Kesälomaa & NUTS Midnight Sun 55k Trail Ultra

Kisasta johon minulla ei ollut tarkoitus edes osallistua tulikin tähän mennessä tämän vuoden paras kisa ja oman juoksu-urani tähän mennessä kovin suoritus.

Kesäkuun lopussa kesälomasuunnitelmani hieman muuttuivat, tarkoitus oli alunperin olla aika pitkälti kotimaisemissa ja hinkata mäkeä, mutta kun tarjolle tuli pohjoisen “korkean paikan leiri” ja valmiiksi olisin Pallaksen maisemissa niin heinäkuun alussa ilmoittauduin mukaan.

Loman aluksi olin vaeltamassa ja juoksemassa Kebnekaisen maastoissa 8 päivää, osa matkasta kantaen painavaa rinkkaa ja teimme myös päiväretkiä kevyemmillä varusteilla. Matkaa kertyi noina päivinä reilu 150 kilometriä ja nousua reilu 6000m. Kovin vauhdikasta meno ei noissa maastoissa ollut ja muutenkin tuli paria lyhkäistä pätkää lukuunottamatta liikuttua matalalla sykkeillä. Tunteja Kebnekaisen reissulla kertyi n. 44h. Maastot tuolla olivat kovin kivikkoisia ja kävivät todella hyvästä polkujuoksutekniikkatreenistä, paikoitellen virheisiin ja kaatumisiin ei ollut varaa ja niitä ei myöskään sattunut.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kebnekaisen reissun jälkeen oli ohjelmassa kolmen päivän lepo mökkeillen ja ihastellen pallastunturia sen juurelta, jonka jälkeen tutustuin Pallas-Hetta reittiin vaeltamalla n. 50 km ja tein myös kolme iltalenkkia autiotuvilta jotta sain hieman vauhdikkaampaa juoksua alle ennen kisaa. Kolme vuorokautta reitillä vietin jonka jälkeen lepäsin muutaman päivän ennen kisaa Hetassa ja myös varasin paikallisesta Fysio-Hetasta hieronnan, joka tuli tarpeeseen. Tunteja kisaa alustavalla viikolla vaelluksella ja juoksulla tuli n. 14h ja kilometrejä n. 80, nousua kertyi n. 3000m.

Tankkausta hieman aloin tekemään jo keskiviikkona, söin hieman normaalia enemmän, mutta tuttavan ohjeistuksella aloitin myös keskiviikkona luumutankkauksen jonka avulla saisin myös tavaran kehosta ulos ennen kisaa. Olinhan kaksi edellistä pitkää juoksua onnistunut pilaamaan vatsaongelmilla. Luumuja vetelin 1,5 kg ke-pe välillä.

Lauantai-aamuna aamupala, makoilua sängyllä ja pitkän kisan seurausta sekä kamat kasaan ja puolen kahden aikaan bussiin kohti Hotelli Pallasta. Perillä sitten tuttujen moikkailua ja viimeinen info ennen kisaa, jonka jälkeen kävely starttiviivalle.
Torvi soikin melko nopeasti ja lähdimme liikkeelle, kärkeen lähti reilun 10 henkilön letka ja minä jäin Kärkkäisen Svanten ja yhden naisjuoksijan kanssa selvästi eroon tuosta porukasta, matka kului ja ekan tunturin päälle päästiin ihan mukavaa juoksukävelyä, katselin myös hieman sykkettä ja mietin että hieman riskirajoilla mennään vaikka tuntuma oli muuten hyvä. Alamäki oli aluksi vauhdikkaampaa mutta muuttui sitten teknisemmäksi. Ensin kaatui Svante, nousten kuitenkin nopeasti pystyyn. Reilu kilometri myöhemmin sitten itse kompuroin ja menin nenilleni, pienillä naarmuilla selvisin mutta harmittavasti shortseihin tuli reikä 😦

Alamäen jälkeen päästiin pienelle pusikkopätkälle jonka jälkeen teimme Svanten kanssa pienen suunnistusvirheen kun näimme edelle meneviä tyyppejä ylempänä tunturissa, ei auttanut kuin kiivetä takaisin polulle mahdollisimman nopeasta, tuossa vaiheessa Svante pääsikin hieman eroa ottamaan. Seuraavaksi reitillä tuli vastaan Nammalakuru jossa join ja täytin toisen pulloni sekä kastelin hieman päätäni, kurun jälkeen pieni nousu ja mukava näkymä Montellin majalle jonka kohdilla reitti alkoi taas nousemaan seuraavaan tunturiin.

Tässä nousussa saavutin taas Svanten sekä pian saimme yhden edellä juoksevan tyypin myös kiinni ja jatkoimme matkaa kolmen letkassa ylös asti. Alamäessä saavutettu tyyppi taas oli sen verran kova että jätti minut vaikka aika rohkealla vauhdilla itsekin menin ja kolmen porukka hajos hetkeksi kunnes taas olimme nipussa seuraavassa nousussa. Tässä nousussa poroaidan kohdilla ohitimme ilmeisesti Kolehmaisen Mikon joka hieman teippasi jalkojaan ja hetken päästä liittyi seuraamme.

Alamäki alkoi taas ja eroa syntyi, kova alamäkijuoksija lähti ja minun oli pakko seurata hieman riskillä, ohitimme yhden itsensä loukanneen tyypin ja toisen tyypin joka oli apuna, kysyin onko kaikki hyvin ja hengenhätää ei ollut joten painelin ohi. Mukava vauhdikas alamäki jatkui kun taas tulimme pieneen metsikköön ja katselimme hieman suuntaa. Alkoi taas ylämäki ja jäin edellä menevän tyypin perään, vauhti oli kuitenkin sen verran hidasta että takaa tuli muut kiinni ja yksi juoksija ohitti joten säntäisin hänen perään ja Svante tuli myös ja lähti hyvää vauhtia karkuun. Tunturin päällä tasaisella meno tuntui kevyeltä ja lisäsin hieman vauhtia, pian taas menin alamäkeen, tällä kertaa yksin.

Alamäessä kenkä osui kiveen ja sattui kaatuminen numero kaksi, onneksi kompuroin sen verran pitkän matkan että ohjasin itseni kanervikkoon selälleni eikä pahoja vahinkoja sattunut (loppumatkalla kaaduin vielä 2 kertaa, mutta en juurikaan muista missä). Jatkoin matkaa ja pian tulikin Hannukuru vastaan jossa Svante odotteli kysyen suuntaa, hieman itsekin olin pihalla mutta äkkiä suunta selvisi. Minä pysähdyin ottamaan nestettä mutta Svante jatkoi menoaan, olin juonut tuohon puoliväliin mennessä n. 1,5 litraa ja geeleistä & suolasta oli kulunut hieman vajaa puolet. Huoltopisteeltä nappasin mukaani myös vähän sipsejä ja keksejä veden ja urheilujuoman lisäksi ja matka jatkui hetken syöden ja juoden.

Pahankurussa pääsin Svanten kantaan hetkeksi mutta tiesin että tulevalla tasaisella ja helpolla osuudella en perässä pysy, joten seuraavan reilun kumpin sain juosta yksin vaikka edessä ja takaa aakeassa maastossa juoksijoita näkyikin. Tällä pätkällä meno maistui mukavasti mutta takareidet alkoivat hieman kiristämään, otin siihen vaivaan lisää suolaa ja toivoin ettei kramppeja tulisi.

Nopeasti vastaan tuli Sioskuru jossa näin Svanten täyttämässä pulloja ja tein saman itsekin. Taas olkoi lämäki ja saavutin Svanten myös, jatkoimme taas matkantekoa juosten, kävellen ja jutellen kohti Pyhäkeroa ja pian saavutimme myös yhden edellä menevän juoksijan. Hetken aikaa menimme kolmen porukassa eikä takaa näkynyt uhkaajia. Pyhäkerolle johtavassa mäessä tuli selkä edellä vastaan myös 125km urakkaa suorittava Korttisen Antti, huusin hänelle tsempaten mutta samalla hän istui kivelle katsomaan meidän juoksua. Nousun loivemmilla osuuksilla en malttanut pikakävelyä harrastaa vaan juoksin ja yritin tiputtaa muita, Svante pysyi perässä mutta ohitettu juoksija jäi.

Lopulta pääsimme Pyhäkeron päälle ja sanoin Svantelle että “odota maalissa, otetaan yhteiskuva” ja lähdin vauhdikkaasti alamäkeen. Svante jäi hieman mutta ylämäessä ohitettu juoksija taas meni todella vauhdikkaasti ohi ja omat takareiden kiristi sen verran ettei kovempaa päässyt, kilometrivauhdit tuossa laskussa olivat kuitenkin n. 4,5 min per km luokkaa.

Seuraavaksi vastaan tuli Pyhäkeron tupa josta lähdimmekin hieman eri suuntaan kuin olin kuvitellut, jokunen juoksija oli pienen pummin tässä kohtaa tehnyt. Sain myös kiinni alamäessä minut ohittaneen tyypin joka jäi matkasta samantien ja pian seuraani hetkeksi tuli Maija Oravamäki, hän oli tehnyt pienen pummin myös mutta oli kuitenkin selvässä naisten sarjan johdossa.

Pian myös Svante tuli takaa ohi todella vauhdikkaasti ja Maija lähti hänen matkaansa, tiesin että kumpikin on minua kovempia tasaisen juoksijoita, joten en uskaltanut peesiin lähteä. Jälkeen päin mietin että olisiko pitänyt kun voimia riitti ja energiaakin oli!?

Viimeiseltä juomapisteeltä vielä otin pullot täyteen sekä hieman sipsejä jotka eivät oikeen uponneet. Maaliin oli matkaa kymppi ja juoksu kulki mukavasti reilun viiden minuutin kilsavahtia. Hieman puuduttava osuus oli mutta toisaalta taas oli mukava juosta loppuun helppo osuus.

Hiekkatieltä vielä käännyttiin asfaltille kohti Hettaa ja nopeasti hieman yllättäen tuli vastaan 3km kyltti ja silloin aloin pientä loppunykäisyä tekemään ja sainkin pikkuisen vauhtia kasvatettua kunnes maaliin pääsin.

Svanten kanssa maalissa.

Svanten kanssa maalissa.

Maalissa olikin sitten aika voittajafiilis, aika oli 5.22 ja risat ja pian sijoitukseksi selvisi seitsemäs sija. Hieman nestettä maalista, pakolliset maaliintulokuvat ja matka jatkui oluelle hyvässä seurassa 🙂

Johtopäätös: rinkkavaellus siis kannattaa painavalla rinkalla vaikeassa maastossa ja viime aikoina myös elämä on muutenkin hymyillyt positiivisesti joka antaa lisäpotkua tällaisiin suorituksiin.

Garminin data: http://connect.garmin.com/modern/activity/550223416

Tulokset: http://nuts.fi/wp-content/uploads/2014/07/NUTS_Midnight_Sun_Trail_Ultra_tulokset.pdf

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s