+ Lopun hienojen polkupätkien juoksu vauhdikkaasti kipeällä polvella.
+ Maaliin pääsy

Vaikeuksia taas oli hieman, mutta ne voitettiin ja kaikki taisivat päästä ihan hyväkuntoisina maaliin. Itselle reissu ei ollut kovin raskas, lihaksissa pientä väsymystä mutta lenkille voisi lähteä jo nyt päivä tapahtuman jälkeen. Tosin nyt parempi antaa polvelle lepoa ja huoltaa muutenkin lihaksia.

Muutama kuva retkestä:

20140706-080545-29145565.jpg

20140706-080543-29143582.jpg

20140706-080542-29142705.jpg

20140706-080550-29150084.jpg

20140706-080549-29149394.jpg

20140706-080547-29147471.jpg

20140706-080551-29151459.jpg

Pieni retkitarina: Halloween Hike 100km

Viime-aikoina oli pienimuotoista ylimenokautta pitänyt, silti juoksua on kertynyt mukava määrä, mutta vauhdikkaammat lenkit olen jättänyt pois. Kuitenkin kun tarjolla oli 100km fun run ja liikkeelle pääsi melkein omasta sängystä niin olihan se lähdettävä.

2.11 aamulla herätys kello 5, normaalit aamutoimet ja juoksukaveri Antin kyydillä Laajavuoreen jos siirryimme linja-autoon. Tapahtuma keräsi retkeilijöitä mukavasti kun porukkaa kuljetti starttipaikkan kaksi lunja autoa. Osa matkasi kävellen, osa maastopyörällä ja minä ja muutama muu juosten. Matkoja oli tarjolla neljä: 43km, 58km, 75km ja 100km.

Retki starttasi Keuruun abc-aseman pihasta hieman 7 jälkeen ja pian moni huomasikin että vaatetusta oli liikaa, ensin riisuin haltin kevyt takin ja melkein heti perään toisen juoksupaidan. Shortseilla, pohjekompressioilla, t-paidalka ja irtohihoilla pärjäsi 4-5 asteen syyssäössä mainiosti.

Alussa meitä oli 7 juoksijan porukka ensimmäiset 6 kilometriä ennen kuin yksi juoksija erkani 75 km reitille. Matka eteni mukavan leppoisasti hölkäten ja välillä mäkiä kävellen. Reitin varrelle oli ripoteltu tarkistuspisteitä hoiden avulla leimattiin itsemme online seurantaan, tämä hoidettiin kännykän avulla ja Antti hoiti myös samalka minun, Tommin ja Rikun leimaukset.

Maasto oli vaihtelevaa, välillä pientä maaseututietä, metsäpolkua, traktoriuraa ja olihan muutama kunnon rämpiminenkin matkan varrella.

Evääksi retkelle varasin pääasiassa makeaa: karkkia, suklaata, keksipatukoita, lakua ym.
Pari geeliäkin oli, mutta jäivät käyttämättä, kuten myös suolatabletit.

Pieniä huoltotaukoja pidimme aina tarvittaessa lavuilla sun muissa kiinnostavisaa paikoissa, reitille sattui sopivasti vesitankkauspisteitä n. 20 km välein. Olin varautunut kahdella 6 dl pullolla, mutta vettä kului aika vähän koska sain aina vain toisen pullon tyhjäksi ennen vesipistettä.

28 km kohdalla nyyttärit.

28 km kohdalla nyyttärit.

Jossain alkupuolella hieman lonkankoukistajissa juoksu tuntui raskaalta, mutta kun 30-40 km matkaa oltiin tehty niin juoksu helpottui huomattavasti ja ennakkoon vaivannut pakarakipu ei antanut itsestään merkkejä. Noin 45 km kohdalla pari juoksijaa jättäytyi hieman hitaampaan tahtiin, toisella taisi olla hieman vatsa-ongelmia joten jatkoimme matkaa pienemmällä porukalla taas. Tuon kaksikon tarkoitus oli aluperinkin juosta vain 58 km Keuruu-Petäjävesi välillä.

Reitin hienoimpia paikkoja

Reitin hienoimpia paikkoja

Jossain puolenvälin tienoilla tulimme risteykseen jossa meidän ohi meni 2 hevosta ravikärryineen, perästä seurasi 2 koiraa ja toinen koira päättikin että jatkaa matkan tekoa meidän kanssa. Aluksi arvelimme että hevostila tulee jossain vastaan, mutta ei tullut ja hevosjälkiä ei myöskään näkynyt tiellä. Välillä yritimme käskeä koiraa menemään kotiin, mutta siitä ei ollut apua, kuitenkin kun koira oli tehnyt 6km matkaa meidän kanssa tulimme tilalle jonka pihassa oli tyttöporukka, yksi tytöistä tunnista koiran tätinsä koiraksi ja lupasi huolehtia koiran kotiin.

Matka jatkui ja 58 km kohdalla oli huoltoasema Petäjävedellä jossa ajattelimme pitää pienen stopin, yritin neuvotella että pidettäisiin tauko lyhyenä, kuitenkin kun sisällä oli lämmintä ja hieman jutusteltiin 75km kävelijöiden kanssa niin tauko hieman venähti. Itse söin omia eväitä ja tilasin tiskiltä yhden oluen, maistui muuten hyvältä kaiken makean jälkeen mitä päivän aikana oli tullut vedettyä. Kun sitten pääsimme takaisin radalle niin meno tuntui taas tosi kevyeltä, olisiko ollut oluen ansiota. Vähän matkaa jatkettuamme alkoi pimeys iskeä, joten kaivelimme lamput päähän.

Pimeyden tullen vauhti hieman hidastu, välillä juoksimme ja välillä taas kävellen odottelimme nelikon peräpäätä, matka taittui aika leppoisasti kunnes hieman ennen 70km kohtaa oli ojan ylitys. Ojan yli oli rakennettu puusta pieni silti ja jotenkin onnistuin liukastumaan siinä, ei auttanut tasapainon hakeminen vaan tipahdin ojaan kyljelleni ja vettä oli arviolta 30-40 cm pohjalla. Pohjalta nousin kyllä salaman nopeasti ylös, mutta vaatteet kastuivat vasemmalta puolelta kokonaan. Jonkin matkaa kuivattelin vaatteita ja ajattelin pukea takin vasta kun paita on kuivempi, kuitenkin vilu liikkeestä (liian hitaasta) huolimatta alkoi iskeä joten laitoin ohuen takin päälle ja se hieman auttoi. Tuolloin teki mieli lähteä juoksemaan hieman kovempaa, mutta toisaalta ei kiinnostanut yksin matkaa tehdä pimeässä joten hieman kylmissä tunnelmissa oli jatkettava.

Pikkuhiljaa alkoi lämmin tulemaan, mutta sormet oli aika kohmeessa kun hanskat kastuivat, seuraavalla rastilla sainkin Tommilta varahanskat jotka auttoivat asiaa ja viimeinen kylmyys kaikkosiva vartalosta kun pysähdyin muutamaksi minuutiksi säätämään mittaria lataukseen ja sen jälkeen juoksin muut kiinni hieman kovemmalla sykkeellä, lisälämpöä toi vielä se että juoksin vahingossa tien vieressä hakkuujätteessä useamman sata metriä ennen kuin huomasin että tie on vieressä, ihmettelinkin että miten kauas muut ehtivät muutaman minuutin stopin aikana.

Viimeinen vesipiste

Viimeinen vesipiste

Loppumatkasta alkoi hieman vettä satamaan, mutta sade oli onneksi aika pientä ja ei kastellut ihan kokonaan, vaikka tuskin omissa kamppeissani montaa täysin kuivaa kohtaa oli. Vauhti kuitenkin hidastui aika paljon lopussa, kun välillä odottelimme ryhmän viimeistä kulkijaa puiden alla sateensuojissa. Viimeinen vesipiste oli n. 80 km kohdilla jossa täytimme pullot ja eväitäkin oli vielä vähän jäljellä joten laku ja suklaa vielä maistui. Viimeiset rastit oli enää haettava ja boonuksena ratamestari oli loppuun laittanut vielä kunnon kosteikkoja ja ylämäkiä, onneksi isoa ylämäkeä seurasi pitkä alamäki jota sai päästellä hyvää vauhtia alas. Viimeisillä kilometreillä oli pari kilometria asfalttiakin ja kokeilin että miten juoksu kulkee hieman kovempaa 100km kohdilla ja ihan kohtuullisesti se menikin, muut hieman jäivät tuossa spurtissa joten päätin juosta maaliin odottelemaan kun matkaa oli vain pari kilometriä enään. Maalissa sitten kaikki tulikin eri aikaan ja Antti leimasi meidät saapuneeksi maaliin.

Maalissa sitten muutamat kuvailut jonka jälkeen hyppäsimme Antin autoon ja ajoimme kaupunkiin syömään. Kun eväät oli saatu naamariin, sain vielä Antilta kyydin kotiin, kotona suihku, olut ja suoraan nukkumaan. Hieman oli levottomat jalat, mutta uni tuli nopeasti. Aamulla hieman jäykkyyttä oli, kuitenkaan isompia lihaskipuja ei ollut, joten leppoisalla tahdilla juostu 100+ km ei vaatinut kovin pitkää lepotaukoa, hieman vain keventelyä…

Aikaa matkalla kului hieman vajaa 15½ tuntia, tarkemmat statsit löytyy tuolta:  http://connect.garmin.com/activity/398929183

Ensikosketusta vuoriin osa 2

Italianlomalla tuli tehtyä kolme lenkkiä vuorilla, ensimmäisestä jo kirjoittelinkin ja nyt meinasin lyhyesti kirjoitella kahdesta muusta.

Toiseksi lenkiksi valitsin Riva del Gardasta lähtevän lenkin ja aamupalan jälkeen lähdinkin Torbolesta ajelemaan kohti Rivaa ja etsimään parkkipaikka, aikani pyörittyäni piti auto jättää kalliiseen parkkihalliin ja kävellä kilometri starttipaikkaan. Reitti lähtikin vuoren seinämään tehtyä ulkoilureittiä pitkin pitkin nousten pikkuhiljaa ylemmäksi, alusta oli alkuun pääasiassa kestopäällystettä ja soraa lukuunottamatta paria oikopolkua ja maisemat järvelle oli mukavat.

Reitin alussa

Reitin alussa

Alun n. 7km pätkän jälkeen ulkoilureitti pieneksi mukavaksi poluksi ja nousukulmakin oli jo hieman jyrkempi joten sauvoille oli enemmän käyttöä, kauaa en kuitenkaan jyrkkää polkua kerinnyt menemään kun vastaan tuli mukava näköalapaikka jossa vaeltajia oli pitämässä taukoa. Pidin siinä sitten itsekin patikan mittaisen tauon ja ihastelin järvimaisemaa n. kilometrin korkeudesta. Tällä kertaa ei tarvinnu pilviä pahemmin katsella, lämmin oli mutta ei liian kuuma.

Maisema

Maisema

Patukan ja kuvailun jälkeen matka taas jatkui pienellä alamäellä ja maasto oli vauhdikasta polkua, vähän matkaa mentyä vastaan tuli pieni kioski keskellä ei mitään josta olisi saanut evästä makkarasta olueen, kuitenkaan en viitsinyt tuonne pysähtyä. Kioskin pitäjällä näytti olevan 250 kuutioinen enduromotskari jolla polkua tuonne edes takaisin ajeli, onneks polun varrella oli sen verran kasvustoa ettei polulta suistuessa kovin montaa sataa metriä alas vierisi.

Pian polku alkoi taas nousemaan mukavassa mäntymaastossa kohti reitin korkeinta kohtaa Monte Caronelle, pian huomasin myös opasteita mitkä oli varustettu tulevaa juoksukisaa varten: Limone Extreme Skyrace, eli siis osa maailman huipuista (trail juoksijoista) kisailevat tuolla 13.10. Matka on 23,5 km ja nousua sopivasti 2000m.

Korkein kohta

Korkein kohta

Huipulla aikaa oli kulunut n. 2,5 h ja matkaa olin taivaltanut 13,7 km, tosin aika leppoisalla vauhdilla koska aika usein piti kuvia ottaa. Alaspäin lähtiessä polku aluksi oli todella jyrkkää ja mutkikasta kangasta ja tarkkana sai olla ettei harha-askelia tulisi, sillä kaatuessa tuolla sattuisi. Tällä korkeimmalla osalla ei ihmisiä juurikaan näkynyt mutta alaspäin mennessä tulin yhtä vaeltajapariskuntaa vastaan sillä seurauksella että nainen taisi säikähtää oikein kunnolla, onneksi kuitenkin nauroi päälle joten jatkoin samantien matkaa. Pian polku muuttui jonkinlaiseksi leveämmäksi väyläksi ja matkalla oli myös kestopäällystettä, kunnes taas kääntyi pienemmälle todella kivikkoiselle polulle, hieman yhdessä kohtaa oli myös ongelmia gpssän kanssa kun laitteen mukaan en ollut polulla, mutta kuitenkaan muita suuntamahdollisuuksia ei ollut, tarkistin asian puhelimen gepsillä jossa minulla oli sama jälki, puhelin näytti kuitenkin että oli reitillä ja uskalsin jatkaa matkaa, ilmeisesti rannelaite oli hieman katveessa.

Pian olinkin sitten 2 vuoren välisessä laaksossa josta reitti kääntyikin jo viimeisille kilometreille joka meni samaa ulkoilubaanaa mitä tulin alussa ylöspäin, alaspäin tuota oli mukava mennä kun maa oli aika tasainen niin sai juosta vauhdilla. Koko retkeen meni hieman yli 4h aikaa ja matkaa tuli n. 30 km nousumman ollessa n. 1750m. Hyvä retki tämäkin oli, mutta meni jo hieman “urbaanimmaksi” kuin eka ja betonipäällysteet eivät olleet kovin nautinnollisia ainakaan alaspäin kun etureidet olivat hieman hellinä ekasta retkestä.

Statsit tästä retkestä: http://connect.garmin.com/activity/377128831

Videokipit: http://www.youtube.com/watch?v=mR5tVjhjGsk http://www.youtube.com/watch?v=tLWvdR1ASn8

Kolmanneksi retkeksi valitsin hieman kauempaa Mori nimisestä kylästä lähtevän reitin joka kulki 1470m korkeudessa olevalle vuoristomajalle ja takaisin taas hieman eri reittiä , pidempääkin oli tarjolla mutta ajattelin että hieman lyhyempi n. 25km sopivalla nousummalla riittää kun hieman 2 edellistäkin tuntuivat jaloissa. Reitti lähti aivan kylän keskustasta pikkuhiljaa nousemaan asuinalueiden läpi ja pian kulki viiniviljelmien läpi, alustana oli kestopäällystettä sekä soratietä ja väillä lyhyitä polkupätkiä.

Mukava polkupätkä

Mukava polkupätkä

Ylempänä vuoristossa oli paljon maataloja ja lisää viiniviljelmiä sekä omenapuita, ihan mukava reitti sinänsä mutta enemmän polkua olisin kaivannut, sauvojakaan en kaivanut repusta ennen kuin 10 km jälkeen alkoi kunnon polkuosuus joka oli kohtuu jyrkkä muttei kovin pitkä.

Ylempänä taas yllätyin kun ilmeisesti autoja varten tielle oli betolaattoja pistetty, eli ilmeisesti perille “ylös” olisi päässyt autollakin. Vuoristomajalle päästyäni pidin pienen tauon, ylhäällä oli tälläkertaa aika lämmintä koska ei tuullut ja pilviäkään ei juuri ollut.  Sen verran mukava keli oli ja muutenkin janotti joten kaksi olutta kävin majasta hakemassa ja nautin maisemia ihaillessa ennen alas lähtöä. Huipulle matka kesti tällä kertaa n. 2h 5min. ja matkaa kertyi n. 13.6km.  Alaspäin olikin sitten sen verran helppoa maastoa, pääosin päällystettä ja hiekkatietä joten aikaa kului takaisin kylään n. 1h 10min ja matkaa kertyi koko retkelle 26km. Aikaa liikkumiseen meni tällä retkellä n. 3.15 minuuttia.

Vuoristomajan pihasta

Vuoristomajan pihasta

Retken statsit: http://connect.garmin.com/activity/377995472

Ensikosketusta vuoriin osa 1

Edellisen viikon lomailin Italiassa, pääasiassa Gardajärven maisemissa ja pitihän siellä tietenkin päästä vuoria tutkimaan. Ennakkoon googlettelin että löytyisikö valmiita juoksu tai patikointireittejä joista saisi gpx-jäljet joita olisi helppo seurata. Löysin sitten garmin connectista jonkun tyypin reittejä 7 kappaletta, joten vara oli valita erilaisia pituuksia ja nousummia.

Navigoinnissa käytin Garminin fenix kelloa joka osasi hyvin näyttää reitit ja navigointi kävi helposti, kunhan muisti kelloa vilkuilla.

Torbole – Monte Altissimo – Torbole (32,6km & +2571m)

Ensimmäinen reitti lähti samasta kylästä jossa majoitus sijaitsi, joten siirryin hotellilta n. kilsan starttipaikkaan ja latasin reitin kelloon, alkumatkasta oli kylän liepeillä hieman portaita ja asfalttia, mutta pian alkoi polku ja nousukulma oli sitä luokkaa että sauvat oli parasta ottaa käyttöön. Polku oli muutenkin aika kivikkoista ja välillä piti hieman puhallella paikallaan koska helpompia kohtia ei meinannut tulla. Kun matkaa oli kertynyt noin 9km, nousukulma hieman helpotti, tiesin että vuoren päällä oli jonkinlainen maja (rifugio) ja kyltti kertoikin matkaa olevan sinne enää reilun kilometrin. Majalle päästyäni matkaa oli kertynyt 10.45km ja aikaa kulunut n. 2h 35 minuuttia. Nousumetrejä oli kertynyt startista n. 1900 ja tätä elämäni ensimmäista “vuoristohuiputusta” piti juhlistaa tilaamalla rifugiosta pieni olut, otin myös pullollisen vettä kyytipojaksi. Rifugiossa oli aika paljon maastopyöräilijöitä ja muutama vaeltaja, juoksijoita ei minun lisäksi näkynyt.

Palkinto-olut

Palkinto-olut

Oluen ja veden nopeasti hörpättyäni jatkoin matkaani, vuoren päällä oli pilvistä ja näkyväisyyttä ei paljoa ollut. Reitti jatkui aluksi lasketumisella ja reitille osu hienoja maisemapaikkoja (jyrkkien rotkojen reunoja) myös, polku myös oli huomattavasti helpompaa kuin nousussa.

Panoraamaa

Panoraamaa

Reitti myös välillä käväisi tiellä ja välillä meni laaksoissa joissa lehmät laidunsivat, yhdessä kohtaa pari lehmää seisoi keskellä reittiä joten hieman piti kiertää vaikka lehmät rauhallisesti olivatkin paikoillaan. Kun majan jälkeen oli menty alaspäin niin tietenkin matka nousi takaisin ylös koska viimeinen laskeutuminen oli samaa polkua kuin nousukin. Ennen viimeistä laskua pidin pienen evästauon ja istuskelin katselemaan maisemia. Samalla polulle alaspäin lähti liuta pyöräijöitä ja katsoin varustuksesta etteivät varmaan kovin nopsasti alas pääse. Kun lähdin sitten liikkeelle, ei mennyt kun 5 minsaa sain pyöräletkan kiinni ja ohitin. Taisivatkin sitten ajella loppumatkan tietä kun välillä polku aina ylitti enemmän kiemurtelevan tien.  Alla pari kuvaa laskevasta polusta, ei oiken kulma selviä kuvista. Alemman kuvan kohta oli aika jyrkkää kalliota ja oli vielä moneen suuntaan kallellaan, ei siis kovin vauhdikas paikka edes alamäkeen.

Hyvää polkua

Hyvää polkua

Ei niin hyvää polkua

Ei niin hyvää polkua

Kylää lähestyttäessä alkoi jostain kuulumaan musiikkia kovalla, oli melkein fiilis kuin kisassa jolloin kuulee maalialueen “hälyn”. Se pisti jalkoihin lisää vauhtia ja pian polku päättyi tiehen ja portaisiin. Suuntasin suoraan kylän keskustaan ravintolan terassille palautusevästä ja juomaa nauttimaan, pizza ja olut maistui kyllä hyvälle lenkin jälkeen. Kotioloissa kyseiset eväät pidän harvinaisina herkkuina, mutta lomalla pitää nautiskella.

Palkkari

Palkkari

Aikaa retkessä kului yhteensä 6h 7min, kun 2 evästaukoa vähentää aikaa meni 5h 47min joista mittari kertoi minun liikkuneen 5h 28 min, kuvailtua ja ihailtua maisemia tuli siis monta kertaa. Keskivauhti oli siis 5.6km /h.

Retken statsit: http://connect.garmin.com/activity/376100042

Kohti Nuuksiota

Kesä alkaa olemaan ohitse ja vuoden “tärkeimmät” kisat alkaa lähestymään vaikka onhan tässä pari kertaa tullut Kesäyön unelmankin jälkeen lappu rinnassa juostua.

Elokuun alussa uskaltauduin ensimmäistä kertaa Tunturisuunnistukseen mukaan, kyseinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna Saariselän upeissa maisemissa, juoksijana (ja ensikertalaisena) tietenkin tukeuduin peesaustaktiikkaan joka toimi loppujenlopuksi aika hyvin vaikka ensimmäisen päivän alun pummailu ja hellekeli meinasi tehdä hommasta todella raskasta.

Ensimmäisen päivän startti oli Kaunispään päältä.

Ensimmäisen päivän startti oli Kaunispään päältä.

Toisena päivä oli jo helpompaa joten pysyin jo kartallakin ja kun lämpötilakin näytti vain 20 astetta eikä aurinko paistanut pilvien läpi niin meno maistui ja maalissa oli ihan mukava fiilis.

Hieman statseja:

Päivä 1, matka 14,3 km, toteutunut matka 16,9 km, aika 2:06:53, sijoitus 42.

Päivä 2, matka 14,1 km, toteutunut matka 12,2 km, aika 1:43:10, sijoitus 22.

Kahden päivän Suunnistuksen (peesailujen) jälkeen olin yhteistuloksissa sijalla 30.

Mukava tapahtuma, ensi vuonna Tunturisuunnistus järjestetään Pallaksella ja jos aikataulu sopii niin sinne on lähdettävä pidemmälle matkalle parin kanssa.

Toinen tapahtuma mihin osallistuin kesän aikana oli Keurusselän maratoonareiden järjestämä 24 tunnin lenkki, kyseessä oli siis porukalla juostava tapahtuma ja tuolla edustin RC Eemelin riveissä.

Tapahtumassa kierrettiin 1.8 km pituista pururatalenkki, nousua matkalla oli n. 15 m. Perjantai-iltana kiersin 5 yksittäistä kierrosta, yöllä sitten  halusin juosta pidemmän setin joten 7 kierrosta oli minulle varattu alkaen noin kolmen jälkeen yöllä, unta en kuitenkaan ennen tuota saanut mutta pari tuntia teltassa makasin silmät kiinni. Yöllä lämpömittari näytti 4,5 astetta lämmintä joten normaalien lyhkästen juoksuvarusteiden lisäksi puin irtohihat, ne kuitenkin sai laskea ranteisiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Hyvin siis tarkeni kun piti vaan vauhtia päällä, yöllinen setti taisi mennä n. 4:30 kilometrivauhtia. Juoksun jälkeen tiesin ettei uni ihan heti tulisi joten söin ja palloilin hetken aikaa ulkona jonka jälkeen lähdin läheiselle koulullu nukkumaan ja pari tuntia ennen “aamuvuoroa” unta sainkin.

5 kierrosta jäi vielä loppupäivälle ja aika kului muuten syömisen ja jutunheiton merkeissä, loppuun asti en jaksanut kuitenkaan paikalla olla joten neljän aikaan ajelin kotiin ja kun kotona oli suikussa käyty ja syöty, oli n. 13 tunnin yöunien paikka, ei tarvinnut unta odotella. Joukkueemme teki tapahtumassa parhaan tuloksen: n. 330 km, mutta eräs kolmihenkinen joukkue juoksi n. 270km joten helle hatunnosto. Oma saldo oli 32,4 km (18kierrosta) 4:18 per km.

Kuvia tapahtumasta: http://rc.eeme.li/multimedia/2013/keuruu/

Video minun ja Antti K:n vaihdosta: http://www.youtube.com/watch?v=KdeN3frejjA

Tulevana viikonloppuna kisailen sitten Nuuksio Classic Trail Marathoninilla jossa kävin myös viime vuonna, tosin silloin juoksu oli aikamoista raastoa puhkijuostujen pohkeiden ja ylikunto-oireiden takia.

Tällä kertaa ajattelin lähteä varovasti tunnustellen liikkeelle ja katsoa hieman sykkeita, jotta puolessa välissä ei tulisi tunnetta ettei enää jaksa, mukavaa olisi jos viimeisen kympin vielä voisi hieman kiristää. Saa nähdä kuitenkin että löytyykö alussa malttia säästellä ja lopussa “päätä” juosta kovaa. Viime vuonna matkaan käytin 5h 28min ja jos kisa nyt menee hyvin niin en pidä tunnin parannusta mahdottumuutena. Saa nähdä miten käy…

Kesäkuu

Kesäkuu meni ja pitkästä aikaa tuli treenailtua oman mielen mukaan ilman valmista ohjelmaa, pääasiassa kuukauden lenkit tulikin maastossa tehtyä, kuun alkupuoli kun piti Jukolaan valmistautua. Numerolappu rinnassa tuli hölköteltyä kaksi kertaa joten kirjoittelen näistä pienet tarinat.

Jämsä-Jukola:

Työnantajani joukkue on jo monena vuonna osallistunut Jukolan viestiin, vaikka monena vuonna olen kuntorasteillä aina muutaman kerran käynyt niin Jukolan olen jättänyt väliin ja monesti onkin muuta menoa ollut samalle viikolle. Tänä vuonna ajattelin että nyt ainakin kunto riittäisi hyvin ja kyseiselle viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa tiedossa, niimpä ilmoitin työkaverille rohkeasti että voisin pisimmälle ankkuriosuudelle lähteä.

Kevään aikana taas kuntorasteilla kävin, kolme kertaa korttelisuunnistuksessa ja viisi kertaa kunnolla metsässä suunnistamassa, rasteista tosin jäi yleensä vain paha maku suuhun, koska A-radat olivat aika vaikeita ja apuja ei aina saanut muilta suunnistajilta koska niitä ei näkynyt, ehkä noista kuitenkin jotain oppia mukaan tarttui ja tuli radat läpi aina päästyä kun tarpeeksi kauan rasteja etsi.

Jukola lauantaina sitten lähdin kaverini Mikan ja Antin kanssa kohti tapahtumapaikkaa, matka menikin nopeasti kun matkaa ei ollut kuin n. 50 kilometria. Perillä sitten etsin joukkueelle varatun puolijoukkueteltan ja pikaisen majoittumisen jälkeen pientä kiertelyä tapahtuma-alueella ja Venlojen viestin lopun seurailua. Illalla tuli käytyä kisaravintolassa syömässä ja sen jälkeen seurasinkin starttia, olihan se hienon näköistä kun reilu 1600 tyyppiä säntää metsään otsalamppujen kanssa illan hämärtyäessä. Startin jälkeen painelinkin teltalle torkkumaan, korvatulpat päässä yritin unta saada, mutta uni oli heikkoa kuulutuksien pauhatessa läpi yön. Unta ehkä pari-kolme tuntia sain ja hieman ennen seitsemää kömmin pussista ulos. Joukkueellamme oli mennyt kohtalaisen hyvin, koska olin aamulla ainut joka yhteislähtöön osallistui, joten n. puoli yhdeksän aikaan menin starttialueelle lämmittelemään.

Lähtölaukaus pamahti kello 9, joten kartta käteen ja hölkkää kohti k-pistettä, samalla vähän taittelin karttaa ja katsoin paria ekaa rastiväliä. Kompassistakin katsoin suunnan, mutta ekalle rastille oli sen verran hyviä merkkejä että maastoa pystyi seuraamaan, toki huutelin letkassa koodia. Ekat kolme rastia löytyi helposti, neljännellä osuin hajontaan, mutta oikea rasti oli kuitenkin lähellä ja löytyi nopeasti. Meno jatkui mukavasti eri letkoissa ja rastit löytyivät melko helposti, 9 rastilla taas parin muun tyypin kanssa ensin osuttiin hajontaan jonka jälkeen hieman etsittiin oikeaa. Jossain vaiheessa huomasin ettei oma “hötkyily” kannata, eli vaikka vauhtia pidin niin urien risteytyessä piti aina liian kauan karttaa tutkia ja ohitetut tyypit olivat taas edessä, joten eipä auttanut kuin pysyä letkassa ja pitää vauhtia vain kun oli varmaa missä olin. Näin rastit löytyivät helposti eikä isoja pummeja tullut, rastilla 19 hieman menin vasemmalta ohi ja muutama kymmentä metriä piti palata. Meno tuntui kokoajan melko kevyeltä joten rastilla 23 kiristin hieman vauhtia ja ohittelin tyyppejä, sainkin mukavan loppukirin ja rastitkin löytyivät helposti paitsi viimeinen jonne juoksin melkein karttaa katsomatta, joten löysin taas itseni väärästä hajonnasta, tosin tästä ei tullut kuin puolen minuutin pummi. Viimeiseltä rastilta juoksin maaliin niin paljon kuin jaloista irtosi ja maalissa vasta katselin kellosta aikaa, sykkeitä toki seurasin matkan aikana silloin tällöin.

Aikaa kului 15.1 km radalla 2:25:08 ja matkaa kertyi mittariin 16.9 km, osuudellani olin sijalla 982. http://connect.garmin.com/activity/328483263

Joukkeen tulos: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2013_ju/ju/kilpailijat/1286/ – Sijoitus 1087

Mukavasti siis meni pelkäämäni Jukola ja vielä kun piti jännittää paikan päällä yli puoli vuorokautta ja odotella starttia, pakkohan sitä on ensi vuonna lähteä Kuopion Jukolaan, mielellään samalle osuudelle.

Kiimasen Savulenkki:

Nyt jo itsellenikin perinteeksi muodostunut juhannushölkkä Lannevedellä oli Kesäkuun toinen numerolappuhölkkä, ensimmäistä kertaa kävin tuolla viime vuonna ja silloin aikaa kului 42:58. Aikaa oli lähdettävä siis parantamaan ja mielessä oli 40 minuutin alitus vaikka en siihen täysin uskonutkaan. Paikalle ajelimme Leenan kanssa moottoripyörälläni ja juoksukamat puin jo kotona, paikanpäällä kävin ilmoittautumassa jonka jälkeen numero rintaan ja lämmittelylenkille, juoksin hieman alkupätkää ja totesin taas että ensimmäinen kilometri on kokonaan ylämäkeä joten siinä ei kannata liian kovaa lähteä, seuraavalla kilometrillä saakin sitten painella vauhdilla alamäkeen. Lämmittelyn jälkeen vähän vettä naamaan ja starttipaikalle odottelemaan, asetuin mielestäni hyvään paikkaan parin metrin päästä viivasta, mutta kun näin tutun kaverin siinä ja aloimme juttelemaan, eteen kertyikin aika paljon porukkaa. Startin tapahtuessa olinkin sitten tungogksessa ja ekat sata metriä meni todella hitaasti, kunnes pääsin reunaan ja ohittamaan porukkaa. Eipähän tullut ainakaan lähdettyä liian kovaa,

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:04, tosin vauhti oli startin takia aika epätasaista. Toinen kilometri alamäkeen aika vauhdikkaasti aikaan 3.40, hieman tuli yhden tyypin kanssa siinä tavoitteista ja vauhdeista sananen vaihdettua ja kolmas kilometri meni taas aikaan 4:06 ja sykkeetkin alkoi pyöriä yli 170 lukemissa, neljäs kilometri aikaan 4.05 jonka jälkeen alkoi jo tuntumaan aika pahalta ja hieman jäin parista tyypistä joiden rinnalla oli matkaa tullut tehtyä. Kolme seuraavaa kilsaa hieman yritin säästellä (3:57, 4:09, 3:56) mutta ei vauhti näköjään hidastunut, taisi olla tasaisempaa osuutta noilla parilla kilsalla. Kahdeksas kilometri meni aikaan 4:01 ja hieman tavoitin taas muutamaa juoksijaa ja yhdeksännellä ohitin muutaman lisää ylämäessä ja tämä olikin kisan hitain, aikaa kului 4:15. Mäen päällä loppulaskussa sitten aloitin loppukirin kohti maalia, matkahan on hieman vajaa kympistä (9.84km) ja tuo loppurutistus meni 3.29 keskivauhdilla. Maalissa olin aikaan 39.20 joka hieman yllätti itsenikin. Tälläkään kertaa en juoksun aikana seurannut kokonaisaikaa, vaan sykkeitä sekä kilometrin väliaikoja.

Savulenkin maalisuoralla

Savulenkin maalisuoralla

Keskisyke juoksussa oli 171 ja maksimi maalisuoralla 180. http://connect.garmin.com/activity/330988247

Tulokset löytyvät tuolta: http://www.lannevesi.fi/Savu_tulos_2013.htm Oma sijoitus 59/266 (+8.41).

Kisan jälkeisen päivän huilailin ja juhannussunnuntaiksi olinkin sopinut vetäväni +4h yhteismaastolenkin, kiersimme neljän hengen porukalla mukavan leppoisan tahtiin kolme järveä Jyväskylän pohjoispuolelta ja alustana oli latupohjaa, metsäpolkua, pitkospuita ja valitettavasti muutama kilometri asfalttiakin. Matkaa kertyi n. 36 km ja aikaa meni 4h 25min.

http://connect.garmin.com/activity/331992145

Juho, Matleena ja Harri

Juho, Matleena ja Harri

Latupohjaa Palokassa

Latupohjaa Palokassa

Viimeinen Kesäkuun viikko menikin jo hieman kevyempänä tulevaa Kesäyön Unelmaa varten. Kesäkuun kokonaissaldoksi tuli 34h 31min. josta juoksua ja suunnistusta 29h 7min. (250km).