Kesäyön unelma

RC Eemelin kesäyön unelma on kaikkien ultrajuoksijoiden ja muiden pitkän matkan hörhöjen ainoa oikea kesähuvi! Tapahtuma ei ole liian tiukkapipoinen kilpailu vaan päätarkoitus on nauttia kesäyön viileydestä, hienoista maisemista ja voittaa itsensä!

Heinäkuun viides päivä koitti ja se tarkoitti sitä että illalla pistetään juoksukamppeet päälle, evästä reppuun ja yö vietetään juosten pitkin polkuja Jyväskylän ympäristössä.

Kisaan valmistauduin hieman keventämällä harjoituksia: edellisellä viikolla viikolla treenitunteja kertyi reilu 5h ja kisaviikolla kävin maanantaina ja tiistaina juoksemassa lyhyet lenkit, näin myös tuli samalla tankattua kun ruokaitua tuli normaalilla ruokahalulla. Ainut ylimääräinen tankkaus olikin juoksua edeltävän päivän illalla nautittu pizza.

Perjantai meni normaalisti töissä, yritin toki aamulla nukkua hieman pidempään ja hyvät yöunet alle sainkin. Edellisenä päivänä reppua jo pakkasin mutta ennen lähtöä hieman ylimäärisiä eväitä karsin.

Reppu sisältöineen.

Reppu sisältöineen.

Starttipaikalle pääsin kaverini Samin kyydissä joka osallistui puolimatkalle, olimme paikalla reilu puoli tuntia ennen lähtöä. Saimme kartat ja reittikuvaukset, otimme yhteiskuvia ja odottelimme vielä muutaman minuutin virallista lähtöaikaa ja tietenkin vettä alkoi satamaan juuri ennen yhdeksää.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Kokomatkalle starttasi 7 juoksijaa, puolikkaalle 6 ja pari pyöräilijääkin mahtui joukkoon.

Lähtö koitti ja porukka lähti letkassa jutustellen ihan mukavaa vauhtia ja ensimmäinen väliaikarastikin tuli nopeasti eteen, rastilla sain nopeasti leimattua mutta kun kaikki samaan aikaan siellä olivat niin hieman siinä osa joutui odottelemaan, kuitenkin letka taas muodostui yhtenäiseksi seuraavalla parilla kilometrillä. Alkumatkasta letka aina venyi rastiväleillä mutta taisi sitten jokaisella rastilla kasaantua yhteen, juoksin itse alkumatkasta kärkiporukassa missä oli vain puolimatkalaisia, onneksi kuitenkin toinen osa porukasta saavutti meidät rastilla 6 kun emme osanneet katsoa rastipisteeksi määritetyn tolpan toista puolta. Matka taas jatkui leppoisasti jutustellen muiden osallistujien kanssa porukalla mennen aina 20 kilometriin asti josta puolimatkalaiset kääntyivät toiseen suuntaan, silloin jäimme Petrin kanssa kahdestaan kärkipäähän ja jatkoimme matkaa parina.

Heti seuraavalle rastille tuli hieman väärää reittiä mentyä kun jutustellessa ei tullut kiinnitettyä karttaan tarkempaa huomiota, suunta oli kuitenkin oikea ja rasti löytyi kuitenkin helposti. Pari seuraavaa väliä olikin enemmän asfalttia ja kovapohjaista tietä muutamaa pistoa lukuunottamatta ennen kuin pääsimme Muuratsalon metsään. Rasti löytyi taas kallion päältä ja jatkoimme matkaa polulle, välillä aina suuntaa katsoen puhelimen gps-jäljestä. Kuitenkin ohitimme polkuristeyksen mistä olisi pitänyt kääntyä ja jatkoimme eteenpäin pientä polkua, kyseinen polku kaarsikin aivan väärään suuntaan ja jouduimme palaamaan hieman matkaa. Tuosta eksymisestä tuli n. 600 metrin pummi.

Seuraavallä välillä alkoi vettä satamaan taas hieman runsaammin ja pimeätä oli, otsalamput olimme pukeneet jo n. tuntia aikaisemmin, tiellä näki juosta ilmankin mutta metsässä lamppua tarvisi. Seuraavalle rastille mennessä alkoi näkymään parin otsalampun vilkettä ja paikalle päästyä näimme Antin ja Juhan jotka olivat kiertämässä reittiä polkupyörillä, he olivat etsineet rastia aika kauan, mutta onneksi yhteistuumin heidän etsimisellä ja meidän gps-jäljen tutkimisella löytyi noin viidessä minuutissa, vettäkin tuohon aikaan tuli kaatamalla ja taisi olla reitin pimeintä aikaa. Seuraava rasti olikin mukava pisto reitillä “Ramin kuntopolulle” eli nousu hakolanvuoren päälle, rastin leimaus ja samaa polkua takaisin alas, tämä oli niin hienoa maastoa ja maisematkin olivat päältä aika hienot vaikka sää olikin aika pimeä ja pilvinen, ehdottomasti pitää käydä tuolla retkeilemässä uudestaan. Rastipisteeltä alas lähtiessä näimme muun porukan viimeisen kerran Petrin kanssa kun he olivat menossa ylöspäin ja me alas. Vuorelta alas juoksu olikin mukavimpia osuuksia matkalta, vaikka kivet olivat liukkaita ja matkaa oli jo takana noin 40 km pystyi laskeutumaan alas juosten teknistä polkua, muutenkin alun jotenkin jäykät pohkeet olivat jo lämmenneet mukavasti ja toimivat ilman kolotuksia tässä vaiheessa hyvin.

Seuraavalle rastille oli alkuun hieman metsäautotietä jonka jälkeen polulle taas päästiin, pari kertaa reittiä hieman jouduimme hakemaan mutta montaa minuuttia ei mennyt, rasti sijaitsi lammen rannassa ja rastin jälkeen vielä hieman polkua ennen palaamista hiekkatielle. Hiekkatien varressa oli yksi rasti ennen kaivolla sijaitsevaa rastia jossa tankkasimme vesisäiliömme, kaivon pumppua sai pumpata aika kauan ennen kuin vettä tuli, onneksi tämä oli mainittu reittiselosteessa, muuten usko olisi voinutkin loppua. Tässä vaiheessa hieman otimme myös evästä enemmän ja säädimme varusteita, korkkasin myös mukana olleen puolen litran coca-colan. Stopille tuli mittaa noin 8 minuuttia jonka jälkeen matka taas jatkui ja edessä oli vielä toinen puolisko koko retkestä.

Nousu satasarviselle

Nousu satasarviselle

Seuraavalle rastille noustiin taas veden pinnasta aika korkealle Satasarvinen nimisen vuoren päälle, nousu ja koko vuoren ylitys oli taas polkujuoksijalle ihan parhautta ja voin kuvitella että Satasarvistakin tulee joskus päästä päähen juostua useamman kerran. Tuon vuoren jälkeen alkoikin pitkähkö melko tasainen tieosuus, pystyimme ihan mukavaa yli 10km/h vauhtia pitämään ennen kuin taas mentiin pusikkoon jossa rasti sijaitsi lintutornissa. Lintutornin jälkeen polku pieneni ja ainoastaan heinikossa näkyi pieni painauma ja gps-jäljen kohdaltakaan ei polkua löytynyt joten otimme käyttöön vaihtoehtoisen reitin ja jatkoimme painaumaa pitkin lähimmälle tielle.  Tästä hieman kiertoa aiheitui ja kun lähelle reittiä taas pääsimme tapahtui seuraava pummaaminen: luulin että olimme reitillä ja laitoin puhelimen pois jotta sain geelin nautittua, hieman sen jälkeen Petri huomasi ettemme ole lähelläkään reittiä. Tutkimme kuitenkin karttaa ja suunta seuraavalle rastille kuitenkin oli jokseenkin oikea, eli jatkoimme kyseisen asuinalueen läpi ja tulimme rastille hieman eri suunnasta. Tämä pummaus varmaan teki isoimman matkanlisäyksen reittiin.

Seuraava rasti oli muuramen Shell huolto-asema, kuitenkaan meillä ei ollut mitään tarvetta pysähtyä siellä joten kävimme vaan merkkaamassa rastin käydyksi jonka jälkeeen jatkoimme rastille Muuramen-joen rantaan, tässä huomasimme että kartta ja gps-reitti eivät menneet samasta paikasta, joten menimme gps-reittiä pitkin ja hieman oikaisimme joen rantaan luontopolulle. Luontopolun jälkeen oli vuorossa Riihivuoren päällä oleva rasti, kyseinen vuori oli jo kummitellut reitin varrella pitkän aikaa koska se oli näkynyt valaistuksensa ansiosta ensimmäisen kerran  jo noin 20 km kohdalla, päälle noustuamme pitkin hissilinjaa matkaa oli jo kuitenkin kulunut yli 60 km.

Riihivuoren päällä

Riihivuoren päällä

Omassa päässäni asiat mitkä näkyvät jo kaukaa, saavat reitin tuntumaan pitkältä, tälläkin kertaa monta vuorta ja kukkulaa jonne tultaisiin nousemaan näkyivät reitin “kaksisuuntaisuuden” takia usein kaukaa ennakkoon joka tuntui jotenkin pidentävän reittiä mielessä, eli tuli ajateltua “tuonnekin mennään, mutta välissä onkin matkaa noin maraton”. Kuitenkin kun matkaa rennosti vaan jatkoi, ei matka sitten jälkeenpäin niin pitkältä tuntunutkaan kun mukavaa vaihtelua maastossa oli, jos taas juostaisiin maantietä tai asfalttia, voisi oma pääni “hajota” koska ajattelemaan kerkiäisi paljon enemmän, nyt taas piti maastossa keskittyä jokaiseen kiveen ja juurakkoon.

Riihivuoresta alas laskeuduttuamme tietä pikin jatkoimme kohti Muuratharjua, pintana oli nyt latupohjaa , polkua ja harjun päällekin oli taas noustava, parasta tässä kuitenkin oli että reitti ensimmästä kertaa kääntyi maalia kohti, enää ei siis tarvinnut kuin juosta n. 25km. Onneksi kuitenkin reitti meni harjun päällä, joku hieman sadistisempi ratamestari olisi voinut pistää rastin välille myös harjun alapuolelle ja taas toisen päälle. No, oli ratamestari Tommi kuitenkin aika hyvin kaikki matkalle sattuvat nousut mukaan ottanut, ja hyvä niin koska jos joskus keski-eurooppaan meinaa lähteä ultrailemaan, niin nämä nousut ovat pieniä. Muuratharjun jälkeen menimme Muuramen läpi taas ja olisi ollut mahdollisuus käydä taas Shellillä, mutta ei ollut asiaa sinne tälläkään kertaa.

Loppumatka olikin sitten ihan mukavaa ja helpohkoa maastoa, polkua, metsäautotietä ja hiekkatietä ja rastistoppejakin oli vain 6 kpl ennen maalia. Ihan hyvää vauhtia pystyimme pitämään pääasiassa juosten ja välillä ylämäkiä kävellen, yleistä väsymystä ei juurikaan tuntunut, mutta reidet aika lopussa olivat. Jossakin vaiheessa aloin arvioimaan loppuja kilometrejä ja arvelin että maaliin päästyämme matkaa olisi kuljettu n. 95 km. Toiseksi viimeisellä rastilla manasinkin kun matkaa oli kuljettu n. 85 km ja viitta laajavuoreen näytti vielä 10,8 km että aika paljon ylimääräistä tulee ja kymppi vielä tuntuu pitkältä, kuitenkin vaan pistimme jalkaa toisen eteen ja maali alkoi häämöttää.

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Vimeistä mäkeä, kuva: Tero Pelkonen

Viimeisillä kilometreillä oli sentään yksi tuttu tullut vastaan, Tero oli maastopyörän kanssa liikenteessä ja kuvaili viimeisiä hetkiä ennen maalia.  Oli kuulemma kiire tullut kun olimme hänen mielestään aikaisessa, oma aikataulu oli kuitenkin pettänyt kun haaveilemalleni hotelliaamiaiselle ei kerennyt. Viimeinen mäki Laajavuoren päälle meni melkolailla juosten ylös ja siellä vielä leimaus. Fiilis oli melko mahtava ja väsymys ei vaivannut yhtään. Monta kertaa matkan aikana tuli ajateltua että onko tässä hommassa taas mitään järkeä, mutta sillä hetkellä kun maaliin pääsi kaikki mietteet muuttuivat positiivisiksi ja energiataso vaan kasvoi. Tämä suoritus antoi myös jatkoa ajatellen hyvää kokemusta, keskivauhdiksi tuli stoppien kanssa 8:15 min/km ja mittarin antama liikeelläolovauhti oli  7:33 min/km. Keskisyke oli 130 bpm joten aika kevyesti matka meni, ainoastaan reidet väsyivät toivottua enemmän mutta mielessä onkin monta hyvää reeniä reisien vahvistamiseksi ennen Vaarojen ultraa. Pohkeet taas pysyivät reissun ajan hyväkuntoisina eivätkä kipeytyneet jälkikäteen ollenkaan.

Kaksikko maalissa

Kaksikko maalissa, kuva: Tero Pelkonen

Aikaa matkaan siis kului: 12:57:10 ja matkaa meille tuli 94.1 km. Liikkeelläoloaika mittarista: 11:51:20. Tommin mittaamat statsit reitiltä ilman eksymisiä: Kokonaismatka: 91,38km, noususumma: 1742m.

Statsit mittarista: http://connect.garmin.com/activity/338112625

Kisasivu: http://rc.eeme.li/unelma/  Kuvia: http://hazor.iki.fi/2013/unelma/ Kisavideo: http://www.youtube.com/watch?v=1cfvQ-iBc10

Laajavuorestä pääsin sitten kotiin Petrin kyydissä, kotona tilasin pizzan, kävin suihkussa mukavien hiertymäkirvelyjen kera, söin pizzan ja nautin yhden oluen sekä vähän suklaata. Olo oli jonkin aikaa hieman ylienerginen mutta kun ruokaa oli saanut, alkoi pikkuhiljaa väsymys iskemään joten oli aika siirtyä sänkyyn, sen verran jalkoja särki että unen varmistamiseksi piti hieman särkylääkettä ottaa.

Varustelistaus:

  • Camelbak Octane LR (paino pakattuna 4.9kg)
  • Salomon S-lab Sense Ultra kengät (pakko todeta että tähän mennessä maastoon parhaat kengät, pitoa riittää)
  • Salomon exo trikooshortsit, paita, pohjekompressiot (shortshit aiheuttivat takareisiin hiertymät saumoista ja pienen hiertymän haaroihin)
  • Garmin 610 sykemittari + sonyn akku lataukseen
  • Led Lenser h7 otsalamppu.
  • iPhone 5 vesisuojakuorilla (latasin tätäkin akulla koska piti käyttää gpssää paljon)
  • 10 geeliä: squeezy super ja tomaatti (puolet meni)
  • ½ litraa coca colaa (puolimatkassa meni 3dl ja maalissa loput)
  • 1,5 vettä (vettä kului reissulla yhteensä n. 2,5 l)
  • Bullet meal curry chicken 500 (ei tarvinnut)
  • n. 100 g Sipsejä ja suolakeksejä (suurin osa jäi)
  • n. 200 g hedelmäkarkkeja (150g jäi)
  • Noin 8 suklaapatukka: da-capo, fazer tumma, fazer pähkinä, mini-twix (pari jäi)
  • 2 taffel-snack hedelmä-pähkinä sekoitusta. (toinen meni)
  • Otsalamppu
  • Irtohihat, Halti-flake kevyttuulitakki (ei tarvinnut)
  • Avaruushuopa, ensiapuvälineitä, vessapaperia (ei tarvinnut)
Advertisements

Kesäkuu

Kesäkuu meni ja pitkästä aikaa tuli treenailtua oman mielen mukaan ilman valmista ohjelmaa, pääasiassa kuukauden lenkit tulikin maastossa tehtyä, kuun alkupuoli kun piti Jukolaan valmistautua. Numerolappu rinnassa tuli hölköteltyä kaksi kertaa joten kirjoittelen näistä pienet tarinat.

Jämsä-Jukola:

Työnantajani joukkue on jo monena vuonna osallistunut Jukolan viestiin, vaikka monena vuonna olen kuntorasteillä aina muutaman kerran käynyt niin Jukolan olen jättänyt väliin ja monesti onkin muuta menoa ollut samalle viikolle. Tänä vuonna ajattelin että nyt ainakin kunto riittäisi hyvin ja kyseiselle viikonlopulle ei ollut muuta ohjelmaa tiedossa, niimpä ilmoitin työkaverille rohkeasti että voisin pisimmälle ankkuriosuudelle lähteä.

Kevään aikana taas kuntorasteilla kävin, kolme kertaa korttelisuunnistuksessa ja viisi kertaa kunnolla metsässä suunnistamassa, rasteista tosin jäi yleensä vain paha maku suuhun, koska A-radat olivat aika vaikeita ja apuja ei aina saanut muilta suunnistajilta koska niitä ei näkynyt, ehkä noista kuitenkin jotain oppia mukaan tarttui ja tuli radat läpi aina päästyä kun tarpeeksi kauan rasteja etsi.

Jukola lauantaina sitten lähdin kaverini Mikan ja Antin kanssa kohti tapahtumapaikkaa, matka menikin nopeasti kun matkaa ei ollut kuin n. 50 kilometria. Perillä sitten etsin joukkueelle varatun puolijoukkueteltan ja pikaisen majoittumisen jälkeen pientä kiertelyä tapahtuma-alueella ja Venlojen viestin lopun seurailua. Illalla tuli käytyä kisaravintolassa syömässä ja sen jälkeen seurasinkin starttia, olihan se hienon näköistä kun reilu 1600 tyyppiä säntää metsään otsalamppujen kanssa illan hämärtyäessä. Startin jälkeen painelinkin teltalle torkkumaan, korvatulpat päässä yritin unta saada, mutta uni oli heikkoa kuulutuksien pauhatessa läpi yön. Unta ehkä pari-kolme tuntia sain ja hieman ennen seitsemää kömmin pussista ulos. Joukkueellamme oli mennyt kohtalaisen hyvin, koska olin aamulla ainut joka yhteislähtöön osallistui, joten n. puoli yhdeksän aikaan menin starttialueelle lämmittelemään.

Lähtölaukaus pamahti kello 9, joten kartta käteen ja hölkkää kohti k-pistettä, samalla vähän taittelin karttaa ja katsoin paria ekaa rastiväliä. Kompassistakin katsoin suunnan, mutta ekalle rastille oli sen verran hyviä merkkejä että maastoa pystyi seuraamaan, toki huutelin letkassa koodia. Ekat kolme rastia löytyi helposti, neljännellä osuin hajontaan, mutta oikea rasti oli kuitenkin lähellä ja löytyi nopeasti. Meno jatkui mukavasti eri letkoissa ja rastit löytyivät melko helposti, 9 rastilla taas parin muun tyypin kanssa ensin osuttiin hajontaan jonka jälkeen hieman etsittiin oikeaa. Jossain vaiheessa huomasin ettei oma “hötkyily” kannata, eli vaikka vauhtia pidin niin urien risteytyessä piti aina liian kauan karttaa tutkia ja ohitetut tyypit olivat taas edessä, joten eipä auttanut kuin pysyä letkassa ja pitää vauhtia vain kun oli varmaa missä olin. Näin rastit löytyivät helposti eikä isoja pummeja tullut, rastilla 19 hieman menin vasemmalta ohi ja muutama kymmentä metriä piti palata. Meno tuntui kokoajan melko kevyeltä joten rastilla 23 kiristin hieman vauhtia ja ohittelin tyyppejä, sainkin mukavan loppukirin ja rastitkin löytyivät helposti paitsi viimeinen jonne juoksin melkein karttaa katsomatta, joten löysin taas itseni väärästä hajonnasta, tosin tästä ei tullut kuin puolen minuutin pummi. Viimeiseltä rastilta juoksin maaliin niin paljon kuin jaloista irtosi ja maalissa vasta katselin kellosta aikaa, sykkeitä toki seurasin matkan aikana silloin tällöin.

Aikaa kului 15.1 km radalla 2:25:08 ja matkaa kertyi mittariin 16.9 km, osuudellani olin sijalla 982. http://connect.garmin.com/activity/328483263

Joukkeen tulos: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2013_ju/ju/kilpailijat/1286/ – Sijoitus 1087

Mukavasti siis meni pelkäämäni Jukola ja vielä kun piti jännittää paikan päällä yli puoli vuorokautta ja odotella starttia, pakkohan sitä on ensi vuonna lähteä Kuopion Jukolaan, mielellään samalle osuudelle.

Kiimasen Savulenkki:

Nyt jo itsellenikin perinteeksi muodostunut juhannushölkkä Lannevedellä oli Kesäkuun toinen numerolappuhölkkä, ensimmäistä kertaa kävin tuolla viime vuonna ja silloin aikaa kului 42:58. Aikaa oli lähdettävä siis parantamaan ja mielessä oli 40 minuutin alitus vaikka en siihen täysin uskonutkaan. Paikalle ajelimme Leenan kanssa moottoripyörälläni ja juoksukamat puin jo kotona, paikanpäällä kävin ilmoittautumassa jonka jälkeen numero rintaan ja lämmittelylenkille, juoksin hieman alkupätkää ja totesin taas että ensimmäinen kilometri on kokonaan ylämäkeä joten siinä ei kannata liian kovaa lähteä, seuraavalla kilometrillä saakin sitten painella vauhdilla alamäkeen. Lämmittelyn jälkeen vähän vettä naamaan ja starttipaikalle odottelemaan, asetuin mielestäni hyvään paikkaan parin metrin päästä viivasta, mutta kun näin tutun kaverin siinä ja aloimme juttelemaan, eteen kertyikin aika paljon porukkaa. Startin tapahtuessa olinkin sitten tungogksessa ja ekat sata metriä meni todella hitaasti, kunnes pääsin reunaan ja ohittamaan porukkaa. Eipähän tullut ainakaan lähdettyä liian kovaa,

Ensimmäinen kilometri meni aikaan 4:04, tosin vauhti oli startin takia aika epätasaista. Toinen kilometri alamäkeen aika vauhdikkaasti aikaan 3.40, hieman tuli yhden tyypin kanssa siinä tavoitteista ja vauhdeista sananen vaihdettua ja kolmas kilometri meni taas aikaan 4:06 ja sykkeetkin alkoi pyöriä yli 170 lukemissa, neljäs kilometri aikaan 4.05 jonka jälkeen alkoi jo tuntumaan aika pahalta ja hieman jäin parista tyypistä joiden rinnalla oli matkaa tullut tehtyä. Kolme seuraavaa kilsaa hieman yritin säästellä (3:57, 4:09, 3:56) mutta ei vauhti näköjään hidastunut, taisi olla tasaisempaa osuutta noilla parilla kilsalla. Kahdeksas kilometri meni aikaan 4:01 ja hieman tavoitin taas muutamaa juoksijaa ja yhdeksännellä ohitin muutaman lisää ylämäessä ja tämä olikin kisan hitain, aikaa kului 4:15. Mäen päällä loppulaskussa sitten aloitin loppukirin kohti maalia, matkahan on hieman vajaa kympistä (9.84km) ja tuo loppurutistus meni 3.29 keskivauhdilla. Maalissa olin aikaan 39.20 joka hieman yllätti itsenikin. Tälläkään kertaa en juoksun aikana seurannut kokonaisaikaa, vaan sykkeitä sekä kilometrin väliaikoja.

Savulenkin maalisuoralla

Savulenkin maalisuoralla

Keskisyke juoksussa oli 171 ja maksimi maalisuoralla 180. http://connect.garmin.com/activity/330988247

Tulokset löytyvät tuolta: http://www.lannevesi.fi/Savu_tulos_2013.htm Oma sijoitus 59/266 (+8.41).

Kisan jälkeisen päivän huilailin ja juhannussunnuntaiksi olinkin sopinut vetäväni +4h yhteismaastolenkin, kiersimme neljän hengen porukalla mukavan leppoisan tahtiin kolme järveä Jyväskylän pohjoispuolelta ja alustana oli latupohjaa, metsäpolkua, pitkospuita ja valitettavasti muutama kilometri asfalttiakin. Matkaa kertyi n. 36 km ja aikaa meni 4h 25min.

http://connect.garmin.com/activity/331992145

Juho, Matleena ja Harri

Juho, Matleena ja Harri

Latupohjaa Palokassa

Latupohjaa Palokassa

Viimeinen Kesäkuun viikko menikin jo hieman kevyempänä tulevaa Kesäyön Unelmaa varten. Kesäkuun kokonaissaldoksi tuli 34h 31min. josta juoksua ja suunnistusta 29h 7min. (250km).