Kisaraportti: Vaarojen Ultra 86km

Kolmannen kerran lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasin taas Kolille, kaksi vuotta sitten sieltä juoksuharrastus alkoi Vaarojen Maratonilla 43km matkalla (6h 40min) ja vuosi sitten retkeilin ensimmäisen ultra-kisani läpi (14h 27min).

Perjantaina matka-alkoi hyvässä seurassa kun Petri K ja Anna L tulivat noutamaan minut ja tämän jälkeen noukittiin kyytiin vielä Antti K, autokyydissä oli sitten Tamperelaisten ja Jyväskyläläisten Ultratiimit. Matka meni nopeasti ja juttua riitti mukavasti, puheenaiheet yllättäen pyörivät pääasiassa kestävyysurheilussa. Illalla perille päästyä sitten numeron ja muun kisamateriaalin haku ja pastapuffettiin syömään foorumilaisten ja muiden tuttujen kanssa. Muuten ilta menikin hieman varusteita säätäessä ja huonekaverin kanssa jutustellessa. Nukkumaan menimme n. klo 23 mutta unta en meinannut saada kun miljoona asiaa pyöri päässä ja hieman Petrin kuorsauskin valvotti korvatulpista huolimatta.

Aamulla oli herätys 5.20, siitä sitten aamupalalle jonka jälkeen kamat päälle, eväiden vienti vaihtopaikalle ja starttiin. Starttipaikallla näkyikin paljon tuttuja naamoja ja minutkin moni näytti moni tunnistavan jostain. Keli oli aamulla aika tuulinen ja viileä, starttipaikalla minulla oli vielä päällä Haltin kevyt takki, mutta kun olin katsellut sääennustetta niin ajattelin riisua takin ja mennä t-paidalla ja irtohihoilla hikoilun vähentämiseksi. Pian järjestäjät jo huutelivatkin että startti koittaa pian joten menin kohtuu hyvälle paikalle jotten ruukaan jää.

Vielä hymyilyttää. Kuva: Jussi Riku.

Vielä hymyilyttää. Kuva: Jussi Riku.

Koko joukko. Kuva: Jussi Hulkkonen.

Koko joukko. Kuva: Jussi Hulkkonen.

Kun startti tapahtui, lähti kärki todella kovaa ja katosi pian näkymättömiin, omakin meno oli alun polulla aika vauhdikasta ja taisin olla “kakkosryhmässä”. Ensimmäinen kilometri meni aikaan 5.12 ja toinen hyvään alamäkeen painellessa jopa 4.32. Tarkoituksena olikin saada lämmöt päälle kovista sykeluvuista huolimatta, pian saavuimmekin tielle jossa tuli pidettyä n. 5½ minuutin kilometrivauhtia. Tarkkaa suunnitelmaa en ollut kisaan tehnyt, miettinyt vain että tällä kertaa olisi rajoja hieman koeteltava ja kun tiedossa oli että vauhti hidastuisi kuitenkin toisella kierroksella niin ekalla kierroksella olisi vauhtia pidettävä kun meno vielä maistuu. Ensimmäiset 10 km meninkin jonossa ja välillä myös vedin letkaa, sitten piti pitää pieni vedenlaskutauko joten letka meni menojaan ja hieman itsekin rauhoittelin vauhtia. Pian tulikin 17km vedenylityspaikka ja hetken istuminen veneessä tuntui hyvälle, ylityksen jälkeen hörppäsin ekasta vesipullosta loput ja juoksin tankkauspaikalle jossa sain täydennettyä vesipullon melkein lennosta jonka jälkeen pieni tiepätkä menikin vauhdilla.

Pian sain kiinni viime vuoden naisten sarjan voittajan Ninan jonka kanssa hieman jutustelin ja menin yhtä matkaa muutaman kilometrin, koska vauhti tuntui hyvältä itsellenikin. Pian kuitenkin en malttanut jäädä kaikkia ylämäkiä kävelemään ja lähdin taas omia menoja. Ryläykselle noustessa sainkin sitten saman letkan kiinni mikä aikaisemmin pääsi karkuun ja meno tuntui tosi hyvältä, nousussa pysyttelin jonon hännillä mutta kun lasku alkoi menin vauhdilla letkasta ohi teknisessä alamäessä, joten kesän aikana tehty alamäkitreeni oli tuottanut tulosta. Pian alkoikin helpompi polku ja tieosuus, täytin vesipisteellä toisen vesipullon ja laitoin pulloon elektrolyyttitabletin.

Tieosuus meni ihan hyvällä vauhdilla mutta tuntui puuduttavalta, odottelin vain kahta viimeistä nousua. Nousuun päästessä menin taas letkassa ja edellä menevä tyyppi menikin hyvää vauhtia, sanoi kuitenkin sitten tasaisella osuudella että “mene edelle kun pääset alamäen nopeammin” ja tein työtä käskettyä ja päästelin alamäen sitten vauhdikkaasti lasketellen. Viimeinen nousu ennen toista kierrosta meni ihan kivasti myös, loivat ylämäet ja tasaiset juoksin ja jyrkemmät menin kävellen pitkällä askeleella. Mäkeen kului aikaa n. 19 minuuttia ja ekan kierroksen väliaika oli 4:51:36.

Kierrosten välillä tankkasin geelipullon, söin vihreitä kuulia, banaanin, vähän sipsejä ja join puoli litraa colaa, aikaa paikallaan meni varmaankin 5 minuuttia. Toiselle kierrokselle lähdin vaihdosta yksin, olo oli ihan hyvä mutta tuntui että vauhdikas ensimmäinen kierros oli kuitenkin syönyt jalkoja aika paljon, joten ajattelin että toiseen kierrokseen voi aikaa käyttää 6h niin saa ihan kelvollisen tuloksen. Alamäki ja tieosuus menivät ihan hyvin ja tiellä pystyi pitämään ihan kelvollista vauhtia, mutta kun polkuosuus alkoi niin ei se jalka noussutkaan enää samaan malliin ja vatsaakin hieman turvotti.

Matka kuitenkin jatkui ja ennen kiviniemeä yksi tyyppi ohitti minut vauhdikkaasti ja toinen tyyppi sai minut kiinni jonka kanssa juoksimme vesistönylitykseen samaa matkaa, ylityksen jälkeen kuitenkin hän jäi kävelemään ja tankkaamaan, itse vain täydensin taas juomapullon ja jatkoin matkaa kohti Ryläystä. Pieni tiepätkä ja helpot polut meni ihan kohtuullisesti, mutta nousu Ryläykselle alkoi jossain vaiheessa hidastumaan aika lailla, yli kymmenen minuutin kilometrejä tuli, kaikenkaikkiaan Ryläyksen osuudella 4 kappaletta. Pieni tuskastuminen ja manaus alkoikin että voisi kivikko ja juurakko loppua, tuntui kuin ne olisi vaan lisääntynyt toiselle kierrokselle. Lopulta tuolta kivikosta ja juurakosta kuitenkin pois selvisin ja samassa joku Latvialainen tyyppi minut vauhdikkaasti ohitti, koitin kaveria tervehtiä mutta hän ei suustaan saanut sanaakaan. Helpompi polkuosuus ennen lopun tiepätkää meni kävelyhölkkää, onneksi takaa tuli sama kaveri jonka kanssa aikaisemmin juoksin vesistönylitykselle joten se sai minutkin vauhtia pitämään.

Vesipisteellä vielä viimenen pullon täydennys ja kohti maalia tietä pitkin, mukavasti vauhtia pystyi pitämään ja katselin kellosta että alle 11h on mahdollista päästä. Edessä näkyi Latvian tyyppi, mutta sen verran kaukana etten kiinni saisi ja takana tuleva tyyppi otti minut tiepätkän alulla taas uudestaan kiinni, sen verran kilpailuviettiä minulla kuitenkin oli etten halunnut yhtään sijaa enää luovuttaa joten juostava oli ylämäkiä lukuunottamatta. Tieosuudella näin myös puiden yläpuolella Kotkan liitelevän, aikaisemmin en niin isoa lintua ole missään muistaakseni nähnyt kovasti todelliselta se vilaus linnusta tuntui, sillä hetkellä mielessä kävi että näenkö jo näkyjä. Koska mittari näytti matkaa hieman todellista enemmän, en tiennyt tarkkaa matkaa maaliin ja siitä seurasi pieni tuskastuminen, kuitenkin pian onneksi pääsi kurvaamaan jo laskettelurinteen nousuun mikä menikin hyvällä vauhdilla, tosin taas alamäki oli hidasta köpöttelyä ja viimeiseen mäkeen ei jäänyt eroa takana tulevaan kuin pari kymmentä metriä. Kuitenkin mieli kirkastui kun viimeiseen mäkeen pääsi joten taas tuli juostua loivat ja tasaiset kohdat eikä nousu ollut kuin minuutin hitaampi verrattuna ensimmäiseen kierrokseen, lopussa toki vielä juosten loppukiri maaliin.

Loppunousussa oli aikaa kuvaillakin.

Loppunousussa oli aikaa kuvaillakin.

Maalissa kello näytti aikaa kuluneen 10h 47min ja 18 sek ja sijoitus oli 22. Maalissa jutustelin hetken Mian ja Matiaksen kanssa jonka jälkeen painelin suoraan keittolounaalle ja tilasin baarista oluen.

Tulokseen täytyy olla tyytyväinen, onhan aika n. 3h 40min nopeampi kuin viimevuotinen, myös ensimmäisen kierroksen aika 4.51 ja risat tuntui mukavalta ja joskus olisi kiva koettaa juosta Kolilla pelkkä maraton ja katsoa paljonko aika tuosta paranisi. Toinen kierros oli osaksi myös vaikea kun melkein koko matkan yksin menin, en pystynyt käskyttämään väsynyttä ruhoa juoksemaan tarpeeksi varsinkaan teknisillä poluilla, tärkein lihas siis taisteli vastaan.

Onnistunut viikonloppu loppujen lopuksi tämä oli, viimeiset valmistautumisviikot menivät aika vähillä unilla “elämän tilanteen” muutoksen vuoksi joten olo oli aika epävarma vaikka kuntooni luotinkin. Matkan aikana tuli kaikenlaista pohdittua ja elettyä aika tunteikkaita hetkiä yksin taivaltessa. Kiitos kaikille tsemppaajille ja koko “juoksuyhteisölle”, mukava aina tavata uusia ja vanhoja tuttuja. Monet minut tunnistivat myös 2 vuotta sitten julkaisemastani videosta joka oli jopa kannustanut ihmisiä osallistumaan kyseiseen tapahtumaan.

Statsit: http://connect.garmin.com/activity/386385097

Tulokset: http://www.championchip.fi/tulospalvelu/6d8e21f6-320b-4103-8466-6470fefab020/Miehet+86km

Varustelistaus:

Salomon Sense Ultra kengät + Outdoor research trail gaiters

Compressports Trail Running Shorts & Shirt & Calf Guard säärystimet

Salomon irtohihat

Puuvillahanskat

Ultimate Direction Scott Jurek juomaliivi

Liivissä Haltin kevyt takki, en käyttänyt

Toiselle kierrokselle liiviin myös otsalamppu jota en tarvinnut.

Geelit n. 15 kpl

Clif Bar 1kpl

2 kpl fazerin suklaapatukoita

Banaani

½ litraa Coca Colaa

3 vihreätä kuulaa

Vettä kului arviolta n. 4 litraa joista puolet elektrolyyttijuomaa.

3 thoughts on “Kisaraportti: Vaarojen Ultra 86km

  1. Hieno tarina, vaan enpäs pystynyt millään vastaamaan sinun vauhtiin. Tuskin olisin pysynyt millään perässä, vaikka alussa olisinkin jäänyt roikkumaan siihen letkaan minkä mukaan lähdit.

Leave a reply to munkkitossu Cancel reply